Teoria housuista ja seinistä

Mulla on teoria.

No, itse asiassa mulla on uutukainen lupaus jonain päivänä vielä sanoa lause, joka ei ala noilla sanoilla. Siis jonain, ei tänä-.

Aloitin päiväni tänään tervehtimällä työtoveriani sanoin "You know what i realised this morning? Pants are totally overrated!" Pyjamanhousut for life, I say. Pukeutuminen on niille ketkä jaksaa nousta kaks minuuttia aiemmin ku minä jaksan.

Jo kauan on mieltäni askarruttanut eräs toinen kysymys. Esitän keskeisen ongelman tässä, keskusteluun kannustetaan. Jos siinä on tosi huono, niin missä vaiheessa parkour lakkaa olemasta parkouria ja alkaa olla seinää päin juoksemista? Jos se videoidaan, se on parkouria, paitsi jos se on taidetta. Koska se on taidetta? Ja onko se äpärä, joka lataa mun podiin paskaa musiikkia se nimenomaisen sama äpärä, joka juo mun kaljat ja sotkee mun huoneen? Luulen että on mutta että parkouria ei ole, on vain jackass-sukupolvi ja maailmanlaajuinen asfaltti-ihottumaepidemia! Lisäksi olen kehitellyt graafikon juomapeliä, jossa huikkaa otetaan aina, kun joku tekee näyttelyvedoksen.

Metalligrafiikkaa. Siinä pääasiallinen elämänsisältö. Tein uuden kuvan tänään. Huomenna meillä on töissä termarit ja tekarit -teemapäivä. Mä en koe tarpeelliseksi selittää sitä tuon enempää. Espoo vaikenee.

a.

Ps. Eikö vaan, että on ihan kohtuutonta lähettää kavereille tekstiviesti, jossa lukee vaan että "muutamme Osloon" ja sitten läksiäisten aika ja paikka? Mun mielestä se on jollei epäkorrektia ni ainaski sairasta! Slaagin sain melkein ja tyrän.