Kun uudenvuodenjuhlissa listasin nousuhumalassa menneen vuoden oudointa juttua, nousi silloin mieleeni uudelleenlöydetty vetovoimani. Ystävällänne on ollut tänä vuonna vientiä (suhteellisesti)!
Uusia tuttavuuksia löydetty ja myös ihastuttu ja unohdettu. Oli iloja ja suruja, melko tasapainossa. Laiskottelua liikaa ja työtä liian vähän.
Suurin osa vuodesta tuli vietettyä Oulussa, joka sekin on näyttänyt sileämmän poskensa. Olen huomannut, että siitäkin kaupungista voi joskus pitääkin. Kämppiksiä tuli ja meni. Nyt siellä pitäisi olla melko hyvä miehitys. Paska Kaupunni viekotteli varsinkin musiikkitarjonnallaan alkuvuodesta ja myöhemmin sekalaisilla juhlilla.
Matkustelua Herran vuonna 2008 tuli harrastettua yllättävän paljon. Heti alkuvuodesta kävin viemässä vaihto-opiskelijat Tukholmaan ja takaisin. Sitten käytiin miästen kanssa äijäilemässä ja laskettelemassa (knapsua) Suomulla . Kesällä oli perheloma Lissabonissa ja liftausreissu aina eksoottiseen Poriin asti. Kuvareportaasi molemmista. Koulujen alettua kävimme vielä länsinaapurissa tutustumassa arktisen banaanin (perämeren pohjoisreunan) tarjoamiin arkkitehtuurikokemuksiin mm. Luleåssa. Tästä ei näemmä ollut kuvareportaasia, mutta eiköhän jotain löydy...
Kekkereitä oli enemmän kuin paljon. Vuoden alusta loppuun. Vapulla se taisi alkaa. Kesällä todettiin pieni tiivistymä.
Oli Ainon synttärit.
Oli Flow.
Oli Saaran synttärit. 
Ja vaikka mitä. 
Joku voisi sanoa, että ehkä liikaakin, mutta elämä on lyhyt, joten käytettäkööt siitä ainakin osa töiden välttelyyn kuohuviinin juomiseksi.Kuten todettua, osakseni osui myös vientiä. Alkuvuodesta minut tutustettiin ihastuttavaan tyttöseen, josta myöhemmin tuli myös hetkeksi tyttöystäväni. Osa teistä tapasikin hänet. Se sitten ei toiminut pidemmän päälle. Sitten oli suru puserossa. Myöhemmin on sitten ollut sitä sun tätä. Nyt sitten katsellaan, toimiiko tämä.. Olen alkanut enenevissä määrin kannattamaan seuraavaa lausahdusta:
Muuten vuosi on mennyt ehkä piirun verran liian nopeasti. Kesästä puolet meni töissä, josta tietysti tienasi rahaa, jonka tietysti tuhlasi Lissaboniin ja tietokoneeseen (ja muuhun mukavaan). Syksy meni hujahtaen ohi, vaikka piti tehdä paljon töitä. Nyt sitten kärjistellään taas kerran työtaakan alla. Kai ne joskus on tehtävä..Jäikö sitten jotain opetukseksi? En osaa sanoa. Ehkä sitä varttui jonkun verran ja oppi tuntemaan paremmin itsensä ja ehkä joitain lähietäisyydellä olevia.
En minä tiedä! Kysykää joltain muulta!
PS. sori jos kuvat oli liian rankkoja. Ei tätä blogia lue muutenkaan kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti