Koska kirjalliset kykyni ovat varsin rajalliset ja intellektuaalisesti olen vajonnut jonnekin alkueläinten ja matojen seuraan märehtimään kaalin lehtiä, en voi tarjota hyvää, keskinkertaista tai edes olemassa olevaa analyysia italialaisista. Kuitenkin täytyy kertoa, että onnistuin löytämään dokumentin, johon oletettavasti italialaisten miesten loputon usko omaan viehätysvoimaansa perustuu. Futuristi Tomasso Marinetti laati toisen maailmansodan aikoihin tutkimuksen naisen viettelystä. Tässä tutkimuksessa hän hyvin selväsanaisesti piirtää yhtäläisyysmerkin viettelyn ja italialaisten vapaa-ajan välille ja käyttää tätä kaavaa kasvattaakseen italosotilaiden kansallisylpeyttä. Varmastikaan mikään ei saa joukkoja liikeelle paremmin kuin kertoa heille, että he ovat parempia rakastajia kuin vihollinen on, on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan, ehkä jopa parempia kuin vihollinen edes pystyisi kuvittelemaan. .. tai siis... niin, noh. Make love, not war, kuulostaa nyt jotenkin kovin naiivilta.
Heikko olo, sillä koko tauti tuntuu keskittyneen päähäni. Muuten ei haittais, mutta viidestä aististani neljä sijaitsee mainitussa ruumiin osassa. Saatu informaatio tästä maailmasta on siis varsin invalidisoitunutta. Mutta eteenpäin mennään. Oopperailta siirtyi lauantaille ja sunnuntaina kiljumme itsemme käheiksi/mykiksi Fiorentina vs. Inter-pelissä. Ja pelastamme Inter-fani Miikan varmalta kuolemalta fiorentiinien keskeltä. Toivottavasti ultrat keksivät jotain jännää. En ole koskaan nähnyt kunnon mellakkaa...
Edit.
Pääsyin sitten lukemaan näitä suosittelemiamme blogeja. Turhiksessa oli loistava postaus Kirsikalta, kiitoksia paljon. Pakko saada Trendi käsiin jostain, et pääsen lukemaan sitä uutta kolumnistia. Olin ihan shokissa kun edelliset lopettivat, jotenkin julmaa molemmilta lähteä silleen yhtäaikaa. Sorruin myös googlaamaan sen pahuksen Emile Hirschin, ihan uteliasuudesta. Mutta olisihan mun pitänyt arvata, ettei iske, ei. Jatkan omia romanttisia unelmiani Eric Szmandan ja Jonathan Togon kanssa. Toisinaan sorrun syrjähyppyihin Colin Farrellin vuoksi, mutta muistan aina katua jälkeenpäin. Yritin kovasti etsiä tähän sopivia kuvia, mutta ei, mun tekninen taitamattomuuteni ja sivustojen anteeksiantamattomuus kolahtivat vastakkain. Ei sit.
Tämä nyt vain blogien välistä interaktiivisuutta kasvattaaksemme.
torstai 29. marraskuuta 2007
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
Voi minua, voi maailmaa!
Tänään piti olla se ilta, jolloin minä ja 74-vuotias professorini Saracino vietämme illan oopperan parissa. Tältä eettisesti epäilyttävältä, mutta arvosanankalastuksellisesti täysin viattomalta illalta minut pelasti (?) rakas flunssani. Täyden ympyrän kierrettyään olen siis palannut jälleen kuumeiluun. Onneksi on keksejä, teetä ja hunajalla hajustettuja karitevoipaperinenäliinoja. Luksusta arkeen ja silleen. Jos en kohta ala kuntoutua on edessä uusi seikkailu: italialaiset terveysasemat. Mutta olen jo päättänyt, että sen tragikomedian saavat luvan roolittaa ilman minua. Tämä tyttö on osansa kummallisuuksien kanssa jo hoitanut.
Visa-korttia toimii ja ei toimi. Arvattavasti se on nainen ja nimeltään Clementine. Olen kuin hiiri (pähkinähiiri, jos valita saa) ja nuuskin ympäri huonetta etsien ja luoden yhä uusia rahakätköjä. Ostin lohdutukseksi viimeisillä käteisvaroilla (ehdin käydä kaupassa ja nyt ruokavaliooni kuuluu jo muutakin kuin pastaa, ketsuppia, leipää ja oliiviöljyä) kaksi westerniä. Faccia a faccia ja Django. Jälkimmäisestä on peräisin mm. Reservoir Dogsin korvanleikkauskohtaus. Mitä enemmän Corbuccia ja Sollimaa tuijottaa, sitä tylsemmiksi Tarantinot muuttuvat.
Älkää menkö katsomaan Beowulfia ellette todella syvällisesti kykene näkemään sankaritarinoiden huumoriarvoa (tai vain arvosta lihaksikasta mieskehoa ja verta). Kannattais myös katsoa se tekstityksillä, vaikka sitten vain italialaisilla. Muinaisenglanti on vähän turhan työlästä.
Olen myös pohtinut paljon antiikin patsaiden merkitystä platonisen ja puhtaan rakkauden ja ihmiskehon tulkitsijoina. Ja päätynyt lopputulokseen, että viktoriaaniset taidehistorioitsijat Pater ja Lee rämpivät eivät vain suossa vaan myös lentohiekassa verenhimoisten villien odottaessa molemmilla rannoilla. Eli siis olivat väärässä. Kaikkea sitä päätyy lukemaan kun kyllästyy tarpeeksi.
Tapetilla ovat myös kysymykset 1) miksi minun täytyy opetella keskiaikaisia kankaankudontamalleja ja kukkakuvioiden nimityksiä? sekä 2) miten kukaan kehtaa tunkea tenttejä Itsenäisyyspäivälle? On jo tarpeeksi suuri sokki, ettei se olekaan vapaapäivä. Kuka nyt Suomesta välittäis, mutta multa ryöstetään hyvin ansaittu vapaapäivä! unohtamatta 3) miten kynsilakka, jonka levitin aamulla, on jo nyt lohkeillut? Onko sairastaminen näin aktiivista? Kiipeänkö kenties unissani seinillä tai jotain...
Rakkaudella, teidän Ghiandaia
Visa-korttia toimii ja ei toimi. Arvattavasti se on nainen ja nimeltään Clementine. Olen kuin hiiri (pähkinähiiri, jos valita saa) ja nuuskin ympäri huonetta etsien ja luoden yhä uusia rahakätköjä. Ostin lohdutukseksi viimeisillä käteisvaroilla (ehdin käydä kaupassa ja nyt ruokavaliooni kuuluu jo muutakin kuin pastaa, ketsuppia, leipää ja oliiviöljyä) kaksi westerniä. Faccia a faccia ja Django. Jälkimmäisestä on peräisin mm. Reservoir Dogsin korvanleikkauskohtaus. Mitä enemmän Corbuccia ja Sollimaa tuijottaa, sitä tylsemmiksi Tarantinot muuttuvat.
Älkää menkö katsomaan Beowulfia ellette todella syvällisesti kykene näkemään sankaritarinoiden huumoriarvoa (tai vain arvosta lihaksikasta mieskehoa ja verta). Kannattais myös katsoa se tekstityksillä, vaikka sitten vain italialaisilla. Muinaisenglanti on vähän turhan työlästä.
Olen myös pohtinut paljon antiikin patsaiden merkitystä platonisen ja puhtaan rakkauden ja ihmiskehon tulkitsijoina. Ja päätynyt lopputulokseen, että viktoriaaniset taidehistorioitsijat Pater ja Lee rämpivät eivät vain suossa vaan myös lentohiekassa verenhimoisten villien odottaessa molemmilla rannoilla. Eli siis olivat väärässä. Kaikkea sitä päätyy lukemaan kun kyllästyy tarpeeksi.
Tapetilla ovat myös kysymykset 1) miksi minun täytyy opetella keskiaikaisia kankaankudontamalleja ja kukkakuvioiden nimityksiä? sekä 2) miten kukaan kehtaa tunkea tenttejä Itsenäisyyspäivälle? On jo tarpeeksi suuri sokki, ettei se olekaan vapaapäivä. Kuka nyt Suomesta välittäis, mutta multa ryöstetään hyvin ansaittu vapaapäivä! unohtamatta 3) miten kynsilakka, jonka levitin aamulla, on jo nyt lohkeillut? Onko sairastaminen näin aktiivista? Kiipeänkö kenties unissani seinillä tai jotain...
Rakkaudella, teidän Ghiandaia
maanantai 26. marraskuuta 2007
Nimipäiviään viettävät Sisko, Dagmar, Innokenti ja Nikon
Tässä merkinnässä ei ole yhtenäistä teemaa eikä loppupäätelmää, mutta jos sellasta odotitte, hävetkää ja lukekaa jotain muuta.
Viikko sitten toivotin kanssaihmisille hyvää viikonloppua. Toivotukseni aiheutti ensin alentuvaa hiljaista hupia ja heti perään kitkeränkatkeraa epäreiluudentunnetta, sillä vietin parhaan viikonlopun ikinä: se alkoi yhden (1) päivän työviikon jälkeen.
Sanoisin, että paras viikonloppu ikinä! Pisin myös. Perjantaihin mennessä toistelin omastakin mielestäni ärsyttävän usein lausetta "Eikä vieläkään oo sunnuntai". Selityksen kitkerästä jälkimausta huolimatta tarkennettakoon, että perjataini koitti Turussa, tuossa ikuisen sunnuntain maassa. (Onpas.) Kiitokset juhlista niille, joiden luona sellaisissa olin, lisäkiitokset majoituksesta ja suklaamuffinssista ja kahvista aamulla sänkyyn. Toivoisin, että minulla olisi liittää tähän eräs kuva eräästä melko improvisoidusta boolimaljasta, jota eräs nimeltämainitsematon arkkariopiskelija Janne saattaisi pitää kovinkin viihdyttävänä. Ehkä kuva löytää vielä jotain kautta tiensä esim. sähköpostiini...?
Olen tänään lyönyt pomoani nyrkillä vatsaan, mutta munhan ei pitänyt puhua työasioista, muuten taas ihmettelette jotta asunko siellä. Tuskin. Palelen kyllä kroonisesti ja siellä sauna on jatkuvasti päällä, kotona taas täynnä tavaraa... Niin. Ja olisi tullut paras tapaturmaselostus vakuutusyhtiölle ikinä, jos se penkki olisi kaatunut vähän enemmän, niin että kun se tyyppi hyppäsi siihen sillä tavalla, että yltäisin lyömään ja se meinas kokonaan kaatua sellasten seinällä roikkuvien raskaiden pyöreiden levyhärdelien päälle. Huonosti olisi käynyt siinä. Mutta tästä ei siis saanut kirjoittaa. Mutku ei huvita lässyttää kielitieteestä!
Olen tänään melko onnellinen. Hankin noin sadalla eurolla kuparilaattoja, vedospaperia, sekalaisia siveltimiä ja muuta olennaista sälää, kuten mustetta ja liimapaperia ja sitä ohenninta, joka saa öljyvärin kuivumaan nopeammin niin että päälle pääsee maalaamaan ennen kuin on tutiseva ja puhuu sukulaisten sairauksista ja mitä muuta vielä... Käytin lopulta kauan sitten saamani Temperan lahjakortin (sukulaiset on kuninkaita) huolestuttavasti huvenneen kuparivarastoni täydentämiseen. Onnelliset iltapuhteet, pinttyneet tahrat ja lapsellinen innostus here I come! Olen kaivannut lautavarastona toiminutta työtilaani kohtuuttoman vakavasti.
Lopuksi haluaisin vielä esittää lyhykäisyydessään kolmannen asteen erheteoriani, jonka mukaan kukaan ei osaa ilmaista itseään, kukaan ei ymmärrä muiden itseilmaisua ja lisäksi asiasisällöt ovat usein turhanpäiväisiä. Näiden kohtien perusteella totean, että kenenkään ei pitäisi edes yrittää, ja että joidenkin yksilöiden olisi hyvä ottaa opikseen siitä älä kailota -kampanjasta. Nih. (Pakollinen nillitysosio ihmisten perimmäisestä ja läpikotaisesta paskuudesta päättyy tähän.)
Kirjoittajalla on pirun hyvä päivä.
Viikko sitten toivotin kanssaihmisille hyvää viikonloppua. Toivotukseni aiheutti ensin alentuvaa hiljaista hupia ja heti perään kitkeränkatkeraa epäreiluudentunnetta, sillä vietin parhaan viikonlopun ikinä: se alkoi yhden (1) päivän työviikon jälkeen.
Sanoisin, että paras viikonloppu ikinä! Pisin myös. Perjantaihin mennessä toistelin omastakin mielestäni ärsyttävän usein lausetta "Eikä vieläkään oo sunnuntai". Selityksen kitkerästä jälkimausta huolimatta tarkennettakoon, että perjataini koitti Turussa, tuossa ikuisen sunnuntain maassa. (Onpas.) Kiitokset juhlista niille, joiden luona sellaisissa olin, lisäkiitokset majoituksesta ja suklaamuffinssista ja kahvista aamulla sänkyyn. Toivoisin, että minulla olisi liittää tähän eräs kuva eräästä melko improvisoidusta boolimaljasta, jota eräs nimeltämainitsematon arkkariopiskelija Janne saattaisi pitää kovinkin viihdyttävänä. Ehkä kuva löytää vielä jotain kautta tiensä esim. sähköpostiini...?
Olen tänään lyönyt pomoani nyrkillä vatsaan, mutta munhan ei pitänyt puhua työasioista, muuten taas ihmettelette jotta asunko siellä. Tuskin. Palelen kyllä kroonisesti ja siellä sauna on jatkuvasti päällä, kotona taas täynnä tavaraa... Niin. Ja olisi tullut paras tapaturmaselostus vakuutusyhtiölle ikinä, jos se penkki olisi kaatunut vähän enemmän, niin että kun se tyyppi hyppäsi siihen sillä tavalla, että yltäisin lyömään ja se meinas kokonaan kaatua sellasten seinällä roikkuvien raskaiden pyöreiden levyhärdelien päälle. Huonosti olisi käynyt siinä. Mutta tästä ei siis saanut kirjoittaa. Mutku ei huvita lässyttää kielitieteestä!
Olen tänään melko onnellinen. Hankin noin sadalla eurolla kuparilaattoja, vedospaperia, sekalaisia siveltimiä ja muuta olennaista sälää, kuten mustetta ja liimapaperia ja sitä ohenninta, joka saa öljyvärin kuivumaan nopeammin niin että päälle pääsee maalaamaan ennen kuin on tutiseva ja puhuu sukulaisten sairauksista ja mitä muuta vielä... Käytin lopulta kauan sitten saamani Temperan lahjakortin (sukulaiset on kuninkaita) huolestuttavasti huvenneen kuparivarastoni täydentämiseen. Onnelliset iltapuhteet, pinttyneet tahrat ja lapsellinen innostus here I come! Olen kaivannut lautavarastona toiminutta työtilaani kohtuuttoman vakavasti.
Lopuksi haluaisin vielä esittää lyhykäisyydessään kolmannen asteen erheteoriani, jonka mukaan kukaan ei osaa ilmaista itseään, kukaan ei ymmärrä muiden itseilmaisua ja lisäksi asiasisällöt ovat usein turhanpäiväisiä. Näiden kohtien perusteella totean, että kenenkään ei pitäisi edes yrittää, ja että joidenkin yksilöiden olisi hyvä ottaa opikseen siitä älä kailota -kampanjasta. Nih. (Pakollinen nillitysosio ihmisten perimmäisestä ja läpikotaisesta paskuudesta päättyy tähän.)
Kirjoittajalla on pirun hyvä päivä.
perjantai 23. marraskuuta 2007
Luottokortti lakkasi toimimasta. Olen taas rahatonna. OP ja Luottokunta pahoittelevat kovasti, mutta vikahan ei ole heidän järjestelmissään.
