Settimana numero due

Italian sisäasianministeri Roberto Maroni päätti pistäytyä ihailemassa Peggyn kokoelmaa. Kyllähän se kieltämättä sekoitti päivärytmin kun yhtäkkiä koko sisäpiha täyttyi poliiseista täysissä mellakkavarusteissa. Kanaalin puolelta meitä lähestyttiin poliisivenein ja rivan puolella ovella kulkuttivat Questuran (Italian valtion poliisilaitos) etsivät. Museon kulkuväylät täyttyivät mellakkakilvistä ja -kypäristä kun reippahat polliisin jolopit tajusivat ettei kukaan nyt ihan aikuisten oikeasti ole tekemässä terrori-iskua Guggenheimille.

Ikävä kyllä kyseinen ministeri on kuulemma harvinaisen suuri "dickhead", joten säilytimme mielen malttimme. Toisin kävi maanantaina kun se-tyttö-elokuvasta-Meet-Joe-Black ja se-prinssi-elokuvasta-Everafter-ja-rosvo-jostain-Bond-leffasta-ja-ehkä-myös-Vaarallisesta-tehtävästä (ilmeisesti Claire Forlani ja Dougray Scott, vaikka en tunnista nimiä/kasvoja vieläkään, enkä tunnistanut silloin museollakaan). Sillä kyllä nyt filmitähti, vaikkakin vain melkein-kuuluisa, aina poliitikon voittaa.

Ajatella, että joissakin maissa ministerit ihan vain kävelevät muina miehinä/naisina museoihin... ja jopa Ikeaan.

Kävin myös katsomassa Kuninkaan puheen. Tai oikeastaan kävin katsomassa elokuvan Il Discorso del Re eli dubatun version, joka kyllä ohjelman mukaan oli tekstitetty. Olihan se jännää katsoa elokuvaa puheesta ja kielestä dubattuna.

Huomenna kokeilen uusia tapoja päästä Suomeen. Matkustan isotätini hautajaisiin ensin junalla ja sitten kolmen eri lennon kautta Kuopioon. Viimeinen lento on pienellä Fokkerille Lappeenrannasta (siellä on kansainvälinen kenttä, herran jestas sentään!) Kuopioon. Tulee jännää jännää!