Itella, Itella, Suomen suosituin riisi on Itella

On kategorisen epäreilua, että joku harrastaa tutkimusmatkoja jännittäviin uusiin paikkoihin kuten Venetsia tai Sienna. Itse harrastan niitä tutuissa ja huomattavasti vähemmän jännittävissä paikoissa. Tänään löysin postikeskuksesta mm. oven, joka johti käytävään.

Naistenlehdistä puheen ollen. Viimeiset kolme työpäivää ovat sujuneet lokakuun Cosmopolitanin häikäisevänkeltaisten kansien välkkeessä, niitä kun tuli monta kimppua osoitteettomia kappaleita, jotka lojuvat joka taukotilassa siitä huolimatta, että on niitä koteihinkin jo roudattu. Itse lahjoitin Jonnelle yhden kappaleen. Kyseisen julkaisun monikymmenkertainen läsnäolo ohjaa ihmisten keskustelut aihealueille (lue: seksi), joilla omat tietoni näiden edellämainittujen henkilöiden elämistä (lue: mistä elämistä?) olisivat saaneet jäädä vähemmälle (lue: olemattomiksi). Huomenna viikoittainen perjantaihysteria tulee olemaan infernaalinen, minulla siis lähinnä. Viimeisen 24 tunnin aikana minua on kyseisessä paikassa kutsuttu ainakin Duracell-pupuksi, junioriosaston teepaitaedustajaksi, sihteeriköksi ja kuka tietää miksi selkäni takana.

Ei, en aio tässä toistaa sinne Italiaan, mitä ensi kuun cosmohoroskooppi lupaa. Se olisi ihan vaan säälittävää. Sitä paitsi mulla ei ole yhtään kappaletta.

Reisisuojista puheen nyt ollen. Eilen oli ihmiskato töissä kiitos postilaisten futisjoukkueen pelin, tauolla harkitsimme cheerleader-joukkueen perustamista, että meilläkin olisi hyviä syitä moiseen hötkyilyyn. Olisimme sitä paitsi luullakseni maan ensimmäinen burkat päällä esiintyvä joukkue. Niin. Tänäänkin mulla oli kuulemma vähän päällä, tämä kommentti siis verkkopaitaan pukeutuneelta vanhemmalta mieshenkilöltä, jonka oli ilmeisen vaikea sopeutua farkkuihin ja hihattomaan paitaan (!) naisen päällä.

Koulu vituttaa siinä määrin, että kirjoitan mieluummin työjutuista. Tähän on tultu. Haluaisinkin lainata erään varsin nokkelan nimeltä mainitsemattoman Saaran taannoista blogiotsikointia "Back to school (suom. pyllistän yliopistolle)". Jos joku väittää tätä matalalentoiseksi, on väittäjä ilmeisen huono ihminen, eikä muutenkaan ymmärrä elämästä mitään ja väittäjän pitäisi sitäpaitsi tulla kuulemalla todistamaan se alho, johon huumorintajuni on viime aikoina lipsunut.

Tein myös tutkimusmatkan keittiöön, tarkoitus oli päätyä perunamuusiin, mutta kaikki muusaamisvälineet olivat toki jossain niistä vielä purkamattomista laatikoista. Tein siis ihan uuden innovatiivisen ruokalajin, joka ei ollut kovin hyvää nyt, mutta joka maistuu huomenna ihan älyttömän maukkaalta mikrossa lämmitettynä ruokatauolla. Perunamuusin valmistuksessa on kyse yhtäläisesti alkemiasta ja äidinrakkaudesta, näin minulle on joskus väitetty ja siihen uskon kyllä. Ja keittiöremontti on varmasti se kymmenes kehä, jota Dante ois käsitelly jatko-osassa.

Muutenki vituttaa. Mut hei, mulla ei ole tänään krapulaa!