Koska leivokset olivat olennainen osa juhlia, olkaa hyvä, palanen teillekin kurjille, jotka ette liittyneet seuraan (Inkalta sentään poistettiin viisaudenhammas, mutta miten on mahdollista, että vain Aino oli paikalla? Come on, onko ystävyys mennyt pois muodista?):
Valituksista päätellen päivän teema vaikutti olevan rumat ja pahat levoksen useamman kuin yhden kokin osalta, lopputuloksessa se ei kuitenkaan näkynyt tai maistunut. Vain macaroonit kieltäytyivät astumasta näyttämölle.
Kesällä luin tiedelehdestä juttua, jossa tutkittiin sitä miten syntymäaika vaikuttaa ihmiseen. Huhtikuussa syntyneitä vaivaa muissa kuissa syntyneitä enemmän muunmuassa masennus, anoreksia ja skitsofrenia. Vaikka olen tuomittu elämään veitsen terällä niin onneksi olen syntynyt myös juuri siihen aikaan, että juhlissani on voinut tarjota ensimmäisten mansikoiden lisäksi myös parsaa:
Piirakasta tuli niin niin kaunis, että hämmentää vieläkin.
Hyvä synttäri, kerrassaan. Sain parsakattilan ja käskyn mennä ostamaan kauniit kengät hyvässä seurassa. Sain makeaa mahan täydeltä ja kuohuviiniä. Paljon. Ja vappukin on vasta kolmen päivän päästä!
Lopuksi mainittakoon vielä yhden kissan mysteeri. Kävelimme Klubille viettämään loppuiltaa ja matkalla sinne ohitimme porttikongissa mainoksen, jossa oli kissa,
joka näytti tältä kissalta,
joka on sattumoisin minun kissani. Yhdennäköisyys on pelottavaa, vaikka kukaan muu ei vaikuta suhtatuvan vakavasti pelkooni siitä, että oma pieni karvapalloni on luonut malliuran selkäni takana.
Mutta nyt pohtimaan kotia, sillä ehkä paras mahdollinen tapa ottaa taas yksi askel kohti alati lähestyvää aikuisuutta on perustaa oma kyyhkyläispesä. Hyvä, hyvä elämä.
5 kommenttia:
Onko kuva Taikurista otettu Mäkikadun huoneen ikkunan edessä? Tämä jäi vaivaamaan.
Lisäksi olen sitä mieltä, että tulkoon vaikka kaikki kolme: anoreksia, masennus ja skitsofrenia. Kaikkiin niihin auttaa nimittäin nimenomaan parsan ja skumpan pyhä liitto.
Itse seison vankasti salaliittiteorian toisessa päässä ja väitän, että kaikki mahdolliset juhlat järjestetään tarkoituksella nyt etten minä vaan pääsisi yhteenkään. En koskaan saa kutsuja juhliin, paitsi kun olen totaalisen poissa...
Sitä paitsi näihin leivoskekkereihin mua ei edes kutsuttu.
Mutta pitää silti erikseen kiittää postauskesta. Susta kuulee ihan liian harvoin mitään.
Hyvännäköisiä leivoksia, ihan vesi tuli kielelle, tosin se saattaa johtua myös siitä, että mulla on mozzarellapestolasagne uunissa ja hirveä nälkä.
Mutta onneksi mulla on kaksi pulloa skumppaa ja yksi pullo shampanjaa jääkaapissa. Niillä juhlistetaan sitten vappuna sitä, että on tulossa "hyvät tiedot" ns. virkamiesruotsista ja kandintyö on palautettu.
Lupaan kirjoittaa enemmän kun saan kamerani ja pääsen kuvittamaan tekstejä. Kevät on vaan mennyt hieman epäkiinnostavissa merkeissä ja lähiaikoina on stressanut liikaa, mutta nyt kaikki alkaa taas olla niin kuin kuuluukin. Yritän parantaa tapani...
Lähetä kommentti