Arkiviikko Oulussa.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Vasen nilkkani on rusentunut. Sille voi hampaita kiristellen astua, eilen ei sitäkään.
"Ja miten näin pääsi käymään?", kysytte. Perinteisellä Oululaisella tyylillä. Humalassa, yöllä ja pudotessa korkealta paikalta. Viikko on siis ollut melko normaali.

Maanantai meni matkustellessa. Sinänsä ei mitenkään riemukasta seurata auringon nousemista ja laskemista junan ikkunasta samaa aikaa täyttäen itseään sipsillä ja elokuvilla. Ouluun kuitenkin päästiin ja tänne jäätiin. Kämppä oli muuttunut paremmaksi satunnaisten kattoremonttien ja ei-haluttujen kämppisten muutettua pois ja viehättävämmän version muutettua tilalle. Ruoaksi oululaista perusravintoa, pizzaa lähikänkkylästä keskiyöllä.

Tiistaina koulutus alkoi taas. Nykyarkkitehtuurin 4. vuosikurssi aloitettiin pirteästi kahdella tehtävänannolla (kirkko ja hotelli). Työpiste on vieläkin haun alla, joten joudun työskentelemään "etätyönä" kotoani.

Keskiviikko oli touhua täynnä. Koulutyö ei vaivannut, joskin opiskelijalounaalla tuli käytyä. Illemmalla Vulcanalia (vuotuinen akateemisen työn alkajaiskonsertti) etkoilla norsupalloa (hillitöntä) ja saunomista TUTAlaisten kanssa. Sitten nopeaksi kaavailtu visiitti osastollemme fuksiluokkaan tutustumaan. Tänä aikana oluet loppuivat ja päätimme erään toverini kanssa hakea lisää alkoholia eksku-ryhmän kaapista. Sinne pääsee, ei ovesta, vaan seinien yli. Sitten kun tämä tapahtuu humalassa, seurauksena oli lipeäminen sisäpuolelle ja kipeä nilkka. En ole ylpeä tästä kokemuksesta. Sitten hyppelehtien Vulcanaliaan, takaisin, Never Grow Oldiin (reggae-baari) ja lopulta kotiin. Ehkä sitä joskus oppii..

Torstai kului sohvalla potien sielullista ja ruumillista kipua. Ei erityisempiä uutisia.

Perjantai on toivoa täynnä. Ehkä repäisen ja haen kännykkäni osastolta..

Tämmöistä Oulussa.