Aino teki soppaa.Kävelin seitsemän kilometriä korkokengillä. Huvitti. Sitten hetimiten tulikin talvi. Hyvästi korot, jouluksi aion saada Reinot. Oi miten onnellinen elämä siitä alkaakaan. Jos niihin kiinnityttää sellaiset pohjien alle taitettavat naskalit, voiko siitä saada yllättäen akuutin reumainfarktin ja lonkkatyrän? Jumituin myös lumihankeen, kirjaimellisesti. Tipahdin sellaiseen lumen täyttämään notkelmaan, joka on ollut tuossa parinkymmenen metrin päässä jokaisen näistä kahdestakymmenestä talvesta, joina olen tässä asunut, mutta jota en yhtään muistanut. Ensilumi tekee kaikesta erin. Sitten olin vyötäisiäni myöten hangessa, enkä päässyt mihinkään. Kuinkako selvisin pinteestä tähän tarinaani kertomaan? En selvinnyt. Blogaan kännykällä. Jos joku viitsisi tulla kiskaisemaan mut täältä lähiaikoina liikkeeseen, arvostaisin. Oon tässä rannan tuntumassa, kodista pohjoiseen.
No oikeasti selvisin: kuin ihmeen kaupalla!
Kirjallinen uskottavuuteni on nolla. Jos joku oikeasti uskoi mun osaavan blogata kännykällä, tunnustakaa heti. Pistän tähän samaan identiteettikriisiin kylkipaistina.
Pääsin Turkuun. Takaisin en päässyt, sillä junien vaihteet on Suomen kaltaisessa trooppisessa ilmastossa turhaa rakentaa säänkestäviksi. Ymmärtäähän tuon. Tämä lumeenjuuttuminen kuitenkin päihitti menomatkan: ainakaan poliisipartio ei odottanut ketään Karjaalla. Niille, jotka eivät viime aikoina ole päässeet käymään Suomen villissä lännessä voin ilokseni raportoida, että Turussa on parhaillaan paljon glögiä, josta osa kahdesti terästettyä; kodintuntuisia paikkoja, joissa lukea päivän lehteä ja vokata ruusukaaleja; tuoretta leipää; tuttuja enemmän kuin muistin ja edelleen sunnuntai.
Ostin viitan! On sit valmiina, kun höyrähdän. Tuntuu, että pian, kohta kai tungen kaulittuja kaalinlehtiä yöksi villasukkiin. Ei siis niin että ollenkaan epäilisin, etteikö se ollut Todella Hyvä Idea, eikä millään pahalla...
Kävin saaristossa. Syysmyrskysi! Piirsin paljon tylsiä asioita ja teräviä tyttöjä. Kannoin vettä, söin korppuja, keräsin rannalta asioita ja keitin pannukahvia. Tulevana aforistina haluaisinkin osoittaa, että pannukahvi on vähän kuin ruoka, opettajat tai seksi. Hyvä pannukahvi on hyvää, huono pannukahvi vain tekee kiukkuiseksi. Hei, rimmaan! Lisäksi saaressa oli mm. alpakoita, kiviä ja lisää kiviä! Olin onnellinen.
Huomenna rakennan amppelin, valmistan baba ganoushia, toistelen jatkuvasti sanoja baba ganoush, haaveilen ja juon kaljaa! Luultavasti tässä järjestyksessä.
Lopuksi haluan antaa teille kaikille kotitehtävän. Laittakaa äänet täysille, nouskaa tuolille seisomaan, ja kuunnelkaa tätä biisiä. Eikun ihan totta hei! Kertosäkeen kohdalla on välttämätöntä heiluttaa käsiään holtittomasti ja laulaa mukana. Eikä vituta viikkoon!
Mä en tahdo mennä nukkumaan!
