Apua! Kevät! Elämä!

On seuraava päivä.

Istun kantabaarin tiskillä juomassa tasoittavaa lonkeroa tai kolmatta, ja pohdin sitä, että huomenna pitäisi olla töissä, ja selviytyäkin kai täytynee, joskus. Onneksi nyt on sarjalippujen vanhenemissesonki, ja kaverit soittelee leffaan jatkuvasti, siellä voi koomata samalla kun Clint murisee.

Olen uponnut jokakeväiseen tairekuplaani, sivuuttanut pikaisesti perinteisen juustodippikoomani, palauttanut sitten ennakkotehtäväni ja vironnut hetkellisesti, ahdistunut uudestaan, tehnyt uusia töitä paljon, nopeasti, pari aika hyvääkin, opetellut sen sanomista ääneen, että ite tykkään, ollut hetkellisesti varma. Olen vieraillut kivipainotyöhuoneella ja halunnut halunnut halunnut, halunnut elämän, jossa rasvaliiduilla, malesialaisilla pyyhekumeilla ja litokivillä on sijansa, myynyt töitäni ja saanut maksun kirjekuoressa pieninä seteleinä, mikä vahvistaa eräitä mafiosoteorioita, keksinyt seuraavia töitä niin paljon, etten ikinä ehdi toteuttaa.

Olen myös piirtänyt rotan 170 ihmiseen yhden illan aikana, ja pohtinut, täyttääkö tämä autotallityttöjen yhteisen uudenvuodenlupauksen, joka vannoi, ettei exlibristen piilottelu kirjojen väliin jää vuoden oudoimmaksi teoksi.

Olen ollut onnellinen, hymyillyt auringolle, juonut kaljaa, leiponut keväisesti ja itkien kiroillut sitä, etten ilmeisesti saakaan kaikkea haluamaani helposti. Jos joku teistä tietää neljälle ihan parhaalle tytölle sopivasta vuokra-asunnosta Helsingin kantakaupungissa tai hyviä vinkkejä akatemian hakutöiden valintaan, soittakaa vuorokaudenajasta riippumatta. Luultavasti en vastaa, sillä olen kaikkina vuorokauden aikoina auotallissa syövyttelemässä.

Olen rakastanut taidegrafiikkaa enemmän kuin itseäni, pehmeäpohjaa siskonani, akvatintaa rakastajanani, mezzotintaa, litografiaa idoleinani, kuvien nimet ovat tulleet vaivatta luokseni, ja hetkittäin, ihan joskus, olen ollut niin varma, että se on sattunut.

Ps. kattokaa.

Heippa peipot!

Jäin lomalle! Kävin aloittamassa vapauteni Hietsussa jossa tanssin Scotty Doesn't Known tahtiin hiekalla ja sukelsin vaatteet päällä Itämereen (bisse pysyi pinnan yläpuolella), sittemmin olen ehtinyt myös käydä läksyttämässä yhtä pariskuntaa sinne Osloon muuttamaan, ja jatkanut läksiäisistä sujuvasti yösaunan kautta grafiikkapäivään tyttöjeni kanssa. Autotallissa oli harvinaisen sivistynyttä ja rauhallista, ja normaaliin kikatteluun ja pojista puhumiseen taannuimme vasta kun vierailijamme herrat A ja O olivat lähteneet. Hyväkäytöksisiä vierailijoita olivat, istuivat sohvalla piirtämässä ja katsoivat kiltisti Strömsön ja kaikkea. Oon lisäksi ehtinyt syödä jumalattomasti krapulasafkaa, monia lomajätskejä ja kaikkea missä on paljon rasvaa, eikä loma oikeastaan ala kuin vasta huomisaamuna!

Tänään ajattelin vielä suunnitella pehmeäpohjasyövytystä. Ja ehkä jotain vedoksia. Ja ruokaa. Ja itseni onnelliseksi. Ja hammaslääkäriin täytyy mennä lähipäivinä, mun hampaasta puuttuu joku neljänneksen tyyppinen osa. Minne vittuun se muka on menny?

Tehkää kaikki jooko mun kanssa paljon kaikkea kivaa loppukesän aikana (Sanni, huomaatko, kuinka ovelasti keksin pitää lomaani vasta tässä ihan kesän lopussa, että mulla olis aikaa niihin lupaamiini valkoviinihiprakassa vietettyihin espoolaisiin kesäöihin?) ja mieluiten niin, että voin samalla luonnostella, koska mulla alkaa kohta olla näyttelykiireitä. Kuten Elinan isoäiti sanoi: ilman projektia ei ole mitään. Hyvät kiireet rok, huonot ei!

Tästä lähtee...

Wappu!

It Must Be Summer (feat. Digitally Remastered)

Aurinko, kaljaa, ihmisiä, kevät, melkeinviikonloppu ja aurinko!





Päivän bonusfakta: Teekkariystäväni (on minulla muunkinlaisia) pelaavat jotakin äärest miehekästä puutarhankultivointiin keskittynyttä konsolipeliä. Ovat sitten kehittäneet siihen kunniakseni nimeäni kantavan hahmon, ja ovat sitä rakentaessaan kiteyttäneet henkilöni mielestäni melko tyylillä:

Se on kana jolla on merirosvohattu ja pinkki kaasunaamari. Tai no, pojat eivät ole ihan varmoja, onko se kana vai kukko. Oliks muuta?

Poikien luo lähtiessäni nappasin laukkuun pöydältä tuon edelliseen tarinointiin juuri kuvaamani levypinon, ja käskin valita siitä kesälevyn soittimeen. Seurasi eräs kaikkien aikojen hienoimmista musiikkiteoreettisista neuvonpidoista:

-Kenen levy tää on? "Digitally Remastered"? Ei se voi olla sen bändin nimi.
-Idiootit, se on Zeppeliniä, Houses of the Holy!

Päivän soittolistalla siis Digitally Remasteredin hittibiisi "Including the Hit Single".

(Erityissähke Eräälle ystävälleni: kuulin jotain juorua, että joku arvokuljettaja olis kuskaillu (työajalla) jotain toimitusassaria (työajalla) kauppahalliin kyyhkysostoksille ja k.o. assari olis lirkutellu aika hyvät alennukset the lihakauppiaalta. Kaikkea sitä kuuleekin niin kauan ku korvat päässä pysyy. Ja sit lisäks: pystytkö lähtee pitkästä aikaa kahdestaan kaljalle? Ehdotan maanantaikaljaa. Maanantaina aion olla kaljan tarpeessa.)