Pahoitteluni

Hirveä koepaniikki ja tolkuton italiankielen termien päähän hakkaaminen... ei kun siis tankkaaminen ovat vieneet aikani täysin. Jos en kuole tai oksenna jännityksestä professorin syliin saatan päivittää elämäni tapahtumia jo huomenna.

Toisaalta, älkää olko turhan närkästyneitä. Unohdin myös ilmoittaa äiteelle ja isälle, että olen mm. päässyt turvallisesti Italiaan ja yhä elossa. Miten niin viikko on muka liian pitkä aika kommunikaatiokatkokselle...? Onneksi mun vanhemmat on cool ja selkijärkisiä otuksia. Supoa ei oltu vielä hälytetty.

Architettura romperme le palle!

Arkkitehtuuri rikkoo palloni.

Olen vieläkin koululla ja tuhoudun hipi-hiljaa työstä ja ruoan puuttesta. Uusimpana ja hieman myöhässä olevana projektina työstän par-aikaa urheilustadionille katsomoa. Tehtäväaikaa oli noin viikko ja risat. Ja nyt enää pitäisi saada se pirulainen paperille oikeisiin suhteisiin ja järjestykseen. Tältä se näyttää:


Lisäksi tehtävinämme on mm. suunnitella asutusalue keskelle teollisuusaluetta. "Pientä ja tiivistä". Mikä lisää paineita on se, että tämä tehtävä tulee seuraamaan meitä koko vuoden läpi. Tämä kaavoitus on osa kandidaatin työtämme joka siirtyy vähitellen yleisestä yksityiseen, päätyen rakennekuviin joistain tämän kaavan taloista. Muita tehtäviä on arkkitehtuurin historian puuttuvat 8 sivua tekstiä Venäjän konstruktivistisesta liikkeestä, sekä Ekspressionismista arkkitehtuurissa, viikon mittainen tehtävä, jossa pitää suunnitella ~50 huoneinen hotelli, nykyarkkitehtuurin pääasiallinen tehtävä suunnitella opastuskeskus Saana-tunturille, sekä tänään annettu tehtävä restauroida vanha sairaalan kahvilarakennus uuteen uljaaseen uskoon arkkitehtien kestitystilaksi.

Olen hieman stressaantunut.

Saanalla oli kivaa. Nyt ei ole.