Korkean veden aikaan tulvasireenit huutavat ympäri kaupunkia, paikallinen VPK ryntää asentamaan tulvasiltoja paikoilleen ja turistit vetävät muovipussit jalkoihinsa. Näin ainakin teoriassa. Yleensä tulvahuippu vain jää kokematta ja ainoa mieleen jäävä asia on lievä ärtymys likaisista jalkakäytävistä.
Koska en ole vieläkään saanut hankittua niitä pahuksen kumisaappaita, olin varsin tyytyväinen viime viikon tulvauhan osoittautuessa varsin mitättömäksi. Vesi nousi kyllä kaduille asti, mutta poistui kiltisti samaa tietä ennen aamua.
Sen sijaan eilinen myrsky,
La Bora, jatkuu vielä viikon ajan. Luvassa on ratkiriemukkaita aikoja keikkuvassa vaporettossa ja läpimärkiä muistoja kävelyistä fondamentalla. Aallot löivät aina kolme metriä leveän fondamentan yli talojen seiniin. Ihmekös tuo jos väliin jääneet viattomat harjoittelijat saivat myös merivesikuorrutuksen. Kanadalainen kämppikseni Jaspal oli kuitenkin kanssani samaa mieltä: pahinta ei suinkaan ollut kylmyys (varsin leuto suomalaiseen talvimyrskyyn verrattuna) vaan pelko kanaalin veden likaisuudesta.
Koska en ole vieläkään saanut hankittua niitä pahuksen kumisaappaita, olin varsin tyytyväinen viime viikon tulvauhan osoittautuessa varsin mitättömäksi. Vesi nousi kyllä kaduille asti, mutta poistui kiltisti samaa tietä ennen aamua.
Sen sijaan eilinen myrsky, La Bora, jatkuu vielä viikon ajan. Luvassa on ratkiriemukkaita aikoja keikkuvassa vaporettossa ja läpimärkiä muistoja kävelyistä fondamentalla. Aallot löivät aina kolme metriä leveän fondamentan yli talojen seiniin. Ihmekös tuo jos väliin jääneet viattomat harjoittelijat saivat myös merivesikuorrutuksen. Kanadalainen kämppikseni Jaspal oli kuitenkin kanssani samaa mieltä: pahinta ei suinkaan ollut kylmyys (varsin leuto suomalaiseen talvimyrskyyn verrattuna) vaan pelko kanaalin veden likaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti