Rai Tre Cribs: JayJayCool

Tästä alkaa kierros Annen residenssiin Firenzessä. Ette saa kuvaa koko talon etuovesta, vaikka talo kieltämättä on oikein nätti ja passeli, etteivät kaiken maailman stalkkaajat hyökkää tänne. On jo tarpeeksi omituista tuijottaa omaa kuvaa aina kun avaa ikkunan, mutta siitä myöhemmin.
Etuovemme, jossa lukee enemmän nimiä kuin meitä on asujia, avautuu hyvin omituisella avaimella. Lukitus käsittää neljä paksua metalliparrua, jotka väännetään leikkimään lukkoa. Ei leiki mun kanssani, vaan yrittää jättää mut jatkuvasti oven ulko -ja samalla myös väärälle puolelle.
Astukaa toki peremmälle. Saavutte eteiseen, jossa ei ole juuri mitään. Älkää turhaan riisuko kenkiänne. Lattiat ovat niin likaiset, että käytämme sisäkenkiä. Voisimme tietysti siivota, mutta miten ajat villakoirat tiehensä kun ei ole imuria? Harjalle, joka löytyy siivouskomerosta? Yritetty, ei toimi. Sitä paisti nämä etelänmaan villakoirat lisääntyvät nopeammin... aijai sitä italoverta.

Olohuoneessa on kaksi sohvaa ja valtava tietokonepöytä, jossa sijaitsevat välttämättömimmät tarvikkeemme. Eli kolme kannettavaa, langattoman netin tukiasema ja isot Creativen kaiuttimet. Olemme kasa nörttejä. Meillä on myös TV, josta tulee valtavan hienoa italiaksidupattua ohjelmaa. Katon sitä jahka selviän Bonesin dupatuista jaksoista traumatisoitumatta. Pitsaitaliaa mikroskoopin ääressä...


Varustelussa löytyy... on nimittäin myös hieno skanneri-tulostin-mikrouuni-syväjäädytin-systeemi, johon en saa koskea. Eikä sovi unohtaa kirjahyllyn mittavaa manga-kokoelmaa ja kymmeniä Final Fantasy-hahmoja. Tai kolmea CD-rekkiä PS3-pelejä.

Keittiössä on kaasuliesi, josta olen aivan innoissani. Kukapa ei haluaisi tuntea itseään Jamie Oliveriksi kokatessaan arkisesti pastaa ja tomaattikastiketta? Lisäksi löytyy astianpesukone, mutta vain kaksi kattilaa ja yksi paistinpannu. Erillistä pakastinta ei ole, jaamme jenkkikaapin. Etsiessäni kahvinkeitintä löysin neljä espressepannua, kaikki eri asteisen pitkälle jalostuneen lian peitossa. Liotin ne, hinkkasin ja harjasin, kunnes viimeinenkin inhon puistatus oli kuollut ja tunsin itseni uudesti syntyneeksi Mary Stewart-Jeesukseksi.
Keittiössä käymme suurimmen osan kolmikielisistä keskusteiluistamme, joissa jokaisen lauseen joutuu aina selittämään vähintään yhteensuuntaan toiselle kielelle. Kun jokaisen asukkaan äidinkieli on eri eikä kukaan puhu mitään kieltä hyvin, ollaan välillä hieman solmussa.

Esittelen tässä myös makuuhuoneeni (en siksi, että voisitte kehitellä pidemmälle kieroja fantasioitanne vaihto-oppilastytöistä ja italomiehistä) jotta kaikki näkevät NE lakanat.
Kaksoissänky on Lauran, ensiksi tulleen oikeus varmaankin...
Huonekorkeus on valtava, jotain 3,5m, joten meidän komerot yltävät taivaaseen, eikä ylähyllyillä oikeasti voi säilyttää mitään.
Seinät on oikeasti tehty paperista ( eli II.maailmansodan aliansseista jäi tänne jälkiä) ja kaikki kuuluu kaikkialle. Tosin minä en koskaan tee mitään äänekästä (ihan tosi!), joten olen lähinnä vastaanottavana puolena. Ja Pix, jos kuvittelit, että Orten kakarat osasivat huutaa... noh, italialaiset ovat äänekkäitä, kaikissa kehitysvaiheissa.

Lisäksi huoneistostamme löytyy kaksi kylpyhuonetta, joista yleensä minä ja Laura jaamme toisen ja Nadia saa pitää yksi toisen. Meillä on myös bidee, mutta alkaa vain kysykö miten sitä käytetään. En nimittäin ymmärrä ja ellei koko laitos näyttäisi niin epäilyttävän säädyttömältä, etsisin varmaan käyttöohjeet googlesta. Ja sen jälkeen voisikin todeta, että kaikki todella löytyy netistä.

Kiitoksia käynnistä, toivottavasti viihdyitte! Kysymyksiinne vastaan mielihyvin. Odotamme innolla vierailujamme, tosin majoitusmahdollisuutemme ovat varsin rajoitetut. Ja vielä ennen poistumistamme, muistattehan kurkistaa makuuhuoneen ikkunoista ulos. Vastapäätä sijaitsevalla tontilla toimii lääkkeitä ja muita farmasian tuotteita valmistava yritys, jonka julkisivumateriaalin valinta jaksaa ilahduttaa meitä asukkaita päivittäin...




...ja kyllä siinä laatassa todella lukee "Area videosorvegliata".