Isosisko ei tainnut arvata kuinka osuvan lempinimen aikoinaan valitsi...Costa Ricasta lähteminen oli vaikeaa, mutta jo bussissa istuessa naamalla oli leveä hymy; oli ihanaa palata tien päälle.
Olen siis aloittanut pitkän kotimatkani. Ollaan tällä hetkellä ensimmäisellä etapilla, Nicaraguan Leónissa, jossa kummastellaan Ruben Daríon hautaa, esiteinien tanssikilpailuja ja muita paikallisia kummallisuuksia. Tästä reissu jatkuu reitillä Honduras-Guatemala-Meksiko-Yhdysvallat-Lontoo-Helsinki. Raunioiden tutkiskelun lisäksi tarkoitus olisi löytää se kadoksissa oleva "kiva palata kotiin"-fiilis.
Seuraavaan muutamaan viikkoon ei siis kannata odotella kummempia yhteydenottoja, mutta yritän aina välillä ilmoittaa olevani hengissä.
Syökää uusia perunoita ja mansikoita vähän munkin puolesta, elokuussa tavataan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti