Ostin kirjan. Siis sellaisen, jota luetaan huvin vuoksi, jonka lukeminen ei vaadi hypoteesia ja jonka henkilöiden nimiä tai suhtautumista Yhdysvaltoihin mun ei koskaan tarvitse eritellä kenellekään. Tähän mennessä en ole vielä avannut sitä, vaan hypistellyt ja herkutellut sillä ajatuksella, että mulla oikeasti on aikaa sen lukemiseen eikä mitään pakkoa aloittaa just nyt.
Oheistoiminta ei enää ole kiellettyä. Voin pelata tietokoneen pasianssia vaikka tuntikausia, jos siltä tuntuu, lukea uusimman Imagen, jonka kannesta Anna Eriksson on tuijotellut mua jo pari viikkoa tai sitten vain istua ja hymyillä. Tai juosta kämppisten huoneeseen ja hihkua ”Libre!”
Espanjan kieli on olemassa myös ilman, että mä tiedän, mikä on lauseen subjektin semanttinen rooli, onko verbi tila- vai toimintaverbi, mikä on käyttämäni aikamuodon virallinen nimi kolmessa eri kieliopissa tai tuleeko demonstratiivipronominiin aksentti. Joskin tiedän tämän kaiken, koska sain syntaksikurssista YSIN!!!
Mulla on yliopistokrääsää. En voinut vastustaa kiusausta ja ostin itselleni UCR-hupparin ja –t-paidan. Ne on todiste mun täällä olosta paljon enemmän kuin mikään arvosanalomake, jonka saapumisesta Suomeen mulla on epäilykseni.
Mulla ei ole aavistustakaan missä maassa olen tasan viikon päästä tästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti