Levylautasella*

Minä mitään nukkumaan päässyt, joten turvaudun keinotekoisiin heräyskeinoihin. Ja pesen pyykkiä. Tässä soittolistani teemalla jos-sitä-pidetään-huonona-minä rakastan-sitä.

1. Rick Springfield: Jessie's Girl, 1981
Maailmasta ei vain löydy täydellisempää angstilaulua, joka ei oikeasti ole yhtään angsti. Amerikkalainen high school-estetiikka ei vain koskaan vanhene.

2. Simple Minds: Dont You Forget About Me, 1985
Pelastaako mikään päivää paremmin kuin "The Breakfast Club"? Ja onko laulu niin hyvä koska resepti oli idioottivarma "rearranged and recorded the song in three hours in a north London studio and promptly forgot about it."

3. Sophie B. Hawkins: Damn I wish I was Your Lover, 1992
Mun salaisesta suosikistani on vaarassa tulla suosittu kun joka paikassa kohkattu Black Kids coveroi sen uuden sinkkunsa b-puolelle. Älyttömät lyriikat, huokaileva ääni ja kielletty video, mitä muuta tarvitaan?

4. The Divinyls: I Touch Myself, 1991
Tyrkkäsi Vanilla Icen jääkammotuksen pois listoilta ja pois mielestä (yep, keep wishing...)! Esiintyy myös Buffyssä...

5. Londonbeat: I've been thinking About You, 1991

6. Melissa Etheridge: Like The Way I Do, 1988
Oh yes, stimulates, attracts and captivates me. Taisi mennä kaksi tai kolme viikkoa, jolloin tietokoneessa ei sallittu muita ääniraitoja. Luojan kiitos digitaalitekniikasta, muuten olisi menossa varmaan jo kolmas kiekko.

7. Sandra: Maria Magdalena, 1985
Jos joku tietää mistä tässä oikein on kyse saa ihan vapaasti kertoa. Kasarisaundit vaan ovat niin pop. Mutta en ole vielä ihan päättänyt pidänkö enemmän tästä vai In The Heat Of The Nightista.

Hups, tulipas siitä kasariteemoitettu. Täytyy löytää jostain ne krepparit...

*naurettava sanonta, en ole vuosiin omistanut muuta kuin epämääräisen kasan kaiuttimia ja vahvareita raavittuna kokoon sukulaisilta ja kannettavani.