Laskeuduttuani tuossa puolen yön tiimoilla Hki-Vantaalle sain kyydin kotiin. Kotona sain vastaani yhden riehakkaaniloisen koiravanhuksen, joka pyrki syliin. Sillä on vähän vaikeuksia hahmottaa olen-tosi-iso-ja-läski-konseptia, mutta niinhän meillä kaikilla. Se oli myös etsinyt mua monta päivää huoneestani, tutkinut vaatekasoja ja haistellut ympäriinsä. Ilmeisesti se oli pelännyt mun hautautuneen omaan kaaokseeni ja kaipaavan pelastuskoiraa apuun. Yllättävän realistinen teoria kyseiseltä labradorilta, täytyy sanoa.
Tiedättehän, kun tulee kotiin, ja kaikki näyttää erilaiselta? Sen melkein haistaa. Ainakin tässä tapauksessa. Mun ikkuna oli pesty. Samoin kaikki mun vaatteet, jotka vielä lähtiessäni muodostivat jännittävän puolimetrisen massan lattialle. Saunassa on yksi vadillinen mun sukkia, yksi teepaitoja. Alusvaatteille on kaksi koria, ne on järjestetty ylä- ja alaosittain valmiiksi! En tiennyt omistavani näin paljon alusvaatteita. Äiti rupesi melkein itkemään, kun ilahtuneena päätin, ettei mun tarvitse loppuvuonna pestä ollenkaan pyykkiä. Mun täkki ja tyyny oli pesty, sänky pedattu, lattia imuroitu ja mattoni oli viettänyt kolme päivää ulkona. Tuoksuu aggressiivisen pölyttömältä! Jääkaapissa oli ruokaa ja kaljaa.
Olen sanaton. Äiti määrää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihanaa, kun olet taas samassa maassa. Lauantaina jonnekin?
Hei ja tervetuloa takaisin. Haluatko tulla pölynhajuiseen yksiööni pe tai la juomaan kaljaa ja kossua?
Lähetä kommentti