Onneksi italialaisen postitäti ymmärsi, että haluan lähettää kirjeen ASAP Suomeen, mutta postimaksu ei voi olla yli 1,4 e koska sen enempää mulla ei ole massia. Kirje lähti ja olen totaalisen rahaton.
Fortunamente on flunssassa enkä siis voi tehdä mitään, eikä tee edes mieli ruokaa, joten tyhjää jääkki ei harmita. Päätä särkee, en voi liikkua, huimaa ja oksettaa, nivelet ovat turvonneet ja nenäni muistuttaa perunaa. Rosamunda-perunaa, koska on myös punainen. NIIN.
Eilinen Oasis-ilta B Bopissä ei varmaan auttanut, mutta laulaja oli elävä look-a-like ja riehu lavalla ihan päättömästi. Mulla oli maatushka-huivi ja olin paikan eksoottisin ilmestys. Tärykalvot toipuvat yhä. Tietokoneeni äänentoistosystematiikka on huonohuonohuono, aka paska. Ikäväin Musiikkia, isolla alkukirjaimella. Jopa Oasis kuulosti hyvältä kun sitä soitettiin kuvaa ja rumpujen kanssa. Yeah, I'm digging now. Mut vois raahata kunnon baariin joululomalla, ettei tule pidempiä traumoja jatkuvasta altistumisesta brittimusiikille.
Kaikkoselle tiedoksi, että Niin, on täysin hyvä lause ja pistä niitä kommentaattoreita dunkkuun. Olet muuten maailman paras suomentaja.
Kaikesta huolimatta aion jättää uuden I promessi sposi-kopioni kotiin ypöyksin ja raahautua Ruthiin (juutalainen kosherkasvisravintola) kerjäämään ruokaa Isabelilta ja Emmalta.
Edit 25.11.
Ihan kuin mä muka kehtaisin vääntää toisenkin postauksen tästä yleisestä laiskuudesta. Kierrän ovelasti ja jatkan vanhaa.
Viihdytän itseäni VideoJugilla ja opettelen kaikenlaisia asioita elämästä. Tuijotin myös läpi hyvin hämärän koosteen kielletyistä mainoksista ja nukuin 24. viime tunnista 17.
Juoksivat sitten maratoninkin täällä. Huusin parille hullulle suomalaiselle, jotka välttämättä halusivat tulla kärsimään tänne kurjaan säähän. Lämmintä kyllä on (ulkona siis, eroa sisälämpötilaan huikeat 2C, sisällä +19C ja ulkona +17C), mutta harmaata ja sataa. Poliisin hukilupterit pörräsivät talomme yläpuolella koko aamun. Kiitos vain kovasti.
Ruth oli kiinni, joten päädyimme meksikolaiseen ja joimme liikaa hämäriä litkuja. Ruoka oli myös hyvin tulista ja ravintola liian täynnä, kiipeilimme pöytien yli ja ali. Logiikka seuraten Firemzen vanhon englantilainen pubi on meksikolainen Kikuya. Visa-korttini heräsi horroksesta baarissa ja toimi hetken. Omistaja selitti laitteen hyväksyvän vain kauniiden ja hänen rakastamansa naisten kortteja. POP. Mulla on siis Visa, jolla voi ostaa vain alkoholia. Sääli vain, et tarvitsisin lähinnä ruokaa.
Kruunaan tän kaiken kuuntelemalla loopilla Zazien Un point C'est toi. Katsokaa ihmeessä video.
Olen ollut kotona kaksi päivää, samoin Ema. Emmekä silti ole nähneet toisiamme kertaakaan. Tätä kutsutaan taidoksi.
Onneksi italialaisen postitäti ymmärsi, että haluan lähettää kirjeen ASAP Suomeen, mutta postimaksu ei voi olla yli 1,4 e koska sen enempää mulla ei ole massia. Kirje lähti ja olen totaalisen rahaton.
Fortunamente on flunssassa enkä siis voi tehdä mitään, eikä tee edes mieli ruokaa, joten tyhjää jääkki ei harmita. Päätä särkee, en voi liikkua, huimaa ja oksettaa, nivelet ovat turvonneet ja nenäni muistuttaa perunaa. Rosamunda-perunaa, koska on myös punainen. NIIN.
Eilinen Oasis-ilta B Bopissä ei varmaan auttanut, mutta laulaja oli elävä look-a-like ja riehu lavalla ihan päättömästi. Mulla oli maatushka-huivi ja olin paikan eksoottisin ilmestys. Tärykalvot toipuvat yhä. Tietokoneeni äänentoistosystematiikka on huonohuonohuono, aka paska. Ikäväin Musiikkia, isolla alkukirjaimella. Jopa Oasis kuulosti hyvältä kun sitä soitettiin kuvaa ja rumpujen kanssa. Yeah, I'm digging now. Mut vois raahata kunnon baariin joululomalla, ettei tule pidempiä traumoja jatkuvasta altistumisesta brittimusiikille.
Kaikkoselle tiedoksi, että Niin, on täysin hyvä lause ja pistä niitä kommentaattoreita dunkkuun. Olet muuten maailman paras suomentaja.
Kaikesta huolimatta aion jättää uuden I promessi sposi-kopioni kotiin ypöyksin ja raahautua Ruthiin (juutalainen kosherkasvisravintola) kerjäämään ruokaa Isabelilta ja Emmalta.
Edit 25.11.
Ihan kuin mä muka kehtaisin vääntää toisenkin postauksen tästä yleisestä laiskuudesta. Kierrän ovelasti ja jatkan vanhaa.
Viihdytän itseäni VideoJugilla ja opettelen kaikenlaisia asioita elämästä. Tuijotin myös läpi hyvin hämärän koosteen kielletyistä mainoksista ja nukuin 24. viime tunnista 17.
Juoksivat sitten maratoninkin täällä. Huusin parille hullulle suomalaiselle, jotka välttämättä halusivat tulla kärsimään tänne kurjaan säähän. Lämmintä kyllä on (ulkona siis, eroa sisälämpötilaan huikeat 2C, sisällä +19C ja ulkona +17C), mutta harmaata ja sataa. Poliisin hukilupterit pörräsivät talomme yläpuolella koko aamun. Kiitos vain kovasti.
Ruth oli kiinni, joten päädyimme meksikolaiseen ja joimme liikaa hämäriä litkuja. Ruoka oli myös hyvin tulista ja ravintola liian täynnä, kiipeilimme pöytien yli ja ali. Logiikka seuraten Firemzen vanhon englantilainen pubi on meksikolainen Kikuya. Visa-korttini heräsi horroksesta baarissa ja toimi hetken. Omistaja selitti laitteen hyväksyvän vain kauniiden ja hänen rakastamansa naisten kortteja. POP. Mulla on siis Visa, jolla voi ostaa vain alkoholia. Sääli vain, et tarvitsisin lähinnä ruokaa.
Kruunaan tän kaiken kuuntelemalla loopilla Zazien Un point C'est toi. Katsokaa ihmeessä video.
Olen ollut kotona kaksi päivää, samoin Ema. Emmekä silti ole nähneet toisiamme kertaakaan. Tätä kutsutaan taidoksi.
torstai 22. marraskuuta 2007
Castiglionchio 11.11.07
Paikalle pöristeltiin uskomattoman turvallisesti avolavapakun lavalla. Tiukassa oltiin kuin sillit suolassa. Sophie näyttää iloiselta, itse voin uskomattoman pahoin kiivetessämme kukkuloita ylös ja alas.
"The little Black Riding Hood" ja vuoden kotirouva oliivimetsässä.
Älkää uskoko ilmettä, oikeasti oliivien poiminta oli loistavaa touhua. Voittaa ainakin marjojen kanssa kyykkimisen 6-0. Olin vielä ihan superhyvä, edessä siis loistava tulevaisuus oliivifarmarina.
Raskaan (huikea tunti keräilemässä vähän näytteeksi) työn jälkeen meidät syötettiin ja ruokittiin. Pöydässä lähinnä saksalaisia. Sinipaitainen smurffi paikallisia Erasmus-tyyppejä, muistaakseni Giacomo, mutta saatan muistaa väärinkin.
Miika pyörittää oliivien murskainta. Poikien piti päästä uhoamaan, eikä tytöt päässeet kokeilemaan. Paitsi saksalaiset... (muistui mieleen Helga and her rigorous exercices)
maanantai 19. marraskuuta 2007
Miksi en voi käyttää aurinkolasejani? Kysyn vaan!
Tuli niin akuutti inspiraation vajaus, että tunsin tarvetta avautua siitä internetissä.
Taiteilijasieluni on kutistunut pieneksi, harmaansinertäväksi tutisevaksi rusinaksi, joka köhii ja potkii kuivaa ilmaa. Tarvitsen muusan. Edelleen. Itseasiassa sain lääkärin määräyksen liikkua lisää ja tapailla naisia. Mistä sellaisia tähän hätään löytäisi, kun puolet ajasta kuluu koululla, puolet kotona levätessä ja puolet juhliessa. Ja sitten pitäisi vielä ehtiä liikkua. Kenellä on aikaa?
Mutta! Saatiin Bakkanaalit melko siististi hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Mitä nyt organisointi kusi pahemman kerran, lipunmyyjät olivat liian humalassa, bändit jäi kiinni bändiviinan juomisesta, minä jäin kiinni kaljan juomisesta dj-kopissa ja sain lähestulkoot porttikiellon 45 Speciaaliin. Ei ainakaan tarvitse enää koskaan järjestää kyseisiä juhlia! Hah!
Nyt sitten pitäisi jotain opastuskeskusta tehdä hikikarpalot päästä käsin sinkoillen. Raunioromantiikka kohtaa kiviröykkiön Saanan rinteessä. Lasin ja kiven sinfoniaa. Oulun ilmanala, lähinnä misantrooppinen, ei tue taideharrasteitani. Eikä aurinkolasien keräilyä. Helsingissä olisi parempi paistaa aamusta iltaan joululomalla.
Kaamoksen saapuessa Ouluun ihmiset muuttavat käyttäytymistään huomattavasti. Olemme kauniimman kämppiksen kanssa viettäneet aikaa tuijottamalla naurettavan suuresta olohuoneen ikkunastamme kotikatumme yöelämää. Vastapäisessä asunnossa esiintyy lihaksikas, melkein alaston mies lähes joka ilta. Kadun yöruokintapaikat tuovat paljon kaivattua draamaa lähiympäristöömme. Akrobaattiset suoritukset lähes kävelykyvyttöimiltä yön sotureilta heidän taitoillessaan jäällä samalla syöden känkkyannostaan kirvoittavat lämpimiä naurahduksia asunnossamme.
Tahtoisin lainata tähän väliin Stig Doggin, tuon suuren ajattelijan sanoituksia kappaleesta Talvella;
Taiteilijasieluni on kutistunut pieneksi, harmaansinertäväksi tutisevaksi rusinaksi, joka köhii ja potkii kuivaa ilmaa. Tarvitsen muusan. Edelleen. Itseasiassa sain lääkärin määräyksen liikkua lisää ja tapailla naisia. Mistä sellaisia tähän hätään löytäisi, kun puolet ajasta kuluu koululla, puolet kotona levätessä ja puolet juhliessa. Ja sitten pitäisi vielä ehtiä liikkua. Kenellä on aikaa?
Mutta! Saatiin Bakkanaalit melko siististi hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Mitä nyt organisointi kusi pahemman kerran, lipunmyyjät olivat liian humalassa, bändit jäi kiinni bändiviinan juomisesta, minä jäin kiinni kaljan juomisesta dj-kopissa ja sain lähestulkoot porttikiellon 45 Speciaaliin. Ei ainakaan tarvitse enää koskaan järjestää kyseisiä juhlia! Hah!
Nyt sitten pitäisi jotain opastuskeskusta tehdä hikikarpalot päästä käsin sinkoillen. Raunioromantiikka kohtaa kiviröykkiön Saanan rinteessä. Lasin ja kiven sinfoniaa. Oulun ilmanala, lähinnä misantrooppinen, ei tue taideharrasteitani. Eikä aurinkolasien keräilyä. Helsingissä olisi parempi paistaa aamusta iltaan joululomalla.
Kaamoksen saapuessa Ouluun ihmiset muuttavat käyttäytymistään huomattavasti. Olemme kauniimman kämppiksen kanssa viettäneet aikaa tuijottamalla naurettavan suuresta olohuoneen ikkunastamme kotikatumme yöelämää. Vastapäisessä asunnossa esiintyy lihaksikas, melkein alaston mies lähes joka ilta. Kadun yöruokintapaikat tuovat paljon kaivattua draamaa lähiympäristöömme. Akrobaattiset suoritukset lähes kävelykyvyttöimiltä yön sotureilta heidän taitoillessaan jäällä samalla syöden känkkyannostaan kirvoittavat lämpimiä naurahduksia asunnossamme.
Tahtoisin lainata tähän väliin Stig Doggin, tuon suuren ajattelijan sanoituksia kappaleesta Talvella;
"Olo aamulla ankea, kankea
ikkunasta näkyy vain lumihankea.
Talvella paleltaa,
on Stigi neljän seinän sisällä vankina,
mieles Gambina, darravapina.
Oisin mielelläni etelässä,
Thaimaassa tai vaikka laivassa.
Karibialla juomassa ja naimassa."
...
"Veivaan koodii Finskille,
sanon sille; heivaa mut nopeesti sinne,
mis voi uida meressä
ja tytöil ei oo mitään daisojen edessä.
Drinkit kaadetaan kookokseen.
Jos ei sinne mahu, tyydyn vaik Rhoodokseen."
ikkunasta näkyy vain lumihankea.
Talvella paleltaa,
on Stigi neljän seinän sisällä vankina,
mieles Gambina, darravapina.
Oisin mielelläni etelässä,
Thaimaassa tai vaikka laivassa.
Karibialla juomassa ja naimassa."
...
"Veivaan koodii Finskille,
sanon sille; heivaa mut nopeesti sinne,
mis voi uida meressä
ja tytöil ei oo mitään daisojen edessä.
Drinkit kaadetaan kookokseen.
Jos ei sinne mahu, tyydyn vaik Rhoodokseen."
Valitukseni ontuvasta säejaosta. Piti tehdä lennosta.
PS. Sain juuri selville, että rokkikokki Bourdainillakin on kallo oikeassa olassa:
Olen katu-uskottavin!
PS. Sain juuri selville, että rokkikokki Bourdainillakin on kallo oikeassa olassa:
Olen katu-uskottavin!
Una lezionina della poesia italiana
Dante "La Divina Commedia" -> Jumalainen näytelmä, joka päättyy hyvin, vrt. tragedia (näytelmä, joka päättyy huonosti), runomittana "dolce stil nuovo" terzini endecasillabo (kolme riviä, 11 tavua per rivi), suosituin muoto italialaisessa runoudessa, riimitys ensi. ja viim. rivi (tässä -ante).
Inferno, c.V, v. 136-138
La bocca mi bació tutto tremante, (Kissed my mouth, he was trembling as he did so)
Galeotto fu il libro e chi lo scrisse! (The book, the writer played the part of Galahalt)
Quel giorno piú non vi leggemmo avante. (That day we got no further with our reading)
Petrarca "Il Canzoniere", (1327-1374) -> il sonetto, runomitta quartina, quartina, terzini, terzini eli 14 versi. Kirjoitettu alunperin latinaksi ylistämään Petrarcan rakastatun (l'amore cortese) Lauran ihanuutta. Vrt. Danten Beatrice, Petrarcan rakkaus repivämpää ja aistillisempaa, myös maallinen ulottuvuus (joka ei kuitenkaan toteudu koskaan).
Il primo sonetto dal Canzoniere
Voi ch'ascoltate in rime sparse il suono (All you that hear in scattered rhymes the sound)
di quei sospiri ond'io nudriva 'l core (of sighs on which I used to feed my heart)
in sul mio primo giovenile errore (in youthful error when I was in part)
quand'era in parte altr'uom da quel ch'i' sono, (another man, and not what i am now,)
e 'l pentersi, e 'l conoscer chiaramente (and penitence, and knowing all to)
che quanto piace al mondo è breve sogno (that what the world loves is a passing dream.)
Leopardi "Canti" 1831 -> settenario (7 tavua) ja endecasillabi, mutta vapaasti muunneltuna. Danten ja Petrarcan luomat metrican säännöt alkoivat hiljalleen murtua (lopullisesti näin kävi 1900-luvun alussa). Runoissa poikkeuksetta pessimistinen ja kuolemaa ihannoiva perussävy.
A se stesso (To Himself)
Or poserai per sempre, (Now you’ll rest forever)
Stanco mio cor. Perì l'inganno estremo, (my weary heart. The last illusion has died)
Ch'eterno io mi credei. Perì. Ben sento, (I thought eternal. Died. I feel, in truth,)
In noi di cari inganni, (not only hope, but desire)
Non che la speme, il desiderio è spento. (for dear illusion has vanished.)
Posa per sempre. Assai (Rest forever. You’ve laboured)
Palpitasti. Non val cosa nessuna (enough. Not a single thing is worth)
I moti tuoi, né di sospiri è degna (your beating: the earth’s not worthy)
La terra. Amaro e noia (of your sighs. Bitter and tedious,)
La vita, altro mai nulla; e fango è il mondo. (life is, nothing more: and the world is mud.)
T'acqueta omai. Dispera (Be silent now. Despair)
L'ultima volta. Al gener nostro il fato (for the last time. To our race Fate)
Non donò che il morire. Omai disprezza (gave only death. Now scorn Nature,)
Te, la natura, il brutto (that brute force)
Poter che, ascoso, a comun danno impera, (that secretly governs the common hurt,)
E l'infinita vanità del tutto. (and the infinite emptiness of all.)
Runo on oikeasti osa rakkausrunoelmaa, sillä seuraavassa runossa kertoja haistaa rakkautensa kohteen tuoksun kadulla ja saa huomata, että yritykset unohtaa olivat turhia.
Pascoli "Myricae" 1891-1903 -> yksinkertainen maalaiselämä. Pascolin runoissa näkymät lapsuudet traumaattiset kokemukset: isä murhattiin ja äiti kuoli pian tapahtuman jälkeen, lapset sijoitettiin asumaan eri puolille Italiaa. Käyttää runomittaa vapaasti ja vaihdellen, samoin riimitys on hyppivää. Ensimmäisiä "verso liberon" hyödyntäjiä.
Il lampo (Lamppu)
metro: endecasillibi, schema(riimitys) A BCBCCA, en löytänyt englanninnosta, joten saatte tyytyä luentomuistiinpanoihini, käännettynä tietysti, asianmukainen käännös olisi hyvin tervetullut.
E cielo e terra si mostrò qual era: (Taivas ja maa näyttäytyvät tässä ajassa)
la terra ansante, livida, in sussulto; (la terra agita, rauhaton, säpsähtää)
il cielo ingombro, tragico, disfatto: (taivas täynnä tragiikkaa, eloton, murtuneena)
bianca bianca nel tagico tumulto (valkoinen valkoinen (so.valo) hiljaisessa melussa (tacito tumulto=oksymorooni))
una casa apparì sparì d'un tratto; (hetkeksi talo ilmestyy näkyviin ja katoaa)
come un occhio, che, largo esterefatto, (kuin silmä, ulappa täynnä ihmetystä)
s'aprì si chiuse, nella notte nera. (se avautuu, sulkeutuu, mustassa yössä)
Toim huom. Taas taitto osoittautuu mun Akilleen kantapääkseni... ei tulis AD:ta tästä tytöstä
Inferno, c.V, v. 136-138
La bocca mi bació tutto tremante, (Kissed my mouth, he was trembling as he did so)
Galeotto fu il libro e chi lo scrisse! (The book, the writer played the part of Galahalt)
Quel giorno piú non vi leggemmo avante. (That day we got no further with our reading)
Petrarca "Il Canzoniere", (1327-1374) -> il sonetto, runomitta quartina, quartina, terzini, terzini eli 14 versi. Kirjoitettu alunperin latinaksi ylistämään Petrarcan rakastatun (l'amore cortese) Lauran ihanuutta. Vrt. Danten Beatrice, Petrarcan rakkaus repivämpää ja aistillisempaa, myös maallinen ulottuvuus (joka ei kuitenkaan toteudu koskaan).
Il primo sonetto dal Canzoniere
Voi ch'ascoltate in rime sparse il suono (All you that hear in scattered rhymes the sound)
di quei sospiri ond'io nudriva 'l core (of sighs on which I used to feed my heart)
in sul mio primo giovenile errore (in youthful error when I was in part)
quand'era in parte altr'uom da quel ch'i' sono, (another man, and not what i am now,)
del vario stile in ch'io piango et ragiono (for the vain hopes, vain sorrows I avow,)
fra le vane speranze e 'l van dolore, (the tears and discourse of my varied art,)
ove sia chi per prova intenda amore, (in any who have played a lover's part)
spero trovar pietà, nonché perdono. (pity I hope to find, and pardon too.)
Ma ben veggio or sí come al popol tutto (But now I plainly see how I became)
favola fui gran tempo, onde sovente (a mocking tale that common people tell,)
di me mesdesmo meco mi vergogno; (and in myself my self I put to shame;)
e 'l pentersi, e 'l conoscer chiaramente (and penitence, and knowing all to)
che quanto piace al mondo è breve sogno (that what the world loves is a passing dream.)
Leopardi "Canti" 1831 -> settenario (7 tavua) ja endecasillabi, mutta vapaasti muunneltuna. Danten ja Petrarcan luomat metrican säännöt alkoivat hiljalleen murtua (lopullisesti näin kävi 1900-luvun alussa). Runoissa poikkeuksetta pessimistinen ja kuolemaa ihannoiva perussävy.
A se stesso (To Himself)
Or poserai per sempre, (Now you’ll rest forever)
Stanco mio cor. Perì l'inganno estremo, (my weary heart. The last illusion has died)
Ch'eterno io mi credei. Perì. Ben sento, (I thought eternal. Died. I feel, in truth,)
In noi di cari inganni, (not only hope, but desire)
Non che la speme, il desiderio è spento. (for dear illusion has vanished.)
Posa per sempre. Assai (Rest forever. You’ve laboured)
Palpitasti. Non val cosa nessuna (enough. Not a single thing is worth)
I moti tuoi, né di sospiri è degna (your beating: the earth’s not worthy)
La terra. Amaro e noia (of your sighs. Bitter and tedious,)
La vita, altro mai nulla; e fango è il mondo. (life is, nothing more: and the world is mud.)
T'acqueta omai. Dispera (Be silent now. Despair)
L'ultima volta. Al gener nostro il fato (for the last time. To our race Fate)
Non donò che il morire. Omai disprezza (gave only death. Now scorn Nature,)
Te, la natura, il brutto (that brute force)
Poter che, ascoso, a comun danno impera, (that secretly governs the common hurt,)
E l'infinita vanità del tutto. (and the infinite emptiness of all.)
Runo on oikeasti osa rakkausrunoelmaa, sillä seuraavassa runossa kertoja haistaa rakkautensa kohteen tuoksun kadulla ja saa huomata, että yritykset unohtaa olivat turhia.
Pascoli "Myricae" 1891-1903 -> yksinkertainen maalaiselämä. Pascolin runoissa näkymät lapsuudet traumaattiset kokemukset: isä murhattiin ja äiti kuoli pian tapahtuman jälkeen, lapset sijoitettiin asumaan eri puolille Italiaa. Käyttää runomittaa vapaasti ja vaihdellen, samoin riimitys on hyppivää. Ensimmäisiä "verso liberon" hyödyntäjiä.
Il lampo (Lamppu)
metro: endecasillibi, schema(riimitys) A BCBCCA, en löytänyt englanninnosta, joten saatte tyytyä luentomuistiinpanoihini, käännettynä tietysti, asianmukainen käännös olisi hyvin tervetullut.
E cielo e terra si mostrò qual era: (Taivas ja maa näyttäytyvät tässä ajassa)
la terra ansante, livida, in sussulto; (la terra agita, rauhaton, säpsähtää)
il cielo ingombro, tragico, disfatto: (taivas täynnä tragiikkaa, eloton, murtuneena)
bianca bianca nel tagico tumulto (valkoinen valkoinen (so.valo) hiljaisessa melussa (tacito tumulto=oksymorooni))
una casa apparì sparì d'un tratto; (hetkeksi talo ilmestyy näkyviin ja katoaa)
come un occhio, che, largo esterefatto, (kuin silmä, ulappa täynnä ihmetystä)
s'aprì si chiuse, nella notte nera. (se avautuu, sulkeutuu, mustassa yössä)
Toim huom. Taas taitto osoittautuu mun Akilleen kantapääkseni... ei tulis AD:ta tästä tytöstä
lauantai 17. marraskuuta 2007
Dagen före
Tätäkään merkintää ei ole kirjoitettu krapulassa.
Olen löytänyt syyn. Viime aikoina en ole blogannut kovin paljoa, tai kovin hyvin. Syy on epäilemättä puitteissa, koska minussa se ei voi olla. Ilmeisesti lauseiden muodostus on helpompaa kroonisen itseaiheutetun dehydraation kourissa.
Huomiseksi olen aikatauluttanut porvaridarran, josta saatan inspiroitua tai saatan olla inspiroitumatta kertomaan puolijulkisesti. Olen nimittäin päättänyt, että Tapiolan Stokkan kanta-asiakasilta on loistava tapa viettää sunnuntaita. Minulle on luvattu ruokaa, viinitarjoilu ja tyyriinnäköisiä stokkamummoja. Elävästi mieleeni nousevat ne hyypiöt, jotka kailottivat Akateemisen aulassa Bailey's-pullot kätösissään että "Mä haluan vetää perseet Stokkalla!" sen yhden rankkasateen aikana.
Päivän haasteena on saada aikaiseksi riittävän kehno olo jotta toipumiseen on jonkinlainen tekosyy. Olen menossa postilaisten kanssa hohtokeilaamaan, sen jälkeen jonnekin. Ensimmäiset bisset ostetaan virkistysrahoilla.
Jos ette kuule minusta enää, älkää tulko etsimään. Pelastakaa itsenne. Tämä saattaa päättyä huonosti.
Olen löytänyt syyn. Viime aikoina en ole blogannut kovin paljoa, tai kovin hyvin. Syy on epäilemättä puitteissa, koska minussa se ei voi olla. Ilmeisesti lauseiden muodostus on helpompaa kroonisen itseaiheutetun dehydraation kourissa.
Huomiseksi olen aikatauluttanut porvaridarran, josta saatan inspiroitua tai saatan olla inspiroitumatta kertomaan puolijulkisesti. Olen nimittäin päättänyt, että Tapiolan Stokkan kanta-asiakasilta on loistava tapa viettää sunnuntaita. Minulle on luvattu ruokaa, viinitarjoilu ja tyyriinnäköisiä stokkamummoja. Elävästi mieleeni nousevat ne hyypiöt, jotka kailottivat Akateemisen aulassa Bailey's-pullot kätösissään että "Mä haluan vetää perseet Stokkalla!" sen yhden rankkasateen aikana.
Päivän haasteena on saada aikaiseksi riittävän kehno olo jotta toipumiseen on jonkinlainen tekosyy. Olen menossa postilaisten kanssa hohtokeilaamaan, sen jälkeen jonnekin. Ensimmäiset bisset ostetaan virkistysrahoilla.
Jos ette kuule minusta enää, älkää tulko etsimään. Pelastakaa itsenne. Tämä saattaa päättyä huonosti.
torstai 15. marraskuuta 2007
Kylmä ja ankea Bryssel
Tarina pienestä äidistä yksin Brysselissä ja ilman lämmitystä, toisinaan ilman sähköäkin.
"Katsos, mulla ei ole ollut lammitysta talossa lauantaista lahtien. Voitko kuvitella. Taa on ollut kauheaa. Yhtena paivana menin paikalliseen Tarjoustaloon ja ostin ison patterin. Pistin sen seuraavaksi paivaksi tohisemaan. Kun sitten tulin kotiin, olivat sahkot menneet. Talossa ei siis ollut lammitysta eika sahkoa. Olin aivan tyrmistynyt ja se oli kauheaa. Sitten soittelin ja ihmettelin ja lopulta soitin naapurin ovikelloa. Siella oli vanha pariskunta ja elekielella kerroin huoleni. Mies otti minua kadesta, vei alakertaan ja elekielella selvitti, etta alakerrassa on sahkomittarit ja sulakkeet. Jos virrankulutus nousee liian suureksi, sulake napsauttaa sahkot poikki. Hieno patterini oli siis aiheuttanut virtapiikin ja sulake oli katkaissut sahkot. Siita selvittiin, kun nostettiin nappula ylos ja taas tuli sahkoa.
Mutta on tama ollut melkoista. Tanaan klo 16 pitaisi plumberin tulla vuokraisannan kanssa uudestaan. Mutta vuokraisanta sanoi, etta pista avaimet postilaatikkoon, han ottaa ne sielta with a metallic hook. Arvaan, ettei se toimi. Mutta mita tehda? En tieda. Onneksi lahden huomenna lampimaan Suomeen.
Alkaa kylla hohto karista Brysselin ylta. Keljuttaa, kun mikaan ei toimi. Ah, miksi elama on vaikeaa?"
Niinpä niin äitiseni, sitä samaa minäkin kysyn yhä uudelleen ja uudelleen. Ei ole pojasta polvi parantunut, ei.
Nyt kaikki joukolla lähettämään lämpimiä ajatuksia äitirukalleni, joka jäätyy hyisessä Brysselissä.
"Katsos, mulla ei ole ollut lammitysta talossa lauantaista lahtien. Voitko kuvitella. Taa on ollut kauheaa. Yhtena paivana menin paikalliseen Tarjoustaloon ja ostin ison patterin. Pistin sen seuraavaksi paivaksi tohisemaan. Kun sitten tulin kotiin, olivat sahkot menneet. Talossa ei siis ollut lammitysta eika sahkoa. Olin aivan tyrmistynyt ja se oli kauheaa. Sitten soittelin ja ihmettelin ja lopulta soitin naapurin ovikelloa. Siella oli vanha pariskunta ja elekielella kerroin huoleni. Mies otti minua kadesta, vei alakertaan ja elekielella selvitti, etta alakerrassa on sahkomittarit ja sulakkeet. Jos virrankulutus nousee liian suureksi, sulake napsauttaa sahkot poikki. Hieno patterini oli siis aiheuttanut virtapiikin ja sulake oli katkaissut sahkot. Siita selvittiin, kun nostettiin nappula ylos ja taas tuli sahkoa.
Mutta on tama ollut melkoista. Tanaan klo 16 pitaisi plumberin tulla vuokraisannan kanssa uudestaan. Mutta vuokraisanta sanoi, etta pista avaimet postilaatikkoon, han ottaa ne sielta with a metallic hook. Arvaan, ettei se toimi. Mutta mita tehda? En tieda. Onneksi lahden huomenna lampimaan Suomeen.
Alkaa kylla hohto karista Brysselin ylta. Keljuttaa, kun mikaan ei toimi. Ah, miksi elama on vaikeaa?"
Niinpä niin äitiseni, sitä samaa minäkin kysyn yhä uudelleen ja uudelleen. Ei ole pojasta polvi parantunut, ei.
Nyt kaikki joukolla lähettämään lämpimiä ajatuksia äitirukalleni, joka jäätyy hyisessä Brysselissä.
Let them eat cake
Turku kiittä Signorina A:ta kortista ja pahoittelee yleistä hiljaisuutta. Syksy on vaan vähän tylsää aikaa ja tämäkin nimeomainen yksilö on humahtanut ohi valtavaa vauhtia. Lisäksi voin yrittää vedota tietokoneeni totaalikaapaukseen (jotkut ovat ilmeisesti sitä mieltä että gradun kirjoittaminen voittaa tärkeysateeltaan bloggaamisen) ja tietoteknisiin ongelmiin, joiden takia en ole vieläkään saanut nettiä toimimaan kotona. Nyt vietän onneksi autuaallisen hiljaista viikkoa ja vapaa-aikaa on lähes enemmän kuin mitä pystyn järkevästi käsittelemään.
Sara täytti eilen vuosia. Oli ihanaa mennä kotiin ja löytää pöydältä porkkanamuffineja (vai muffinseja? Mitä sanovat kielipoliisit?) ja iso suklaakakku, jonka kuorrutus uhkasi valua yli lautasen reunojen. Lisäksi Sara tarjoili hyvin ahkerasti omin pienin kätösin sekoitettuja cosmopolitaneja, mikä oli erinmaisen ihastuttavaa. Toisaalta muutama tunti tästä ettenpäin syntymäpäiväsankari istui Onnelan vessan lattialla pitämässä puhetta asianhaaroista, jotka oikeuttavat synttärikännit (mm. 'Mulla on synttärit') mutta tästä huolimatta ilta oli suuri menestys.
Yritän organisoida hyvää hetkeä lähteä metsästämään toppalenkkareita ja hiusdonitsia. Nämä löydettyäni lupaan muotiblogtekstiä, toivottavasti kuvilla varustettuna.
Nyt lähden keittelemään glögiä, jonka himoa koko päivän kestänyt pikkupakkanen ja ohut lumikerros ovat kasvattaneet. Hyvää joulua!!
Sara täytti eilen vuosia. Oli ihanaa mennä kotiin ja löytää pöydältä porkkanamuffineja (vai muffinseja? Mitä sanovat kielipoliisit?) ja iso suklaakakku, jonka kuorrutus uhkasi valua yli lautasen reunojen. Lisäksi Sara tarjoili hyvin ahkerasti omin pienin kätösin sekoitettuja cosmopolitaneja, mikä oli erinmaisen ihastuttavaa. Toisaalta muutama tunti tästä ettenpäin syntymäpäiväsankari istui Onnelan vessan lattialla pitämässä puhetta asianhaaroista, jotka oikeuttavat synttärikännit (mm. 'Mulla on synttärit') mutta tästä huolimatta ilta oli suuri menestys.
Yritän organisoida hyvää hetkeä lähteä metsästämään toppalenkkareita ja hiusdonitsia. Nämä löydettyäni lupaan muotiblogtekstiä, toivottavasti kuvilla varustettuna.
Nyt lähden keittelemään glögiä, jonka himoa koko päivän kestänyt pikkupakkanen ja ohut lumikerros ovat kasvattaneet. Hyvää joulua!!
Shame on OP!
Huah, Visa-kortti saapui tänään postissa ja hetken jo ehdin toivoa, että huoleni ovat, tällä erää, ohitse. Oh, silly me!
Osuuspankki päätti sitten uusia avainlukulistani Klaukkalan tunnuksille. Hyvä, juu, pop, mutta mulla ei kuuluisi olla mitään tunnuksia Klaukkalaan. Itse asiassa on täysin Osuuspankin toimintaohjeiden vastaista, että mulla yhä on tunnukset Klakessa. Joten en edelleenkään pääse verkkopankkiin. Nyt löytyis Visa-kortti tileille, joiden saldosta ei ole mitään hajua. Lisäksi on tunnukset Turkuun, muttei avainlukuja ja avainluvut Klaukkalaan, muttei tunnuksia.
Ja opintotuki tylee OP:n tileille, mutten pysty siihen koskemaan. Tosi kiva.
Nordealta en ole saanut mitään. Koska ilmeisesti selväsanainen pyyntö "Voisitteko tilata uudet kortit kuoletettujen tilalle?" on jotenkin vaikea ymmärtää.
Myös KELA-korttini seilailee jossain päin Suomea sellaisilla leveysasteilla, ettei meitä Närhejä ole mailla tai halmeilla.
Jotenkin musta tuntuu, että jopa italialaiset olisivat hoitaneet tämän paremmin...
BTW: Olisin todella halunnut nähdä kun NY:n sponsaama haukkaa hyökkääkin, ei suinkaan inhojen pulujen vaan, seurapiiriprinsessan puunattun ja hajustetun chihuahuan kimppuun. kt. HS 15.11.07, Maailman ihmisiä
Osuuspankki päätti sitten uusia avainlukulistani Klaukkalan tunnuksille. Hyvä, juu, pop, mutta mulla ei kuuluisi olla mitään tunnuksia Klaukkalaan. Itse asiassa on täysin Osuuspankin toimintaohjeiden vastaista, että mulla yhä on tunnukset Klakessa. Joten en edelleenkään pääse verkkopankkiin. Nyt löytyis Visa-kortti tileille, joiden saldosta ei ole mitään hajua. Lisäksi on tunnukset Turkuun, muttei avainlukuja ja avainluvut Klaukkalaan, muttei tunnuksia.
Ja opintotuki tylee OP:n tileille, mutten pysty siihen koskemaan. Tosi kiva.
Nordealta en ole saanut mitään. Koska ilmeisesti selväsanainen pyyntö "Voisitteko tilata uudet kortit kuoletettujen tilalle?" on jotenkin vaikea ymmärtää.
Myös KELA-korttini seilailee jossain päin Suomea sellaisilla leveysasteilla, ettei meitä Närhejä ole mailla tai halmeilla.
Jotenkin musta tuntuu, että jopa italialaiset olisivat hoitaneet tämän paremmin...
BTW: Olisin todella halunnut nähdä kun NY:n sponsaama haukkaa hyökkääkin, ei suinkaan inhojen pulujen vaan, seurapiiriprinsessan puunattun ja hajustetun chihuahuan kimppuun. kt. HS 15.11.07, Maailman ihmisiä
tiistai 13. marraskuuta 2007
Ramble on
Tätä kai kutsutaan rutiiniksi, ja tämän takia kaikki ihmiset eivät ole paljastuskirjan kirjoittajia. Tosin monien niistäkään jotka ovat ei kannattaisi olettaa, että muita kiinnostaa vaikka näyttää meitä kiinnostavan ja mikä meitä oikein vaivaa? Mitään ennensanomatonta ei tapahdu. Tässä möllötän, muuta en voi.
Meen tenttiin, hakkaan päätäni pöytään, tuun pois, meen töihin, mulle vittuillaan, vittuilen takas, tuun pois.
Ihan kohtalainen kuhmu alkaa olla otsassa ja häiritseviä, häiritseviä mielikuvia Keskuksesta tuliaisina. Koska ette ihan aikuisten oikeasti halua tietää mitä mun esimies on nyt sanonut, ajattelin tässä lämpimikseni hieman muotiblogata minäkin. Pysyy näppistatsi vieränä. Olisi sääli, jos ruostuisi tämä huipputekninen etsi-ja-tökkää-metodi.
Olen nimittäin viettänyt syksyni kengissä, joilla tuntuu olevan mielipiteitä. Kieltäydyn uskomasta että kyseisissä korottomuutensa ansiosta huippukäytännöllisissä, farkunlahkeen ja villasukanmentävissä saappaissa olisi mitään vikaa. Kaikissa muissa vaatteissa täytyy olla.
Allekirjoittaneen perussyysolemiseen erottamattomalla tavalla kuuluvan rotsin (tiedättehän, jos olisin oikea muotiblogaaja, sanoisin, että se sellainen, jota olen käyttänyt vuosia ja joka on tänä syksynä kaikilla, like omg) kanssa käytettyinä ne kirvoittivat nuuskahuuliselta espoolaispojalta kommentin "Sä taidat tykätä moottoripyöristä." Yritin heikosti argumentoida, että siinä nahkahameessa olisivat munasarjat jäätyneet ja illuusiot siveydestä rapisseet jos olisin oikeasti hypännyt kumitassuille, mutta vahinko oli tapahtunut, ryhdyin välttelemään yhdistelmää. Takista en luovu ja hamekin on syksyn parhaita hankintoja, niitä ei käy syyttäminen. Nuuskaavia espoolaiskundeja järkityttö välttelee ihan itsesuojeluvaiston nojalla, siihen linjaukseen ei tarvinnut tehdä korjauksia.
Kapeiden farkkujen, poolopaidan ja korkean ponnarin kanssa saappaat saivat minut tuntemaan itseni esteratsastajaksi ("Pohkeilla, Kiia-Eleonoora, pohkeilla"), ja koska olen vastikään alkanut todella viihtyä farkuissa ja maailma on kääntynyt sillä lailla kieroon, että nyt kun omistan kiitettävän housuarsenaalin ovat kaikki vanhat hameeni muuttuneet vääränlaisiksi (Btw: voisiko joku oikea muotiblogaaja pohtia vääränlaisuutta ilmiönä ja sen keskittymistä nimenomaan minun vaatekaappiini?) ei tätä systeemiä sovi nyt mennä tönimään. Reagoin vetyperoksoimalla sen ponnarin, mikä ei arvattavasti auttanut asiaa, mutta mistä blondi sen olisi voinut tajuta (sic)?
Myöskin polvipituinen, korkeakauluksinen vyötettävä villakankainen talvitakkini ja leveälierinen musta huopahattu innoittavat näitä kenkiä joustavuuteen (sanoisin, että jopa löysyyteen!), näytän palkkamurhaajalta ("Joo on se mutka mun taskussa, ei iloa sun näkemisestä beibi"). Tässä ilmiössä olen havainnut toistaiseksi vähiten haittapuolia, suurimpana kuitenkin se, etten löydä lelustani riittävän siistiä ja elokuvallista jännitysmusiikkia, ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt kun vielä saisin näille kengille opetettua, että kun kopautan kantoja kolmasti, ne veisivät minut kuivaan ja lämpimään ja kotiin tuolta maailmanlopusta, voisin elää asian kanssa.
Tässä tarinassa ei ole loppuhuipennusta, ei päätelmää eikä ratkaisua esitettyihin ongelmiin. On vai loputonta ihmetystä siitä, että ylipäätään lähes joka aamu saan lähes menestyksekkäästi pukeuduttua. Peiliin katsominen ennen uloslähtöä on viime aikoina tosin vähentynyt huomattavasti.
Sitten muihin aiheisiin. Ihan tosi kiva kuulla teistä kaikista samana päivänä! Olen aivankin erityisen iloinen siitä, että Piks on päässyt julkaise teksti -napin painamiskammostaan (kyllä mä oon huomannu, että oot kirjoitellu luonnoksen asteelle jääneitä tekstejä tonne kybertilaan mätänemään!) ja ettei Janne ole esim. kuollut. Oulu tähän vuodenaikaan on epäilemättä hooseempää (taivuta ite ku kert osaat paree) kuin perusurbaanille puoliteekkarille sopii, koskapa täällä etelässäkin ollaan hetkittäin selviämisen äärirajoilla. Biletyssuoritteet kuulostavat hyväksyttäviltä kaamoksentorjumismekanismeilta, keep up the good work.
Disclaimer:
1)Kuvitusta ei ole, sillä en ole ihan niin tyttö, että jaksaisin vaihdella vaatteita. Tai saatan olla. Emme koskaan saa tietää, sillä lähistöllä ei ole toimivaa kameraa ja vaatteiden vaihtelu yhdistettynä peilin kautta otettujen kännykkäkuvien postaukseen on jo hieman LIIAN like omg.
2)Tämä merkintä kuulostaa kovin kriittiseltä muotiblogaajia kohtaan. Se ei ole tarkoituksellista. Tai saattaa olla. En ole muodostanut vahvoja mielipiteitä kyseisestä ihmisryhmästä, mutta mikäli en siitä pidä, ei kritiikkini kuitenkaan yllä niihin muotiblogaajiin, joista pidän ja jotka ovat ihan ns. vitun ässiä mimmejä.
3)Lisäksi kuulostaa siltä, kuin vihaisin elämääni. Tämä on kategorisesti epätotta, sillä minulla on uusi mekko ja hattu ja irtokarkkeja.
Lopuksi haluaisin vielä jakaa kanssanne päivän wellerismin, sekä tiedustella, onko kukaan lukenut sitä Dickensin tekstiä, jossa esiintyy sellainen hahmo kuin hra Weller, ja jos on, tiedustella edelleen, käyttääkö hra Weller erityisen runsaasti kyseisen muotoisia kaskuja ja ovatko jotkin niistä mahdollisesti erityisen mieleenpainuvia:
"On hyödyllistä kun on tytär joka on gorilla, sanoi äiti kun Ikeassa käytiin"
Ratsastusharrastuksensa pariin prätkällään karauttava palkkamurhaaja joka tunnetaan piireissä Gorillana, Aino
Meen tenttiin, hakkaan päätäni pöytään, tuun pois, meen töihin, mulle vittuillaan, vittuilen takas, tuun pois.
Ihan kohtalainen kuhmu alkaa olla otsassa ja häiritseviä, häiritseviä mielikuvia Keskuksesta tuliaisina. Koska ette ihan aikuisten oikeasti halua tietää mitä mun esimies on nyt sanonut, ajattelin tässä lämpimikseni hieman muotiblogata minäkin. Pysyy näppistatsi vieränä. Olisi sääli, jos ruostuisi tämä huipputekninen etsi-ja-tökkää-metodi.
Olen nimittäin viettänyt syksyni kengissä, joilla tuntuu olevan mielipiteitä. Kieltäydyn uskomasta että kyseisissä korottomuutensa ansiosta huippukäytännöllisissä, farkunlahkeen ja villasukanmentävissä saappaissa olisi mitään vikaa. Kaikissa muissa vaatteissa täytyy olla.
Allekirjoittaneen perussyysolemiseen erottamattomalla tavalla kuuluvan rotsin (tiedättehän, jos olisin oikea muotiblogaaja, sanoisin, että se sellainen, jota olen käyttänyt vuosia ja joka on tänä syksynä kaikilla, like omg) kanssa käytettyinä ne kirvoittivat nuuskahuuliselta espoolaispojalta kommentin "Sä taidat tykätä moottoripyöristä." Yritin heikosti argumentoida, että siinä nahkahameessa olisivat munasarjat jäätyneet ja illuusiot siveydestä rapisseet jos olisin oikeasti hypännyt kumitassuille, mutta vahinko oli tapahtunut, ryhdyin välttelemään yhdistelmää. Takista en luovu ja hamekin on syksyn parhaita hankintoja, niitä ei käy syyttäminen. Nuuskaavia espoolaiskundeja järkityttö välttelee ihan itsesuojeluvaiston nojalla, siihen linjaukseen ei tarvinnut tehdä korjauksia.
Kapeiden farkkujen, poolopaidan ja korkean ponnarin kanssa saappaat saivat minut tuntemaan itseni esteratsastajaksi ("Pohkeilla, Kiia-Eleonoora, pohkeilla"), ja koska olen vastikään alkanut todella viihtyä farkuissa ja maailma on kääntynyt sillä lailla kieroon, että nyt kun omistan kiitettävän housuarsenaalin ovat kaikki vanhat hameeni muuttuneet vääränlaisiksi (Btw: voisiko joku oikea muotiblogaaja pohtia vääränlaisuutta ilmiönä ja sen keskittymistä nimenomaan minun vaatekaappiini?) ei tätä systeemiä sovi nyt mennä tönimään. Reagoin vetyperoksoimalla sen ponnarin, mikä ei arvattavasti auttanut asiaa, mutta mistä blondi sen olisi voinut tajuta (sic)?
Myöskin polvipituinen, korkeakauluksinen vyötettävä villakankainen talvitakkini ja leveälierinen musta huopahattu innoittavat näitä kenkiä joustavuuteen (sanoisin, että jopa löysyyteen!), näytän palkkamurhaajalta ("Joo on se mutka mun taskussa, ei iloa sun näkemisestä beibi"). Tässä ilmiössä olen havainnut toistaiseksi vähiten haittapuolia, suurimpana kuitenkin se, etten löydä lelustani riittävän siistiä ja elokuvallista jännitysmusiikkia, ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt kun vielä saisin näille kengille opetettua, että kun kopautan kantoja kolmasti, ne veisivät minut kuivaan ja lämpimään ja kotiin tuolta maailmanlopusta, voisin elää asian kanssa.
Tässä tarinassa ei ole loppuhuipennusta, ei päätelmää eikä ratkaisua esitettyihin ongelmiin. On vai loputonta ihmetystä siitä, että ylipäätään lähes joka aamu saan lähes menestyksekkäästi pukeuduttua. Peiliin katsominen ennen uloslähtöä on viime aikoina tosin vähentynyt huomattavasti.
Sitten muihin aiheisiin. Ihan tosi kiva kuulla teistä kaikista samana päivänä! Olen aivankin erityisen iloinen siitä, että Piks on päässyt julkaise teksti -napin painamiskammostaan (kyllä mä oon huomannu, että oot kirjoitellu luonnoksen asteelle jääneitä tekstejä tonne kybertilaan mätänemään!) ja ettei Janne ole esim. kuollut. Oulu tähän vuodenaikaan on epäilemättä hooseempää (taivuta ite ku kert osaat paree) kuin perusurbaanille puoliteekkarille sopii, koskapa täällä etelässäkin ollaan hetkittäin selviämisen äärirajoilla. Biletyssuoritteet kuulostavat hyväksyttäviltä kaamoksentorjumismekanismeilta, keep up the good work.
Disclaimer:
1)Kuvitusta ei ole, sillä en ole ihan niin tyttö, että jaksaisin vaihdella vaatteita. Tai saatan olla. Emme koskaan saa tietää, sillä lähistöllä ei ole toimivaa kameraa ja vaatteiden vaihtelu yhdistettynä peilin kautta otettujen kännykkäkuvien postaukseen on jo hieman LIIAN like omg.
2)Tämä merkintä kuulostaa kovin kriittiseltä muotiblogaajia kohtaan. Se ei ole tarkoituksellista. Tai saattaa olla. En ole muodostanut vahvoja mielipiteitä kyseisestä ihmisryhmästä, mutta mikäli en siitä pidä, ei kritiikkini kuitenkaan yllä niihin muotiblogaajiin, joista pidän ja jotka ovat ihan ns. vitun ässiä mimmejä.
3)Lisäksi kuulostaa siltä, kuin vihaisin elämääni. Tämä on kategorisesti epätotta, sillä minulla on uusi mekko ja hattu ja irtokarkkeja.
Lopuksi haluaisin vielä jakaa kanssanne päivän wellerismin, sekä tiedustella, onko kukaan lukenut sitä Dickensin tekstiä, jossa esiintyy sellainen hahmo kuin hra Weller, ja jos on, tiedustella edelleen, käyttääkö hra Weller erityisen runsaasti kyseisen muotoisia kaskuja ja ovatko jotkin niistä mahdollisesti erityisen mieleenpainuvia:
"On hyödyllistä kun on tytär joka on gorilla, sanoi äiti kun Ikeassa käytiin"
Ratsastusharrastuksensa pariin prätkällään karauttava palkkamurhaaja joka tunnetaan piireissä Gorillana, Aino
Kirjoittelua sound checkistä
Olen sound checkissä.
Saavutuksen tunne on hyvä, kun on tuskaillut ja valvonut öitä näitä kestejä organisoidessa, ja viimein ollaan tässä. Tämänvuotiset Barbaariset Bakkanaalit tulevat olemaan taloudellinen ja kävijämäärällisesti fiasko, mutten välitä. Minulla on setti kunnossa, bändit ovat terässä ja aion pitää hauskaa.
Hauskaa ei ollut viikonloppuna. Päätettiin järkätä Klubbenin uuden järjestyksen vuoksi tuparit. Kaksi päivää rajujen sitsien jälkeen. En ole varmasti koskaan menettänyt niin paljon aivosoluja niin lyhyen ajan sisällä. Ei hyvä. Plus sain melkein paniikkikohtauksen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun en ollut saanut mitään aikaan.
Käytiin eilen shoppailemassa rekvisiittaa Bakkanaaleihin kirpparilta. Tein löytöjä. Hankin 13 eurolla kolmet hyperviileät aurinkolasit, retroskeittilaudan ja pinkin muovisen läpikuultavan vyön. Muotibloggaan kunhan ehdin.
Maanantaina kävin myös psykologilla. Jannen sisäavaruuden tutkimukset jatkuvat.
Olen tulossa luultavasti Helsinkiin 23. päivä Arkkitehtien Etelä-Suomen ekskulle. En tiedä, ehdinkö näkemään ketään. Mutta viimeistään jouluna!
Ei ehdi kirjoittamaan enemmälti, kun pitää organisoida.
Saavutuksen tunne on hyvä, kun on tuskaillut ja valvonut öitä näitä kestejä organisoidessa, ja viimein ollaan tässä. Tämänvuotiset Barbaariset Bakkanaalit tulevat olemaan taloudellinen ja kävijämäärällisesti fiasko, mutten välitä. Minulla on setti kunnossa, bändit ovat terässä ja aion pitää hauskaa.
Hauskaa ei ollut viikonloppuna. Päätettiin järkätä Klubbenin uuden järjestyksen vuoksi tuparit. Kaksi päivää rajujen sitsien jälkeen. En ole varmasti koskaan menettänyt niin paljon aivosoluja niin lyhyen ajan sisällä. Ei hyvä. Plus sain melkein paniikkikohtauksen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun en ollut saanut mitään aikaan.
Käytiin eilen shoppailemassa rekvisiittaa Bakkanaaleihin kirpparilta. Tein löytöjä. Hankin 13 eurolla kolmet hyperviileät aurinkolasit, retroskeittilaudan ja pinkin muovisen läpikuultavan vyön. Muotibloggaan kunhan ehdin.
Maanantaina kävin myös psykologilla. Jannen sisäavaruuden tutkimukset jatkuvat.
Olen tulossa luultavasti Helsinkiin 23. päivä Arkkitehtien Etelä-Suomen ekskulle. En tiedä, ehdinkö näkemään ketään. Mutta viimeistään jouluna!
Ei ehdi kirjoittamaan enemmälti, kun pitää organisoida.
Wikipedian luotettavuudesta
Jos joku kysyy, en kirjoita tänne oheistoimintona tai harhaile netissä aikani kuluksi vaan luen hämmentävän huonosti tehtyjä Power Point slideja econophysicsin luennoilta (Pakko oli ottaa kun tarjottiin kurssi, jossa yhdistetään taloustiedettä ja fysiikkaa. Matematiikka olisi tuntunut luonnollisemmalta parilta, mutta kai se näinkin menee. Saatan flipata tämän kurssin myötä ihan lopullisesti kuten Aronofskyn Pi:n päähenkilö, mutta saatan myös rikastua äkillisesti. Akateeminen riskisijoitus.).
Lukeminen jäi hetkeksi kesken kun sain noin puoli tuntia kestävän hikkakohtauksen. Kuulostaa muuten hassulta kun hikka tulee kesken haukotuksen. Meni sitten vähän hermo asiaan ja kosultoin Wikiä, joka oli nenän edessä auki. Sain muunmuassa selville, että maailman pisin yhtäjaksoinen hikkakohtaus on kestänyt 68 vuotta. Artikkelissa oli ohjeita, joista ehkä omituisin oli se, että kumarretaan päätä eteenpäin ja alaspäin noin minuutin ajan (estää ilman pääsyn jonnekin päin kehkoja, ymmärtäisin). Oli hieman tyhmä olo kun tuijottelin siinä napaani, mutta kikka toimi loistavasti ja hikka loppui kuin seinään! Wikipedian luotettavuus nousi ihan huippulukemiin tämän myötä. Mahtava keksintö.
Minulla on muuten mitä ilmeisimmin salainen ihailija. Sain pari päivää sitten tuntemattomasta numerosta lähetetyn viestin, jossa hienotunteisesti tiedusteltiin "ootko homo". Harkitsen vastaamista oleellisesti sen takia, että Sara oli oppinut italiantuneilla, että italiassa homoja kutsutaan fenkoleiksi. Mikä mahtava tilaisuus päästä käyttämään uutta, hienoa ilmaisua..
Lukeminen jäi hetkeksi kesken kun sain noin puoli tuntia kestävän hikkakohtauksen. Kuulostaa muuten hassulta kun hikka tulee kesken haukotuksen. Meni sitten vähän hermo asiaan ja kosultoin Wikiä, joka oli nenän edessä auki. Sain muunmuassa selville, että maailman pisin yhtäjaksoinen hikkakohtaus on kestänyt 68 vuotta. Artikkelissa oli ohjeita, joista ehkä omituisin oli se, että kumarretaan päätä eteenpäin ja alaspäin noin minuutin ajan (estää ilman pääsyn jonnekin päin kehkoja, ymmärtäisin). Oli hieman tyhmä olo kun tuijottelin siinä napaani, mutta kikka toimi loistavasti ja hikka loppui kuin seinään! Wikipedian luotettavuus nousi ihan huippulukemiin tämän myötä. Mahtava keksintö.
Minulla on muuten mitä ilmeisimmin salainen ihailija. Sain pari päivää sitten tuntemattomasta numerosta lähetetyn viestin, jossa hienotunteisesti tiedusteltiin "ootko homo". Harkitsen vastaamista oleellisesti sen takia, että Sara oli oppinut italiantuneilla, että italiassa homoja kutsutaan fenkoleiksi. Mikä mahtava tilaisuus päästä käyttämään uutta, hienoa ilmaisua..
Some of the Bran ja muita hauskoja kaskuja
Englantilainen Sophie on hyvin närkästynyt. Miksi All Bran-murojen nimi viittaa siihen, että sisältö käsittää a) vain leseitä tai b) kaikki maailman leseet? Nimen pitäisi siis olla Almost Bran tai Some of the Bran. Kannatimme molempia ja erityisesti tulenkatkuista reklamaatiota.
Kaksi kuukautta piti kävellä päivittäin erään via Masaccion kadunkulman ohi ennen kuin huomasin, että ylhäältä minua kurkistelee valtava Madonna-patsas neonvalosäd
ekehä kutreillaan. Ja sitten seuraa tyhmä olo. Mutta lohdutan itseäni sillä, että kulmassa sijaitsee myös jäätelökioski Il Papillon, joka tekee itse vohvelinsa. Kuka siinä nyt ehtisi kaiken maailman Madonniin keskittyä, häh?
Löysin italialaista nykytaidetta postikorttien muodossa. Täälläkin siis tunnetaan vitsaus nimeltä ilmaiskortit. Kaiken uhallakin väitän, ettei tässä ole paljoa järkeä. Taulun nimi on Giallo (keltainen). Ihan yhtä hyvin voisi olla Aranciata, tai vaikka rajuna vetona Giallo, rosso e un po' di verde. Iroonisesti voisimme nimetä sen myös Bluksi.
Ja sit ihmiset kummastelee miksi prefeeraan historiaa...
Lähistön persikka/omena/jokupuut ovat pudottaneet hedelmänsä kadulle. Ne tirskahtavat vasten asfalttia ja jäävät siihen mätänemään. Hirvittää ajatellakin kaupungin rottien ieletöntä lukumäärää. Sitä paitsi näimme jo mutanttipuluja (P. muistanet Malagan...iuh) täälläkin. Mikseivät siis rotatkin olisi täysin insestin raiskaamia puolisokeita hourupäitä? Pimeä alka
a pelottaa.
Lisää italialaisia nuorisoelokuvia. Elokuvateattereita ei oikein löydy keskustasta, joten pakkauduimme bussiin ja matkustimme syrjäseudulle paikkaan nimeltä Wagner Village. Multiteatteri keskellä peltoa. Olemme yhtä mieltä siitä, että italialaiset nuortenelokuvat (niin, emme voi mennä katsomaan yhtään monimutkaisempaa dialogia...) ovat huomattavasti amerikkalaisia parempia ja näyttävät enemmän paljasta pintaa. Ja vaikkei sitä posterin perusteella uskoisikaan on Nicolas Vaporidis aika pirun hot. Capotondin tytöllä taas on loistava kyky ajautua/etsiytyä rooleihin, joissa pääsee heilumaan yläosattomissa. Mutta plussaa siitä, että ennen muodon muutostaan (juu, tää oli taas sellanen ugly duckling-stoori) Cristianasta oli saatu oikeasta katu-uskottavan näköinen näppynaamainen nörttifeministi.
Päätin, että Italiassa ollessani on omaksuttava italialaisten tavat. Joten aloitin tutustumalla jalkapallon ihmeelliseen maailmaan. Tai siis tiesinhän minä ne säännöt (jalka pop, käsi ei, kohti maalia, Italia puolustaa etc etc), mutta tämä kyltyyrinen puali. Ja mulla on siihen kirjakin. Paddy (siis hei, vanhemmat miettikää nyt vähän, vaikka kuinka ootte irkkuja ja ylpeitä siitä) Agnewin Forza Italia, the fall and rise of Italian football. Olen kahlannut jo Berlusconin, Maradonan, facismivaikutteiden ja Juventus-vihan läpi. Berlusconi oli varsin nerokas ostaessaan AC Milanin ja nimetessään uuden puolueensa tunnetun kannustushuudon mukaan. Ehkä ryhdyn kohta lukemaan roomalaista Corriere dello Sportia, maailman vakavinta urheilulehteä.
Kaksi kuukautta piti kävellä päivittäin erään via Masaccion kadunkulman ohi ennen kuin huomasin, että ylhäältä minua kurkistelee valtava Madonna-patsas neonvalosäd
ekehä kutreillaan. Ja sitten seuraa tyhmä olo. Mutta lohdutan itseäni sillä, että kulmassa sijaitsee myös jäätelökioski Il Papillon, joka tekee itse vohvelinsa. Kuka siinä nyt ehtisi kaiken maailman Madonniin keskittyä, häh?Löysin italialaista nykytaidetta postikorttien muodossa. Täälläkin siis tunnetaan vitsaus nimeltä ilmaiskortit. Kaiken uhallakin väitän, ettei tässä ole paljoa järkeä. Taulun nimi on Giallo (keltainen). Ihan yhtä hyvin voisi olla Aranciata, tai vaikka rajuna vetona Giallo, rosso e un po' di verde. Iroonisesti voisimme nimetä sen myös Bluksi.
Ja sit ihmiset kummastelee miksi prefeeraan historiaa...
Lähistön persikka/omena/jokupuut ovat pudottaneet hedelmänsä kadulle. Ne tirskahtavat vasten asfalttia ja jäävät siihen mätänemään. Hirvittää ajatellakin kaupungin rottien ieletöntä lukumäärää. Sitä paitsi näimme jo mutanttipuluja (P. muistanet Malagan...iuh) täälläkin. Mikseivät siis rotatkin olisi täysin insestin raiskaamia puolisokeita hourupäitä? Pimeä alka
a pelottaa.Lisää italialaisia nuorisoelokuvia. Elokuvateattereita ei oikein löydy keskustasta, joten pakkauduimme bussiin ja matkustimme syrjäseudulle paikkaan nimeltä Wagner Village. Multiteatteri keskellä peltoa. Olemme yhtä mieltä siitä, että italialaiset nuortenelokuvat (niin, emme voi mennä katsomaan yhtään monimutkaisempaa dialogia...) ovat huomattavasti amerikkalaisia parempia ja näyttävät enemmän paljasta pintaa. Ja vaikkei sitä posterin perusteella uskoisikaan on Nicolas Vaporidis aika pirun hot. Capotondin tytöllä taas on loistava kyky ajautua/etsiytyä rooleihin, joissa pääsee heilumaan yläosattomissa. Mutta plussaa siitä, että ennen muodon muutostaan (juu, tää oli taas sellanen ugly duckling-stoori) Cristianasta oli saatu oikeasta katu-uskottavan näköinen näppynaamainen nörttifeministi.
