Kyllä vain, pystyn oikein hyvin voimaan pahoin kahden pysäkinvälin pituisella (päivittäisellä) vaporetto-matkallani. Mutta ei haittaa, sillä hei, se on VAPORETTO! Ja käytän sitä päivittäin!
Kotikadullani kuivataan pyykkiä katujen yllä.
Herään aamuisin viereisin Redentore-kirkon kellojen soittoon. Tosin käännän vain kylkeä ja toivon, että soitto lakkaisi. Kellot soivat seitsemältä ja herätyskello soi vasta kahdeksalta. Sunnuntaina on turha yrittää lojua sängyssä, sillä kellot pauhaavat läpi koko päivän.
Tein lyhyen kävelyretken Giudeccassa ja törmäsin neljääntoista (14!) kissaan. Kaikki suhtautuivat tutustumisyrityksiini tavalla, joka saisi Taikurin näyttämään yli-innokkaalta koiranpennulta.
Työskentelen museolla yhdeksän tuntia per työpäivä ja vietän siellä myös vapaa-aikani. Ja jos en illalla lähde Spritzzille kaikki olettavat, että olen sairas.
Olen viettänyt täällä viikon, enkä ole vielä nähnyt San Marcon-aukiota. Mutta voin luetella läpi liki kaikki Campo San Margaretan baarit...
Ja löysin Gromin! Niitä on jopa kaksi.
1 kommentti:
Kuulosta ihanalta. Onneksi olen jo tulossa sinne, muuten olisi äkkilähdöt alkaneet houkuttelemaan! Vaporetto, Grom, spritz, perfetto, mamma mia!
Lähetä kommentti