Luumu-valkosipuli-inkiväärichutneyni onnistui oikein hyvin, vaikka viinietikan keittäminen veikin loputkin hatarasta hajuaististani. Hyvä niin. Olen nimittäin juonut liikaa lapsangia ja viinietikkainen savun haju on tuskin erityisen miellyttävä.
Ajelin äsken pari tuntia turhaan bussilla ja harkitsen vakavasti vanhempieni tekemistä perinnöttömiksi. Mitäpä muuta nuori neito tekisi perjantai-iltana, häh? Sinne jäi liikkeeseen rakas perheautomme, kun eivät päässeet äiti ja pankki yksimielisyyteen. Alan kyllästyä esittämään neitoa vakavassa vaarassa joka ikisessä liikkeessä. Noh, tällä(kin) kertaa se auttoi ja auton voi hakea vielä huomenna.
Selvitin opintoni kokoon ja jouduin perumaan kurssi-ilmoittautumiseni. Ei siihen pahukseen rekisteriin enää mahdu. Palaan siis kadidaatinseminaarien ah niin kiehtovaan maailmaan.
Yö-kylä mysteeri:
Yöllä kuulin huutoa parvekkeeni tienoilta. Aamulla porraskäytävämme oli täynnä tekokukan terälehtiä, ulko-ovessa roikkui puolikas lei ja pyöräni oli peitetty samaisiin punaisiin terälehtiin. Ilahduttivat aamua.
Nyt jäljellä puoli ämpäriä luumuja ja muovipussin pohjat omenoita. Taidan pakastaa ja tempaista piirakkaan. Ensin pitää saada se pöytä pystyyn (horisontaalisesti, vertikaalisesti se on hengannut tos seinän vieressä jo pari viikkoa), jotta tänne voi ketään kutsua. Jaa, olis kai ne penkitkin aika jees...
Huomenna, jos autokorjaamo suo, lähden stadiin. Luvassa kropsua, tapaksia, sangriaa, lapsenvahtimista (me puhuttiin jotain kahleista... eiks niin, Emi?), maksalaatikkoa, marjoja ja tax-free-tuliaisia.
Tämän viikon handlasin jo paljon paremmin. Toivottavasti te muutkin onnistuitte yhtä hyvin tai paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti