maanantai 5. tammikuuta 2009

Jatkan yksinpuheluani, miksen jatkaisi


Tähän aikaan vuodesta on outoa numerologiaa ilmassa. Esimerkiksi tänään söin kaksi suklaakohokasta. Kaksi on myöskin määrä viikkoja, jotka aion viettää halvan cavan ja vinojen karttojen maassa (pohjoinen ylhäällä - on se vaikeeta) än yy tee ihan kohta. Sattumaa? Luultavasti. Viime vuoden aikana hukkasin kaksi matkakorttia. Tämäkin on luultavasti sattumaa.


Tiivistetään: vuoteen mahtui asioita. Tapasin viime vuoden aikana kaksi (sattumaa?) henkilöä, jotka eivät elämästäni ihan heti lähde, tai ainakin meillä on nyt yhteinen kämppä Barcelonan keskustasta vuokrattuna pariksi viikoksi, yksi yhteinen taidenäyttely pidettynä ja vakaa aikomus ruveta ihan oikeiksi kämppiksiksi tänä vuonna. Ja sitä kun säännöllisesti kuvittelee jo tavanneensa kaikki tapaamisen arvoiset ihmiset.



Lisäksi ehdin vuonna kahdeksan viettää ennätysmäärän aikaa eräässä espoolaisessa autotallissa; pari yötä ruotsalaisessa vankilasellissä ja neljä yötä Jurmossa. Vuonna 2008 sanottiin myös arvoisensa jäähyväiset Frank Mäkkylälle, jota tullaan kaipaamaan enemmän kuin monia ihmisiä; koottiin kaljan, skumpan ja portviinin avustuksella eräs grilli ja päädyttiin läheiselle hiekkarannalle; asuttiin viikonloppu 1800-luvulla rakennetussa tehtaassa; juhlittiin kaikkien aikojen mojitokesää kolmen minttulajikkeen voimin ja leivottiin - oi, kuinka leivottiinkaan.

Lisäksi syntyi ajatus ex libristen maailmanvalloituksesta; luisteltiin Rautatientorilla puoli kahden ja puoli kolmen välillä perjantaiyönä täysin vesiselvinä; luettiin ääneen ja jotenkin Aino sai ihan oikean mustan silmänkin. Jossain välissä muistelisin käyneeni kavereiden kanssa kaljalla, mutta ehkä se ei ollutkaan viime vuonna vaan joskus muulloin.

Ilmoittauduin kaksikieliselle akvarellikurssille; päätin, mikä minusta tulee isona; sienestin; tanssin Scotty Doesn't Known tahdissa Hietsussa; häpesin krapulassa; hukkasin kaiken mitä omistan, useita kertoja ja yleensä katastrofaalisimpaan mahdolliseen aikaan, osoitekirjan joulun alla ja pankkikortin ennen ulkomaanmatkaa; tanssin juhannuksena laiturilla; ahdistuin; lajittelin postia; näytin pirun hyvältä ainakin kolmessa valokuvassa; nukuin pommiin; annoin anteeksi; aloitin pussikaljoittelukauden huhtikuun alussa; sekaannuin varattuihin miehiin ja pohdin sittemmin omaa moraalikoodistoani; leikkasin ainakin kolmen ihmisen hiukset, joista yhdet selvin päin; dyykkasin vaneria; tarjoilin itseleivottuja inkiväärikeksejä portsareille ja baarimikoille ja sain niin paljon kahvia sänkyyn, että jouduin summa summarum päättämään, että ystäväni ovat parhaita. Opin syövyttämään offset-peltiä, keittämään pannukahvia ja käyttämään märkää märälle -tekniikkaa ainakin auttavasti. Matkasin Hämeenlinnaan katsomaan Kuuttia, lahden yli katsomaan Andyä ja Kuitinmäkeen kymmenille yllärikahveille. Vihasin itseäni enemmän kuin ystäviäni ja rakastin ystäviäni useammin kuin itseäni.

Hyppykepillä en oppinut hyppimään, mutta ainakin yritin. Sain silti lempinimen Ninja Minx, kiipeiltyäni firenzeläisissä rakennustelineissä.


Lisäksi myöhästyin ruotsinlaivasta ja vietin kokonaisen yön samoillen Tukholman keskustaa; olin purjehtimassa ensimmäistä kertaa elämässäni; kävin baarissa reinot jalassa; löin ensimmäistä kertaa elämässäni jotakuta niin että tarkoitin sitä; lupasin, etten koskaan enää löisi ketään; vietin aikaani Tikkurilassa, vesijumpassa, Rikhardinkadun kirjaston kirjatornin ylimmässä kerroksessa, ikkunan vieressä englanninkielisen fiktion osastolla ja entisen lukioni opettajainhuoneessa; liimailin punaisia tarroja myytyjen töiden viereen ilosta hyristen; voitin nätin kitaristipojan kädenväännössä Oasis-coverbändin luona vietetyillä hyvin omituisilla jatkoilla keikkapaikan mentyä kiinni; avustin kuka tietää monessako muutossa; piirsin luonnollisen kokoisen omakuvani teekkaripojan seinään; pidin puheita; kirjoitin kirjeitä; kiipesin puihin, katoille ja kallioille; huusin; kokkasin; juoksin; valehtelin; itkin - enkä vieläkään liittynyt Facebookiin.


Tämän vuoden puolella ihan äsken räkätilanne muuttui keltaisesta vihreäksi, en tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta aion huomenna viimeistään välilaskun kohdalla vetää sellaiset kiukkupotkuraivarit, että oksat pois. Jollen saa värityskirjaa, katuvat kaikki!

Maailma taitaa olla aika jännä paikka. Rakastan monia teistä, tiesittekös?

A.

ps. Kuu on vitun sairas: suuri, keltainen, selällään.

Mitä te teitte viime vuonna?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

It seems a little more than I need to check the information, because I was thinking: Why does not my GLOG these things!
fishing net