Päätin, että Italiassa ollessani on omaksuttava italialaisten tavat. Joten aloitin tutustumalla jalkapallon ihmeelliseen maailmaan. Tai siis tiesinhän minä ne säännöt (jalka pop, käsi ei, kohti maalia, Italia puolustaa etc etc), mutta tämä kyltyyrinen puali. Ja mulla on siihen kirjakin. Paddy (siis hei, vanhemmat miettikää nyt vähän, vaikka kuinka ootte irkkuja ja ylpeitä siitä) Agnewin Forza Italia, the fall and rise of Italian football. Olen kahlannut jo Berlusconin, Maradonan, facismivaikutteiden ja Juventus-vihan läpi. Berlusconi oli varsin nerokas ostaessaan AC Milanin ja nimetessään uuden puolueensa tunnetun kannustushuudon mukaan. Ehkä ryhdyn kohta lukemaan roomalaista Corriere dello Sportia, maailman vakavinta urheilulehteä.
maanantai 12. marraskuuta 2007
Paska maa
Kaikkihan tuntevat jo kulttimaineeseen nousseen yhtyeen IhRan (Ihmiskunnan Rauniot) ja sen kappaleen Paska maa, joka kertoo Israelista. Tänä aamuna olen mielessäni säveltänyt kappaleen Paska maa pt. II, joka kertoo mistäpä muustakaan kuin ystävästämme Yhdysvalloista.
Se, että 19-vuotiasta tyttöä, jonka kaikki paperit on kunnossa ja työnantajalta vielä ylimääräinen todistus, jossa kerrotaan, mitä se on tulossa tekemään, istutetaan kaksi tuntia maahanmuuttotoimistossa kuulusteltavana, ei mahdu ainakaan mun oikeudentajuun. Ja kaikki, jotka tuntevat mun siskon, tietävät, että se on suunnilleen vähiten terroristin näköinen ihminen koko maailmassa. Lisäksi, jos ihminen ei osaa edes keittää riisiä, on melko epätodennäköistä, että se rakentaisi pommin lentokoneesta löytyvistä tarvikkeista.
Sedät eivät meinanneet päästää sitä tyttöä maahan ja kiusasivat sitä siihen saakka, että sen työnantaja, Mr. Google, oli saapunut paikalle. Ja kaikki tämä johtui siitä, että se saa työstään taskurahaa. Tienaaminen turistiviisumilla on kiellettyä. The land of the free...as long as you don't actually make money.
Olin jo melkein kallistunut sille kannalle, että sieltä saattaa tulla jotain hyvääkin, mutta tää palautti mut taas oikeille raiteille. Kiitos siis Yhdysvaltain maahanmuuttovirastolle. Ja jos te vielä kiusaatte mun pikkusiskoa, tulen sinne ja käytän kaikkia niitä kolmea napalminvalmistuskeinoa, jotka Fight Clubissa mainitaan. Nih. Nyt olen melko varmasti aiheuttanut sen, että mua ei ikimaailmassa päästetä sinne. Että pitäkää tunkkinne.
Se, että 19-vuotiasta tyttöä, jonka kaikki paperit on kunnossa ja työnantajalta vielä ylimääräinen todistus, jossa kerrotaan, mitä se on tulossa tekemään, istutetaan kaksi tuntia maahanmuuttotoimistossa kuulusteltavana, ei mahdu ainakaan mun oikeudentajuun. Ja kaikki, jotka tuntevat mun siskon, tietävät, että se on suunnilleen vähiten terroristin näköinen ihminen koko maailmassa. Lisäksi, jos ihminen ei osaa edes keittää riisiä, on melko epätodennäköistä, että se rakentaisi pommin lentokoneesta löytyvistä tarvikkeista.
Sedät eivät meinanneet päästää sitä tyttöä maahan ja kiusasivat sitä siihen saakka, että sen työnantaja, Mr. Google, oli saapunut paikalle. Ja kaikki tämä johtui siitä, että se saa työstään taskurahaa. Tienaaminen turistiviisumilla on kiellettyä. The land of the free...as long as you don't actually make money.
Olin jo melkein kallistunut sille kannalle, että sieltä saattaa tulla jotain hyvääkin, mutta tää palautti mut taas oikeille raiteille. Kiitos siis Yhdysvaltain maahanmuuttovirastolle. Ja jos te vielä kiusaatte mun pikkusiskoa, tulen sinne ja käytän kaikkia niitä kolmea napalminvalmistuskeinoa, jotka Fight Clubissa mainitaan. Nih. Nyt olen melko varmasti aiheuttanut sen, että mua ei ikimaailmassa päästetä sinne. Että pitäkää tunkkinne.
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
Aatonaatonaaton aamuaikeita
Jo perinteikkääksi muodostunut joulunalustapaaminen lahjojenvaihdon ja luksusporvariaamiaisen merkeissä vaatii maantieteellisesti sirpaloituneeseen nykymaailmanaikaamme valtavasti ennakointiponnistuksia, jotta saan pitää traditioni. Ja tästä en luovu.
Lyhyesti: A, P, J, S ja I: tapaanhan teidät vanhassa rakkaassa konditoriassa lauantaina 22.12.? Älkää keksikö sille aamulle mitään muuta ja ilmoittakaa välittömästi jos olosuhteet pakottavat vaihtamaan aikaa!
Olen koko päivän miettinyt, kuinka harvoin tulee ajatelleeksi, että Hollywood tarkoittaa vähän niinku orjanlaakeripuuta. Olen myös pohtinut innovatiivisia tapoja suomentaa sana cocktail.
Ai niin: joulu tulee joulu tulee joulu tulee!
Aino.
Lyhyesti: A, P, J, S ja I: tapaanhan teidät vanhassa rakkaassa konditoriassa lauantaina 22.12.? Älkää keksikö sille aamulle mitään muuta ja ilmoittakaa välittömästi jos olosuhteet pakottavat vaihtamaan aikaa!
Olen koko päivän miettinyt, kuinka harvoin tulee ajatelleeksi, että Hollywood tarkoittaa vähän niinku orjanlaakeripuuta. Olen myös pohtinut innovatiivisia tapoja suomentaa sana cocktail.
Ai niin: joulu tulee joulu tulee joulu tulee!
Aino.
Jos nuoren nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin...
...niin mulla alkaa nyt olla tili aika tyhjillään. Pongahdin ylös neljältä yöllä, enkä saanut enää unta. Päädyin puoli viideltä koneelle kääntämään portugalinkielistä tekstiä Cascaisin kaupungin syntyvaiheista, joiden ei ehkä pitäis tuntua musta kauheen oleellisilta just nyt. Kahdenkymmenen minuutin päästä lähden lentokentälle saattamaan Annia matkaan. Jos voisin, vetäisin sen jälkeen pään täyteen, mutta keskiaikaisen espanjan tutkiminen ja CV: tekeminen samaisella kielellä taitaisi muuttua mahdottomaksi. Mukaan siis tällä kertaa vain nenäliinoja ja kaksi naista, jotka takuuvarmasti ovat muakin hysteerisempiä. Ainakin vielä toivon niin...
Nyt juuri musta ei tuntuisi yhtään keinotekoisilta seuraavanlaiset vakuuttelut: "Kyllä sillä menee siellä kaikki hyvin" ja "Kyllä se vielä tulee sieltä takaisin". Oma psyykkaus ei riitä enää, tarvitsen henkistä douppia. Diapam ei välttämättä olisi huono aine tähän saumaan.
Jatkoa seuraa...Kerron kuulumisia, kun silmien turvotus on laskenut sen verran, että näen eteeni.
Nyt juuri musta ei tuntuisi yhtään keinotekoisilta seuraavanlaiset vakuuttelut: "Kyllä sillä menee siellä kaikki hyvin" ja "Kyllä se vielä tulee sieltä takaisin". Oma psyykkaus ei riitä enää, tarvitsen henkistä douppia. Diapam ei välttämättä olisi huono aine tähän saumaan.
Jatkoa seuraa...Kerron kuulumisia, kun silmien turvotus on laskenut sen verran, että näen eteeni.
lauantai 10. marraskuuta 2007
Elämää italialaisten keskellä
Jokelan koulun tapahtumat toivat sitten Suomen maailmankartalle myös täällä. Kun on parin päivän ajan selitellyt Suomen aselakeja ja itsemurha-alttiutta kaikilla mahdollisilla kielillä, ei oikein jaksa olla enää sympattinen tai empaattinen.
Syksy on tullut ja lämmitys aloitettu. Elämä on taas kivaa. Ensin lähtivät vaahteranlehdet ja kerääntyivät valtaviksi matoiksi, joissa oli kiva kahlata. Seuraavaksi isot lehdet nirhautuivat autojen alla oksa silpuksi, joka lenteli kaikkialle. Lähinnä hiuksiini. Nyt ovat vuorossa pienilehtiset puut. Mönjää sataa niskaan kaikkialta. Jouluvalot saatiin lähikatujen varsille tänään. Ehkäpä ne jo kohta sytytetään. Keskustan ainoan tavaratalon ikkunaan ilmestyi jouluasetelma, jonka edessä turistit kuvaavat toisiaan. Turisteista puheenollen kausi alkaa olla ohi, vaikkei koskaan lopukaan. Via Calzaioulilla oli niin vähän väkeä, että huolestuimme kauppojen liikevaihdon puolesta.
Maailman rumimmasta kahvilasta piazza Brunelleschilla saa jumalaista kaakaota. Ulkoasun puolesta paikka voisi sijaita Kontulassa "esson-baarina" ja pyörittää kulunutta karaoke-levyä aina tiistai-iltaisin. Myös italialainen tapa tarjota ruokaa happy hourin aikana saa kannatusta. Olemme tutustuneet paikalliseen gastronomiaan baarikierroksilla. Nerokasta. Nykyinen suosikkimme on Sei divino, joka tarjoaa Piña Coladan ruusunterälehdillä.
Ilkeä lompakkorosmo vei myös PIN- ja PUK-koodini, joiden uudelleen hakemiseen meni säädyttömän kauan. Italialainen numeroni toimii jälleen, enkä ole enää eristäytynyt koko maailmasta.
Tervehdin joka aamu naapurin autokorjaamon mekaanikkoa. En kehtaa olla tekemättä niin vaikka suomalaiselle sielulleni riittäisi nopea nyökkäys. Kohta pitää varmaan alkaa harrastaa pientä jutustelua. Auta armias.
Istuin neljä tuntia luennolla, joka käsitteli vain yhtä ainoata taulua. Gentile da Fabrianon "L'Adorazione dei Magi". Olin lähes aivokuollut, kunnes vierailin Uffizissa ja näin alkuperäisen. Ei niin kauniita värejä ole olemassakaan. Uffizissa vieraileminen kesäisin on muuten täyttä hulluutta, paikka on kauneimmillaan juuri ennen sulkemista syksyisin. Pimeässä illassa Ponte Vecchion se
utu hohtaa ikkunoiden läpi ja vanhat käytävät ovat tunnelmallisimmillaan. Onnistuin löytämään monia tuttuja kasvoja oppikirjojeni sivuilta. Onneksi kukaan ei ole keksinyt tunkea "white cube"-ajattelua näihin käytäviin.
Italialaiset tekevät oikein laatuunkäypiä nuorisoelokuvia. Esim. "Notte prima degli esami". Kokonainen elokuva, enkä kertaakaan peittänyt korviani, sulkenut silmiäni tai alkanut laulaa epämääräistä lastenlaulua myötähäpeästä selvitäkseni!
Italiassa järjestetään vuosittain yli 710 000 jalkapallo-ottelua ja niistä 99,9% alkaa ja päättyy ajoissa. Mikään muu tässä maassa ei pysty vastaavaan, toisaalta mikään muu ei olekaan yhtä tärkeää. Fiorentina kohtaa Interin 2. joulukuuta. Aion olla paikalla.
Huomenna lähdemme joukolla oliiveja poimimaan. Toivottavasti saamme vaihdossa öljyä.
Syksy on tullut ja lämmitys aloitettu. Elämä on taas kivaa. Ensin lähtivät vaahteranlehdet ja kerääntyivät valtaviksi matoiksi, joissa oli kiva kahlata. Seuraavaksi isot lehdet nirhautuivat autojen alla oksa silpuksi, joka lenteli kaikkialle. Lähinnä hiuksiini. Nyt ovat vuorossa pienilehtiset puut. Mönjää sataa niskaan kaikkialta. Jouluvalot saatiin lähikatujen varsille tänään. Ehkäpä ne jo kohta sytytetään. Keskustan ainoan tavaratalon ikkunaan ilmestyi jouluasetelma, jonka edessä turistit kuvaavat toisiaan. Turisteista puheenollen kausi alkaa olla ohi, vaikkei koskaan lopukaan. Via Calzaioulilla oli niin vähän väkeä, että huolestuimme kauppojen liikevaihdon puolesta.
Maailman rumimmasta kahvilasta piazza Brunelleschilla saa jumalaista kaakaota. Ulkoasun puolesta paikka voisi sijaita Kontulassa "esson-baarina" ja pyörittää kulunutta karaoke-levyä aina tiistai-iltaisin. Myös italialainen tapa tarjota ruokaa happy hourin aikana saa kannatusta. Olemme tutustuneet paikalliseen gastronomiaan baarikierroksilla. Nerokasta. Nykyinen suosikkimme on Sei divino, joka tarjoaa Piña Coladan ruusunterälehdillä.
Ilkeä lompakkorosmo vei myös PIN- ja PUK-koodini, joiden uudelleen hakemiseen meni säädyttömän kauan. Italialainen numeroni toimii jälleen, enkä ole enää eristäytynyt koko maailmasta.
Tervehdin joka aamu naapurin autokorjaamon mekaanikkoa. En kehtaa olla tekemättä niin vaikka suomalaiselle sielulleni riittäisi nopea nyökkäys. Kohta pitää varmaan alkaa harrastaa pientä jutustelua. Auta armias.
Istuin neljä tuntia luennolla, joka käsitteli vain yhtä ainoata taulua. Gentile da Fabrianon "L'Adorazione dei Magi". Olin lähes aivokuollut, kunnes vierailin Uffizissa ja näin alkuperäisen. Ei niin kauniita värejä ole olemassakaan. Uffizissa vieraileminen kesäisin on muuten täyttä hulluutta, paikka on kauneimmillaan juuri ennen sulkemista syksyisin. Pimeässä illassa Ponte Vecchion se
utu hohtaa ikkunoiden läpi ja vanhat käytävät ovat tunnelmallisimmillaan. Onnistuin löytämään monia tuttuja kasvoja oppikirjojeni sivuilta. Onneksi kukaan ei ole keksinyt tunkea "white cube"-ajattelua näihin käytäviin.Italialaiset tekevät oikein laatuunkäypiä nuorisoelokuvia. Esim. "Notte prima degli esami". Kokonainen elokuva, enkä kertaakaan peittänyt korviani, sulkenut silmiäni tai alkanut laulaa epämääräistä lastenlaulua myötähäpeästä selvitäkseni!
Italiassa järjestetään vuosittain yli 710 000 jalkapallo-ottelua ja niistä 99,9% alkaa ja päättyy ajoissa. Mikään muu tässä maassa ei pysty vastaavaan, toisaalta mikään muu ei olekaan yhtä tärkeää. Fiorentina kohtaa Interin 2. joulukuuta. Aion olla paikalla.
Huomenna lähdemme joukolla oliiveja poimimaan. Toivottavasti saamme vaihdossa öljyä.
torstai 8. marraskuuta 2007
Tänäänkin oli päivä
Työpäiväni alkoi, kun tarttuvanpirteä tyttö tuli kysymään, saako halata minua. Annoin luvan. Syynä halaukseen oli se, että taannoin evääksi tekemäni mössöruoka oli inspiroinut imitaatioon, joka oli kuulemma ollut hyvää. Hyvä. Syynä suostumiseeni puolestaan oli se, että saatan sittenkin olla salaa tyttö ja myönnän, että päivä oli tästä aloituksesta lähtien vireeltään hilpeä.
