Olen haaveillut merille karkaamisesta. Vielä melkein kuukausi syysmyrskyretkeen. Hyisiä tuulenpuuskia, kallioilla kiipeilyä, kaivoveteen keitettyä pannukahvia, saaristolaisleipää, rommitotia, korppuja, villapaitoja, lisää villapaitoja, retkikeitin, reittivene, merirosvopuhetta.
Olen harkinnut, josko Turkuun pääseminen riittäisi, noin alkuun. Sielu on hiukan eheytynyt jo autotallissa vietettyjen vuoroääneenlukemissessioiden kautta (sivu 68!), mutta vielä riittäisi pientä hiusmurtumaa, saa tilkitä. Haluan nähdä kaikki uudehkot kodit, haistella uusien oloutumisien jäljet nurkista. Haluan harhailla kaupungissa jossa ei voi eksyä, siunattu ruutukaava. Haluan ikuisen sunnuntain maahan. Kotitekoista pastaa, leivänleivontaopastusta, ruoan obsessiivista valokuvausta, akateemisessa idyllissä paistattelua, sillalla seisoskelua pimeässä, punaviintä kellaribaarissa, aamukahvitteluita, kiehnäävä karvapallo, tyttöelämä.
Haluan testata erään haagalaisyksiön keittiötä, ehdotan joululeivonnaisia, pikimmiten. Viikunoita, rusinoita, lehtitaikinaa, glögikauden korkkaus, villasukkia ja syyskävelyitä.
Lyhyellä tähtäimellä joudun tyytymään siihen mitä minulla on, mutta onneksi se on juuri sitä, mitä kuitenkin eniten kaipaan: pieni lämmin tila täynnä kaikenlaista roinaa, josta osa on mielelleni elintärkeää: rakas, rakas autotalli. Suurehkoa kuparipeltiä, ehdotonta akvatintaa, pelotonta viivaa, kädessäasuva piirrin, rapea skissipaperi, hymyilyttäviä sanoja maisteltaviksi, mustiksi pinttyneet kädet, kirjanomistajan merkkejä, peilikuvakirjoitusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Haagalaisyksiö (ja sen viehättävä emäntä siinä muassa) huutaa: Joo! Tarkottaako tää, että mä voin jo ostaa viinaa ja heitellä sinne mausteita, jooko jooko joo? Ja ehdotan, että myös fondue-patani debytoi näissä bakkanaaleissa. Suklaata, appelsiininkuorta, kanelia...Mmm...
Lähetä kommentti