Kootut selitykset: osat 1-7

En ole päivittänyt käänteitäni useista painavista syistä, esim.

1. Mun piti mutku unohdin.

2. Tein kaikkee muuta. Esimerkiksi tänään vedostin metalligrafiikkaa. Käsi ylös kuka yllättyi.

3. Tein kaikkee muuta, osa 2. Olen vältellyt huomiseen rästiin valmistautumista (Wikitän imagismia viereisellä välilehdellä tätä näppäillessäni, ja koko päivän olen miettinyt, mikä vorticism on suomeksi. Ehdotan kurimismia. Muutenkin tykkään, kun Iso W kuvaa tenttikirjallisuuttani sanoin widely considered to present formidable difficulties to the reader.) keksimällä laajasti muuta sisältöä päiviini. Olen omistanut monia puutarhassa vietettyjä letkeän aurinkoisia iltapäiviä erääseen huipputieteelliseen selvitykseen. Aloitetaan alusta.
Aiemmin keväällä haikailin, josko yrttimaalla voisi olla minttu. Lähin puutarha-auktoriteettini äimisteli: eihän sitä voi edes käyttää mihinkään. Kerroin että voi rommin kanssa käyttää ja limen ja sokerin ja tonicin ja jään ja aurinkoisen päivän. Kun nyt on käynyt niin, että jonkun äiti on nero, on tilanne tällä hetkellä se, että pihalla kasvaa kolmea (3) eri minttua: normilaatua, pensasminttua (isompilehtistä) ja suklaaminttua. Kyllä, suklaaminttua. Sanassa on jotain samalla tavalla vialla kuin rasittavassa termissä "kaveripoika". Ja joo, olen lukenut Suosikkia tenttikirjoilta piilotellessani.
Koen velvollisuudekseni maistella tieteellisen tarkasti läpi, millaisia mojitoja eri lajit tuottavat. Ymmärtänette, ettei keskeneräisen tutkimuksen tuloksia voi paljastaa. Yksinoikeudella voin kuitenkin ilmoittaa, että avustavaa maisteluhenkilökuntaa on rampannut nurkissa kiitettävästi. Huomennakin tulee yksi kanssagrillaaja. Harmi, että aurinko ehti jo jonnekin.

4. Olen löytänyt uudelleen etanapostin ihanuuden. Jollen ole sattunut postittamaan teille mitään, tykkään ehkä muista kavereistani enemmän... Oiskohan näin?

5. Olen seikkaillut polkupyöräni ratsailla (se toimii, se toimii!), ja siinä on vaarallista edes valokuvata, kun ei ole kypärääkään. Ei siis jännittävää kuvamateriaalia. Lupaan pyytää kypärän heti kun menen ens viikolla töihin! En tahdo kuolla nuorena, ainakaan noin epärokuskottavasta syystä.

6. Ainut aihe, josta kiinnostaa puhua, on taidegrafiikka. Onneksi tytöt keksivät, että siitä voi tehdä ihan oman bloginsa, muuten joutuisitte ehkä kuuntelemaan. Se ei olisi nättiä, eikä kivaa.

7. Paskaakos tässä. Minä en ole se; joka on juuri muuttanut yhteen ihan elävän valtiotieteilijän kanssa; jonka retkeillessä mölyapinat hyppivät täydellisissä kaarissa; joka on korviaan myöten sotahistoriassa, perinneruoissa ja pikkupitäjän hydrobic-piirien juoruissa tai jolla on lopultakin tyttöystävä, vaikkei kukaan sitä ensikertomalla uskokaan. Ei mulla ole mitään kerrottavaa, mihinkään. Ikinä. Niinku evah.

Pahoitteluni

Hirveä koepaniikki ja tolkuton italiankielen termien päähän hakkaaminen... ei kun siis tankkaaminen ovat vieneet aikani täysin. Jos en kuole tai oksenna jännityksestä professorin syliin saatan päivittää elämäni tapahtumia jo huomenna.

Toisaalta, älkää olko turhan närkästyneitä. Unohdin myös ilmoittaa äiteelle ja isälle, että olen mm. päässyt turvallisesti Italiaan ja yhä elossa. Miten niin viikko on muka liian pitkä aika kommunikaatiokatkokselle...? Onneksi mun vanhemmat on cool ja selkijärkisiä otuksia. Supoa ei oltu vielä hälytetty.

Aatonaatonaaton aamuaikeita

Jo perinteikkääksi muodostunut joulunalustapaaminen lahjojenvaihdon ja luksusporvariaamiaisen merkeissä vaatii maantieteellisesti sirpaloituneeseen nykymaailmanaikaamme valtavasti ennakointiponnistuksia, jotta saan pitää traditioni. Ja tästä en luovu.

Lyhyesti: A, P, J, S ja I: tapaanhan teidät vanhassa rakkaassa konditoriassa lauantaina 22.12.? Älkää keksikö sille aamulle mitään muuta ja ilmoittakaa välittömästi jos olosuhteet pakottavat vaihtamaan aikaa!

Olen koko päivän miettinyt, kuinka harvoin tulee ajatelleeksi, että Hollywood tarkoittaa vähän niinku orjanlaakeripuuta. Olen myös pohtinut innovatiivisia tapoja suomentaa sana cocktail.

Ai niin: joulu tulee joulu tulee joulu tulee!

Aino.

Lancia l'anatema contro i libri!

Viikon lainaus:
"It's this blasted puberty, Butler. Every time I see a pretty girl, I waste valuable mind space thinking about her."
"I thought so, but I don't have a lot of experience with humour."
suoraan Master Fowlilta. Mä rakastan sitä jätkää.

Voisikohan/kehtaisikohan sitä jo näin etukäteen kiertää kaupungin kirjakaupat läpi ja jättää kuvansa kassoille? Että sitten kun yritän kolmetta kertaa samana päivänä raahata valtavaa kirjapinoa kassalle maaninen kiilto silmissä voisivat myyjät tiukasti käännyttää minut pois.

Täällä pitäisi nimittäin riittää rahaa muuhunkin kuin kirjoihin.

Mutta ette usko, miten kauniita painoksia täältä löytyy! Ah.
Hugo Pratt julkaisi italiaksi. Ecolta ilmestyi juuri äärimmäisen inspiroiva Storia della belezza ja vieläkin paremmalta kuulostava sisarteos Storia della bruttezza.
Paleografia di lattina? Il Principe? La Divina Commedia? Puhumattakaan museologian teoksista! Ei näitä Suomesta löydy kun ei ole oikein museoitakaan...
Keittokirjat? En edes aloita.

On tuskaa elää ilman kirjastolaitosta. Vaikka maksan sinne myöhästymismaksuina varsin muhkeita summia. Kaipaan proosaa ja narratiivia. Sellaiset pikkujutut kun tuppaavat olemaan vähän köyhempiä tieteellisissä teksteissä.
Olen tehnyt lupauksen, että ostan vain yhden romaanin viikossa. Katsotaan nyt miten pitkälle rahat riittävät...

P.S. Hankin viimein italialaisen puhelinnumeron. Tämä kulkee mukana jatkuvasti, suomalainen harvemmin. Joten nyt kaikki häiriköimään...
Mitäs sitä nyt turhia salaamaan? Hankin vain uuden prepaidin, jos joku shanghaijaa tämän nykyisen. Eli maatunnus 39. Numero 389 1505421.
Jos ymmärsin oikein voitan jokaisesta viestistä ja puhelusta muutaman sentin puheaikaa itselleni. Joten alkakaahan tekstailla!
Jospe, lähetätkö uuden numerosi? Kukaan rakkaan perheesi jäsenistä ei ole tainnut sitä vielä saada. Ainakaan minä en ole ja isä onnistui deletoimaan omansa.