Ehdin olla hetken kuntosalilla (taas!) ennen vesijumppaa (taas!) ja päivää sai kutsua urheilulliseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lupauduin muuttoavuksi. Laatikot siirtyivät, ja aloin miettiä, olenko mahdollisesti aiemminkin autellut vastaavissa proggiksissa. Kun eli jos joskus muutan, tulee siitä ohvensiivista vähintäänkin kansanvaellus, sillä puoli pääkaupunkiseutua alkaa olla mulle roudausavun pystyssä.
Sitten tulin kotiin ja paistoin pekonia.
Ulkona on pimeää ja märkää, ja olen hyvällä tuulella. Tänään kotimatkalla ravintola Hullun Kukon kohdalla jotkut böönat tarjoili glögiä termarista. Vähänkö ässä kampanja! Siemaillessani kuumaa ja mausteista mehua mietin, että asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin. Voisin esimerkiksi olla edelleen oppivelvollinen, jolloin joutuisin vielä monta viikkoa kuuntelemaan aamunavauksia, joissa rehtori änkyttää, ettei kannata tappaa itseään ja/tai muita puoliautomaattipistoolilla, ainakaan koulun vakuutuksen voimassaoloaikana. Niin, siksipä en ole koskaan kokeillut. Sitäpä vituttaisi kuunnella vähän samaan tapaan kuin paikalle oikeasti ajoissa raahautuneita otti luonnolle kuunnella, kuinka opettaja aloittaa aamun valittamalla siitä, että kaikki ovat taas myöhässä... Noh, pakollinen aihe kuitattu.
Ja katso, tänään on ollut ihan tavallinen päivä, aika hauska tosin. Toisaalta pienen hysteriapiikin tarjoamaan riittää jokainen kerta, kun avaan puhelimeni, ja näen taustakuvan, jossa työtoverini poseeraa mun FM-buutsit jalassa. Siis miespuolinen työkaveri ja kyllähän te ne tiedätte ne kengät, ne melko pornografiset (joita ei kuitenkaan saa haukkua FMH-kengiksi, koska ne eivät yllä yli polven, siinä on kriittinen ero). Vitsi luultavasti vanhenee lähiaikoina, mutta siihen mennessä joku muu on varmasti tehnyt jotain vähintään yhtä tyhmän näköistä.
Mistä puheen ollen:
Ehdin olla hetken kuntosalilla (taas!) ennen vesijumppaa (taas!) ja päivää sai kutsua urheilulliseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lupauduin muuttoavuksi. Laatikot siirtyivät, ja aloin miettiä, olenko mahdollisesti aiemminkin autellut vastaavissa proggiksissa. Kun eli jos joskus muutan, tulee siitä ohvensiivista vähintäänkin kansanvaellus, sillä puoli pääkaupunkiseutua alkaa olla mulle roudausavun pystyssä.
Sitten tulin kotiin ja paistoin pekonia.
Ulkona on pimeää ja märkää, ja olen hyvällä tuulella. Tänään kotimatkalla ravintola Hullun Kukon kohdalla jotkut böönat tarjoili glögiä termarista. Vähänkö ässä kampanja! Siemaillessani kuumaa ja mausteista mehua mietin, että asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin. Voisin esimerkiksi olla edelleen oppivelvollinen, jolloin joutuisin vielä monta viikkoa kuuntelemaan aamunavauksia, joissa rehtori änkyttää, ettei kannata tappaa itseään ja/tai muita puoliautomaattipistoolilla, ainakaan koulun vakuutuksen voimassaoloaikana. Niin, siksipä en ole koskaan kokeillut. Sitäpä vituttaisi kuunnella vähän samaan tapaan kuin paikalle oikeasti ajoissa raahautuneita otti luonnolle kuunnella, kuinka opettaja aloittaa aamun valittamalla siitä, että kaikki ovat taas myöhässä... Noh, pakollinen aihe kuitattu.
Ja katso, tänään on ollut ihan tavallinen päivä, aika hauska tosin. Toisaalta pienen hysteriapiikin tarjoamaan riittää jokainen kerta, kun avaan puhelimeni, ja näen taustakuvan, jossa työtoverini poseeraa mun FM-buutsit jalassa. Siis miespuolinen työkaveri ja kyllähän te ne tiedätte ne kengät, ne melko pornografiset (joita ei kuitenkaan saa haukkua FMH-kengiksi, koska ne eivät yllä yli polven, siinä on kriittinen ero). Vitsi luultavasti vanhenee lähiaikoina, mutta siihen mennessä joku muu on varmasti tehnyt jotain vähintään yhtä tyhmän näköistä.
Mistä puheen ollen:
tiistai 6. marraskuuta 2007
Auguri, auguri! Mille auguri!
Paljon onnea Sannille! Ihanaa, että odotus palkittiin.
Oih, että kun olisi rahaa tulla vierailulle...
Kuvan osoite www.tropical-islands.com/.../PP-WhyCostaRica.jpg
Oih, että kun olisi rahaa tulla vierailulle...
Kuvan osoite www.tropical-islands.com/.../
Chiromanzia alla Milano
Tapaan elämäni miehen (tai tulevan aviomieheni, käännös epäselvä) maaliskuussa 2009.
Elän vanhaksi, yli 80-vuotiaaksi. Terveysongelmista merkittävimmäksi nousevat polvivaivat.
Saan kaksi lasta, tytön ja pojan. En kuitenkaan ennen vuotta 2012.
Hormonitasapainoni on sekaisin ja aiheuttaa ongelmia. Noh, kehoni on kyllä yrittänyt PMS-oireilla viestiä, että neljä kuukautta on liian pitkä väli menkoille. En aio kuunnella. En kehoa enkä ennustajaa.
Vuoden sisällä hyvin rakastunut mies soittaa minulle ja lupaa kuut ja tähdet. Täytyy kuulemma suhtautua varauksella, sillä vaikka mies on mennyttä kalua en pysty vastaamaan tunteisiin.
Muutenkin minulla on valtavasti psykologista voimaa ja tapaan dominoida muita. Erityisesti vastakkaista sukupuolta. Pah, miten niin..?
Tulevaisuuden maitani ovat Alankomaat ja Saksa, myös Lontoo värähtelee voimakkaasti. Vuoden 2020 jälkeen hankin talon ulkomailta, todennäköisimmin Hollannista.
Sydämen viivani on nykyisyyden kohdalta suttuinen ja katkeileva. En kykene suhteisiin.
Mutta onneksi aurani on kelta-sininen eli olen avoin uusille asioille, ystävällinen ja vahva. Aurani voima tulee kantamaan minua läpi elämän.
Kaiken tämän ja jotain jo unohtamaani kertoi minulle Burberryn takkiin pukeutunut espanjalainen mies keskellä vilkasta via Montenapoleonia Milanossa. Pradan ja Cuccin liikkeiden keskellä leiriydyimme jalkakäytävälle puhumaan psykologisesta voimasta ja auran luennasta sekä juttukumppanini tulevasta sukupuolenvaihdosleikkauksestaan. Samalla hän luki käteni viivat ja kehui auraani.
Älytöntä. Ja Milanon piti olla kuiva liikemieskaupunki.
Elän vanhaksi, yli 80-vuotiaaksi. Terveysongelmista merkittävimmäksi nousevat polvivaivat.
Saan kaksi lasta, tytön ja pojan. En kuitenkaan ennen vuotta 2012.
Hormonitasapainoni on sekaisin ja aiheuttaa ongelmia. Noh, kehoni on kyllä yrittänyt PMS-oireilla viestiä, että neljä kuukautta on liian pitkä väli menkoille. En aio kuunnella. En kehoa enkä ennustajaa.
Vuoden sisällä hyvin rakastunut mies soittaa minulle ja lupaa kuut ja tähdet. Täytyy kuulemma suhtautua varauksella, sillä vaikka mies on mennyttä kalua en pysty vastaamaan tunteisiin.
Muutenkin minulla on valtavasti psykologista voimaa ja tapaan dominoida muita. Erityisesti vastakkaista sukupuolta. Pah, miten niin..?
Tulevaisuuden maitani ovat Alankomaat ja Saksa, myös Lontoo värähtelee voimakkaasti. Vuoden 2020 jälkeen hankin talon ulkomailta, todennäköisimmin Hollannista.
Sydämen viivani on nykyisyyden kohdalta suttuinen ja katkeileva. En kykene suhteisiin.
Mutta onneksi aurani on kelta-sininen eli olen avoin uusille asioille, ystävällinen ja vahva. Aurani voima tulee kantamaan minua läpi elämän.
Kaiken tämän ja jotain jo unohtamaani kertoi minulle Burberryn takkiin pukeutunut espanjalainen mies keskellä vilkasta via Montenapoleonia Milanossa. Pradan ja Cuccin liikkeiden keskellä leiriydyimme jalkakäytävälle puhumaan psykologisesta voimasta ja auran luennasta sekä juttukumppanini tulevasta sukupuolenvaihdosleikkauksestaan. Samalla hän luki käteni viivat ja kehui auraani.
Älytöntä. Ja Milanon piti olla kuiva liikemieskaupunki.
Tutkimusmatkailija Närhin seikkailuja: Milano
Jep, meno halvaantuu kun meitsi lähtee huiteleen maailmalle.
Noh, nyt takaisin kynän varressa... äh, siis näppäimistön äärellä. Tällä kertaa raapustuksieni aiheena on Milano, jonka kautta päädyin matkaamaan taannoiselle pikavisiitilleni Suomeen. Jotain maailman kieroutuneisuudesta kertonee se, että on halvempaa matkustaa junalla Milanoon, viettää siellä yö ja tapella itsensä aamuyöllä kentällä lentääkseen Suomeen kuin lentää suoraan ja siististi Firenzestä tai Pisasta käsin.
Milano oli tylsä. Älkää menkö sinne. Jos nyt kuitenkin päädytte sinne (aina sitä ei voi estää...) ettekä ole mielettömiä Inter-faneja (heille kyllä löytyy aktiviteettia jos toistakin) käykää Duomossa, etsikää kahviloita via Bartolomeo Eustachin lähistöltä, haistelkaa oopperan taikaa Scalassa ja viereisessä cafe Verdissä, ihmetelkää vuodenaikoja Giardini Pubblici Indro Montanellissa ja paetkaa sitten kun vielä voitte.
Yövyin kahdessa hostellissa. Hostelli Brasil sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta ja rautatieasemasta, mutta myös bussilla pääsee. Neljän hengen jaettu huone kustansi vain 15 e per sänky ja tilat olivat hyvin siistit. Hintaa kuului myös puhdas pyyhe (olen kai kolunnut läpi liian monta nuorisohostellia, kun pyyhe on luksusta). Henkilökunta ei puhunut englantia, mutta oli hyvin herttaista. Suosittelen ehdottomasti. Hotelli Medusa sijaitsi kauempana, perille olisi päässyt myös johtoautolla, mutten koskaan oppinut sitä käyttämään. Siis kävelin. Paikka on enemmän nuorisohostellin tyyppinen. Hintaa sängylle dormissa kertyi 16 e. WC-tilat olivat kurjat, ovea ei saanut kiinni (vähät minä lukosta, kun nyt saisi edes suljettua sen oven), eikä peiliä löytynyt. Henkilökunnan virkaa toimitti kasa nuoria sällejä, jotka tupakoivat sisällä.
Joskus tulee mieleen, että ennen telkkua ja videopelejä (ja naamakirjaa, blogeja etc etc) ihmisraukoilla ei tainnut olla paljoa tekemistä ja siksi kaikki mahdolliset pylväänpäät oli koristeltava. Milanossa taisi olla tooosi tylsää. Pääsin kiipeämään katolle ja sielläkin kaikki paikat on kaiverrettu ja pistetty patsaiksi. Noh, kesti se rakentaminenkin 1300-luvulta 1800-luvulle. Sisällä roikkui keskilaivan pilastereiden välissä suuria maalauksia, oletettavasti 1600-luvun tienoilta. Ihastuin niihin ihan tajuttomasti, koska esim. Suomesta Turun tuomiokirkosta on hävitetty kokonaan barokin
aikainen kirkkokulttuuri votiivilahjoineen ja tauluineen. Sai vähän osviittaa siitä, miltä Turussakin saattoi näyttää Ruotsin suurvallan aikoihin. Plussaa Duomolle myös siitä, ettei paikkaa ole kokonaan luovutettu turisteille. Reunustojen rippituolit olivat selvästi ahkerassa käytössä ja jokaisesta löytyi kunkin papin paikallaoloajat. Firenzessä saa olla onnellinen jos järjestävät edes yhden messun per päivä.
Duomon läheltä löytyvät myös yleisimmät vaatekaupat ja luksusliikkeiden suma Vittorio Emmanuelle II:n galleriasta. Katetun gallerian läpi kuljettuaan päätyy Piazza alla Scalalle, jossa luonnollisesti sijaitsee Teatro alla Scala. Oopperalaulajahan ei ole mitään ennen kuin on läpäissyt milanolaisten tiukan seulan laulamalla Scalassa päärooliin. Onnekseni museossa oli meneillään näyttely "Maria Callas - Gli anni della Scala" eli tunnistin jopa käsiteltävän aiheen. Muuten museo sopinee vain kaltaisilleni historiamaanikoille. Vuonna 1778 rakennettu neoklassinen rakennus ei sinänsä herätä erityisiä väristyksiä, mutta rakennuksen merkitys oopperamaailmalle kylläkin. Luulen, että seuraavan Milanon visiittini aiheeksi riittää pelkästään La Scalan kirjakauppa levyineen ja postereineen.
Via Monte Napoleone (näin kirjoitettu oikein, aiemmassa postauksessa en jaksanut tarkistaa) ja via della Spiga ovat sitten "ne" kadut muotifriikeille. Kauppojen näyteikkunat vain ovat naurettavan pienet ja muutenkin yleistunnelma ankea ja liikemiesmäinen. Näyteikkushoppailutunnelmaa ei ole lainkaan. Onneksi siellä näemmä kohtaa merkillisiä ihmisiä, kuten aiemmasta postauksesta voitte lukea. Via Verin ja via Monte Napoleonen kulmassa sijaitsi mielenkiintoisen näköinen kahvila, jossa en ehtinyt käydä. Sinne suuntaan siis seuraavalla kerralla. Näyteikkunat lupasivat hyvää, sillä näytteille oli asetettu suklaata ja poliisien univormuja...
Vaelsin lopulta aikaa tappaakseni yleiseen puistoon ihmettelemään syksyn tuloa. Vannon, ettei siitä ollut vielä tietoakaan ennen lähtöäni. Nyt kaikki on keltaista ja lehtikasat valtaavat maailman. Puistosta löytyi tappelevia sorsia ja valtavia Gingkon-puita. Gingkonit kiinnostivat erityisesti, sillä isäni on jo vuosien ajan kasvattanut niitä meillä kotona. Tosin ihan bonsai-koossa. Jossain vaiheessa epäilin äitini kanssa, että nämä puut ovat isän elämän toinen (tai noh, viides...) nainen.
Vielä sananen Milanon suuruudenhullusta rautatieasemasta. Ihan valtava laitos, tosin tällä hetkellä remontin alla. Vaikuttava kuitenkin. Jäin tuijottamaan kolme metristä leijonasuihkulähdettä ja kymmenien metrien korkeuteen karkaavaa kattoa. Myös asemalaiturit on katettu paksuin rautakaarin. Hyvin art deco ja hyvin nationalistinen. Firenen jälkeen suuri asema-aukio ja korkeat tornitalot aiheuttivat torikammoa. Hetken ajan seisoin suu auki ihmetellen. Hämmentävää miten kapeisiin keskiaikaisiin katuihin tottuu...
taas tämä taittopuoli falskaa... mä en vaan osaa.
Noh, nyt takaisin kynän varressa... äh, siis näppäimistön äärellä. Tällä kertaa raapustuksieni aiheena on Milano, jonka kautta päädyin matkaamaan taannoiselle pikavisiitilleni Suomeen. Jotain maailman kieroutuneisuudesta kertonee se, että on halvempaa matkustaa junalla Milanoon, viettää siellä yö ja tapella itsensä aamuyöllä kentällä lentääkseen Suomeen kuin lentää suoraan ja siististi Firenzestä tai Pisasta käsin.
Milano oli tylsä. Älkää menkö sinne. Jos nyt kuitenkin päädytte sinne (aina sitä ei voi estää...) ettekä ole mielettömiä Inter-faneja (heille kyllä löytyy aktiviteettia jos toistakin) käykää Duomossa, etsikää kahviloita via Bartolomeo Eustachin lähistöltä, haistelkaa oopperan taikaa Scalassa ja viereisessä cafe Verdissä, ihmetelkää vuodenaikoja Giardini Pubblici Indro Montanellissa ja paetkaa sitten kun vielä voitte.
Yövyin kahdessa hostellissa. Hostelli Brasil sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta ja rautatieasemasta, mutta myös bussilla pääsee. Neljän hengen jaettu huone kustansi vain 15 e per sänky ja tilat olivat hyvin siistit. Hintaa kuului myös puhdas pyyhe (olen kai kolunnut läpi liian monta nuorisohostellia, kun pyyhe on luksusta). Henkilökunta ei puhunut englantia, mutta oli hyvin herttaista. Suosittelen ehdottomasti. Hotelli Medusa sijaitsi kauempana, perille olisi päässyt myös johtoautolla, mutten koskaan oppinut sitä käyttämään. Siis kävelin. Paikka on enemmän nuorisohostellin tyyppinen. Hintaa sängylle dormissa kertyi 16 e. WC-tilat olivat kurjat, ovea ei saanut kiinni (vähät minä lukosta, kun nyt saisi edes suljettua sen oven), eikä peiliä löytynyt. Henkilökunnan virkaa toimitti kasa nuoria sällejä, jotka tupakoivat sisällä.
Joskus tulee mieleen, että ennen telkkua ja videopelejä (ja naamakirjaa, blogeja etc etc) ihmisraukoilla ei tainnut olla paljoa tekemistä ja siksi kaikki mahdolliset pylväänpäät oli koristeltava. Milanossa taisi olla tooosi tylsää. Pääsin kiipeämään katolle ja sielläkin kaikki paikat on kaiverrettu ja pistetty patsaiksi. Noh, kesti se rakentaminenkin 1300-luvulta 1800-luvulle. Sisällä roikkui keskilaivan pilastereiden välissä suuria maalauksia, oletettavasti 1600-luvun tienoilta. Ihastuin niihin ihan tajuttomasti, koska esim. Suomesta Turun tuomiokirkosta on hävitetty kokonaan barokin
aikainen kirkkokulttuuri votiivilahjoineen ja tauluineen. Sai vähän osviittaa siitä, miltä Turussakin saattoi näyttää Ruotsin suurvallan aikoihin. Plussaa Duomolle myös siitä, ettei paikkaa ole kokonaan luovutettu turisteille. Reunustojen rippituolit olivat selvästi ahkerassa käytössä ja jokaisesta löytyi kunkin papin paikallaoloajat. Firenzessä saa olla onnellinen jos järjestävät edes yhden messun per päivä.Duomon läheltä löytyvät myös yleisimmät vaatekaupat ja luksusliikkeiden suma Vittorio Emmanuelle II:n galleriasta. Katetun gallerian läpi kuljettuaan päätyy Piazza alla Scalalle, jossa luonnollisesti sijaitsee Teatro alla Scala. Oopperalaulajahan ei ole mitään ennen kuin on läpäissyt milanolaisten tiukan seulan laulamalla Scalassa päärooliin. Onnekseni museossa oli meneillään näyttely "Maria Callas - Gli anni della Scala" eli tunnistin jopa käsiteltävän aiheen. Muuten museo sopinee vain kaltaisilleni historiamaanikoille. Vuonna 1778 rakennettu neoklassinen rakennus ei sinänsä herätä erityisiä väristyksiä, mutta rakennuksen merkitys oopperamaailmalle kylläkin. Luulen, että seuraavan Milanon visiittini aiheeksi riittää pelkästään La Scalan kirjakauppa levyineen ja postereineen.
Via Monte Napoleone (näin kirjoitettu oikein, aiemmassa postauksessa en jaksanut tarkistaa) ja via della Spiga ovat sitten "ne" kadut muotifriikeille. Kauppojen näyteikkunat vain ovat naurettavan pienet ja muutenkin yleistunnelma ankea ja liikemiesmäinen. Näyteikkushoppailutunnelmaa ei ole lainkaan. Onneksi siellä näemmä kohtaa merkillisiä ihmisiä, kuten aiemmasta postauksesta voitte lukea. Via Verin ja via Monte Napoleonen kulmassa sijaitsi mielenkiintoisen näköinen kahvila, jossa en ehtinyt käydä. Sinne suuntaan siis seuraavalla kerralla. Näyteikkunat lupasivat hyvää, sillä näytteille oli asetettu suklaata ja poliisien univormuja...
Vaelsin lopulta aikaa tappaakseni yleiseen puistoon ihmettelemään syksyn tuloa. Vannon, ettei siitä ollut vielä tietoakaan ennen lähtöäni. Nyt kaikki on keltaista ja lehtikasat valtaavat maailman. Puistosta löytyi tappelevia sorsia ja valtavia Gingkon-puita. Gingkonit kiinnostivat erityisesti, sillä isäni on jo vuosien ajan kasvattanut niitä meillä kotona. Tosin ihan bonsai-koossa. Jossain vaiheessa epäilin äitini kanssa, että nämä puut ovat isän elämän toinen (tai noh, viides...) nainen.
Vielä sananen Milanon suuruudenhullusta rautatieasemasta. Ihan valtava laitos, tosin tällä hetkellä remontin alla. Vaikuttava kuitenkin. Jäin tuijottamaan kolme metristä leijonasuihkulähdettä ja kymmenien metrien korkeuteen karkaavaa kattoa. Myös asemalaiturit on katettu paksuin rautakaarin. Hyvin art deco ja hyvin nationalistinen. Firenen jälkeen suuri asema-aukio ja korkeat tornitalot aiheuttivat torikammoa. Hetken ajan seisoin suu auki ihmetellen. Hämmentävää miten kapeisiin keskiaikaisiin katuihin tottuu...
taas tämä taittopuoli falskaa... mä en vaan osaa.
maanantai 5. marraskuuta 2007
¡Pura vida!
" Ilokseni voin ilmoittaa, että sinut on valittu vaihtoon Universidad de
Costa Ricaan kevääksi 2008."
Meitsi lähtee Väli-Amerikkaan!!!
Costa Ricaan kevääksi 2008."
Meitsi lähtee Väli-Amerikkaan!!!
lauantai 3. marraskuuta 2007
perjantai 2. marraskuuta 2007
Halloween Live a casa Aino
"Miksi sulla on vasara?"
"Tää on ihan hyvää. Etenki sellaseks jutuks, jota syödään tiskialtaasta!"
"Onks nyt tarpeeks isot tissit?"
"Kuka kiljuu? Jaa, se on tää musiikki."
"Allah voi imea mun lekaa."
"Mä olin pyramidin päälimmäisenä, alempi huusi et "Huuda mun sotilasarvoo, huuda mun sotilasarvoo!"."
"Hei mä oon oikeesti kaunis!"
"Nyt mä vast huomasin et toi ei oikeesti oo nainen."
"Ei pornoa ilman vaatteita."
"Lisääntyyks ne tuol lapis ihan kauheesti?"
"Mä panen sun polvea kunnes sä tunnustat et säki haluut tätä ihan kauheesti!"
"Siis kenenkään polvea en pannu."
"-Ville! Mikä tän naisen nimi on?
-Sanni. En oo homo!"
"Perseet olalle ja tissit polviin!"
"Toinen käsi naisen takapuolella ja toinen Raamatulla."
"Pojkar kommer till den stunnden!"
"Siis tää asu, ikinä en oo pelannu jalkapalloa, vittu ite voit imee, vittu jalkapalloa."
"-Jos se liikkuu, pane sitä. Jos se ei liiku, pane sitä kunnes se liikkuu.
-Mä oon antimateriaa kunnes se loppuu..
-Sinakin Brutukseni"
"Tää on ihan hyvää. Etenki sellaseks jutuks, jota syödään tiskialtaasta!"
"Onks nyt tarpeeks isot tissit?"
"Kuka kiljuu? Jaa, se on tää musiikki."
"Allah voi imea mun lekaa."
"Mä olin pyramidin päälimmäisenä, alempi huusi et "Huuda mun sotilasarvoo, huuda mun sotilasarvoo!"."
"Hei mä oon oikeesti kaunis!"
"Nyt mä vast huomasin et toi ei oikeesti oo nainen."
"Ei pornoa ilman vaatteita."
"Lisääntyyks ne tuol lapis ihan kauheesti?"
"Mä panen sun polvea kunnes sä tunnustat et säki haluut tätä ihan kauheesti!"
"Siis kenenkään polvea en pannu."
"-Ville! Mikä tän naisen nimi on?
-Sanni. En oo homo!"
"Perseet olalle ja tissit polviin!"
"Toinen käsi naisen takapuolella ja toinen Raamatulla."
"Pojkar kommer till den stunnden!"
"Siis tää asu, ikinä en oo pelannu jalkapalloa, vittu ite voit imee, vittu jalkapalloa."
"-Jos se liikkuu, pane sitä. Jos se ei liiku, pane sitä kunnes se liikkuu.
-Mä oon antimateriaa kunnes se loppuu..
-Sinakin Brutukseni"
torstai 1. marraskuuta 2007
SuomiFinlandPerkele
Suomessa. POP.
Tajuatteko, et joka kerta kun poistun oman koneeni äärestä (mikä ei siis tapahdu usein) jouduin vastaamaan elämää suurempiin kysymyksiin ja vähintään Nobelin arvoisiin arvoituksiin? Kuten nyt esim. et mikä on tilini salasana. Kuin mä nyt sen tietäisin? Häh.
Onneksi on ruisleipää.
Ja Aino on ihku. Näen sen huomenna. Ihkuttiin jo puhelimessa.
Ei, en aio käyttää qta.
Noh niin, olen päivittänyt statukseni.
Yritetään saada sähköistä materiaalia Halloween-juhlista.
Tajuatteko, et joka kerta kun poistun oman koneeni äärestä (mikä ei siis tapahdu usein) jouduin vastaamaan elämää suurempiin kysymyksiin ja vähintään Nobelin arvoisiin arvoituksiin? Kuten nyt esim. et mikä on tilini salasana. Kuin mä nyt sen tietäisin? Häh.
Onneksi on ruisleipää.
Ja Aino on ihku. Näen sen huomenna. Ihkuttiin jo puhelimessa.
Ei, en aio käyttää qta.
Noh niin, olen päivittänyt statukseni.
Yritetään saada sähköistä materiaalia Halloween-juhlista.
Kurpitsapäisen tytön uudet seikkailut
Tällä viikolla sain kaksi (2) päivää sairaslomaa. Ensin kävin lääkärissä ja sanoin aaa (oikeesti) ja lääkäri sano, että et taida olla menossa tänään töihin. Sitten tänään lääkäri soitti ja sano et en oo menossa huomennakaan. Ei sit. En leiki mitään työn sankaria, mutta epäkohdalta vaikuttaa, että silloin kun olen omasta mielestäni oikeasti kipeänä, ei kukaan ole usuttamassa kotiin, silloin kysytään, että onko taas se aika kuukaudesta. Tämän kysymyksen kuultuani tapanani on kasvattaa raatelukynnet, sapelihampaat ja myrkkynuolia ampuvat korvat, vastauksen voisi siis pyöristää sanaan "kyllä".
Sit nyt ku oon mielestäni ihan okei, ni hirvee haloo.
Kurkussa on rakkuloita, nieleminen on ollut äärimmäisen kivuliasta jo useamman päivän. Eikä kasvava lapsi elä mustikkakeitolla! Tänään valmistuneen nieluviljelyn perusteella tarvitsen lääkityksen että se menee pois. Noh. Sama se. Olen todennut jo lääkärille ja esimiehelle ja kaikille vastaantulijoille, etten pysty nielemään (there goes my social life). Muutenkin voitte uskoa, että tänään töissä viljeltiin aivan riittävästi temaattisesti
syvän kurkun ympärillä pyörivää huumoria. Näytin tätä (kamerakännykät, joo mä tiedän) kuvaa esimiehelleni, ja kerroin sen olevan kuva kurkkuni sisäpuolesta. Fiksumpi olisi tajunnut sen olevan avattu kurpitsa, mutta ei saa olettaa liikaa, se on kuitenkin Posti... Anteeksi, siis Suomen suosituin riisi Itella.
Kasvan minkä kerkeän ja olen niin lapsellinen kuin huvittaa, ettäs tiedätte! Ei kyseenalaisteta taiteellisia vapauksia siellä!
Toisaalta aion viettää saikkupäiväni taistellen hyvän puolesta pahaa vastaan: leipoen ja laittaen ruokaa rakkaille ystävilleni. Luulen, että huomisesta on tulossa huomattavan kiva ilta, odotan jo. Koska Anne tulee Suomeen? Koska? Koska se... Whoa. Kosmista. Kirjoitin ton tohon, ja siltä tuli tekstiviesti, että se on Suomessa niinku nyt!
Olen sesonkituote. Keskiyöllä pääni muuttuu kokonaan kurpitsaksi. Toistaiseksi juhlaa viettää vain hiusten väri. En pysty keskittymään mihinkään. Jatkan ajatustani kun pystyn. Huomisesta tulee ehkä vuoden paras päivä (tähän asti).
Sit nyt ku oon mielestäni ihan okei, ni hirvee haloo.
Kurkussa on rakkuloita, nieleminen on ollut äärimmäisen kivuliasta jo useamman päivän. Eikä kasvava lapsi elä mustikkakeitolla! Tänään valmistuneen nieluviljelyn perusteella tarvitsen lääkityksen että se menee pois. Noh. Sama se. Olen todennut jo lääkärille ja esimiehelle ja kaikille vastaantulijoille, etten pysty nielemään (there goes my social life). Muutenkin voitte uskoa, että tänään töissä viljeltiin aivan riittävästi temaattisesti
syvän kurkun ympärillä pyörivää huumoria. Näytin tätä (kamerakännykät, joo mä tiedän) kuvaa esimiehelleni, ja kerroin sen olevan kuva kurkkuni sisäpuolesta. Fiksumpi olisi tajunnut sen olevan avattu kurpitsa, mutta ei saa olettaa liikaa, se on kuitenkin Posti... Anteeksi, siis Suomen suosituin riisi Itella.Kasvan minkä kerkeän ja olen niin lapsellinen kuin huvittaa, ettäs tiedätte! Ei kyseenalaisteta taiteellisia vapauksia siellä!
Toisaalta aion viettää saikkupäiväni taistellen hyvän puolesta pahaa vastaan: leipoen ja laittaen ruokaa rakkaille ystävilleni. Luulen, että huomisesta on tulossa huomattavan kiva ilta, odotan jo. Koska Anne tulee Suomeen? Koska? Koska se... Whoa. Kosmista. Kirjoitin ton tohon, ja siltä tuli tekstiviesti, että se on Suomessa niinku nyt!
Olen sesonkituote. Keskiyöllä pääni muuttuu kokonaan kurpitsaksi. Toistaiseksi juhlaa viettää vain hiusten väri. En pysty keskittymään mihinkään. Jatkan ajatustani kun pystyn. Huomisesta tulee ehkä vuoden paras päivä (tähän asti).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)