Häähumua ja jäätelöä

Pidän Italiassa erityisesti siitä, etteivät asiat muutu liian nopeasti. Jos sattuu löytämään hyvän jäätelökioskin edellisellä reissullaan, voi olla varma, että kioski pönöttää paikallaan vielä seuraavallakin vierailulla. Juu, testasin siis uudelleen Interrail-löytömme Perché non. Hyvää oli jäätelö edelleen, tosin kallistunut mokoma. Löysin myös käyttämämme hostellin, joka sijaitsee asemaghetossa. Paikallista maahanmuuttaja-aluetta. Emmepä tainneet tätäkään silloin aikoinaan tajuta.

Pyörähdin myös Piazza della Santissima Annunziatalla, joka on keskellä opiskelijakorttelia. Tästä sattuneesta syystä päädynkin sinne lähes joka päivä. Paikan rento henki käy ilmi oheisesta kuvasta. Ja kun nyt jäätelöstä tässä muutenkin puhutaan, niin kerrottakoon, että aukion laidalta saa loistavaa pinjansiemenjäätelöä. Toisaalta siellä on myös papujäätelöä...

Kiertelin läpi myös paikalliset tavaratalot Coin ja Rinascento. Firenzeläinen tavaratalo nyt ylipäätään on vähän omituinen ilmiö, sillä peruskiinteistön olennaiset piirteet oavt miniatyyrisyys ja sokkeloisuus. Rinascento laajentaa, joten ehkä tänne saadaan jotain yritystä. Coinissa eksyin jatkuvasti. Kaikista portaista ei pääse kaikkiin kerroksiin, eivätkä saman kerroksen huoneet (!) ole mitenkään liitoksissa toisiinsa.
Kävin läpi myös keskustan Zarat, jotka olivat pelkkää kaaosta. Eikä täälläkään ole Zaran alusvaatteita! Onko niiden valmistus lopetettu? Tässä toimeksianto Oi ihana turhamaisuus-blogilaisille. Kertokaa mulle.

Piazza di San Firenzellä törmäsin hääseurueklusteriin. Yhteensä laskin kolme morsiota ja oletettavasti sulhojakin oli saman verran, niitä on vain vaikeampi erottaa. Coolein seurue poistui paikalta ATAFin bussilla. Sulho kantoi kiltisti morsmaikun kynnyksen yli. Jatkoin kuvassa näkyvään Bar Vivoliin, joka mainostaa valmistavansa Italian parasta jäätelöä. Väitteessä on aikamoista uhoa ja kylmäpäisyyttä, joten pakkohan paikka oli katsastaa. Valitsin maut cioccolato ricca, tiramisu ja zabaione. Pähkäilin pitkään sanan ricca ääntämystä ja päädyin lopulta kieliopin vastaisesti pehmentämään c:t kuten muutkin paikalla olleet italialaiset. Jäätelöhän myydään täällä älykkäästi siten, ettei ostaessa tarvitse tietää kuinka monta makua haluaa kokeilla. Valitaan vaan sopivan kokoinen kippo ja maksetaan sen mukaan. Makuja saa sitten ottaa niin paljon kuin tahtoo. Riccassa oli tumman suklaan paloja, mikä periaatteessa on hyvä juttu, mutta käytännössä kylmä suklaa ei maistu hirveästi miltään. Tiramisussa oli kakkupohjaa, mutta liian vähän kahvia ja likööriä. Hyviä kuitenkin. Nolointa paikassa ovat ehkä sinne opaskirja kädessä (ehei, en minä, katsoin kävelyohjeet jo Piazza di s. Firenzellä) vaeltavat turistit. Plussaa paikka saa hintatasosta, joka ei ole muita gelaterioita korkeampi.

Löysin myös mustavalkoisia Firenze-kortteja. Olin jo menettänyt toivoni. Joten kun postit avautuvat maanantaina, saatan jopa ryhtyä lähettelemään kortteja. Santa Crocen aukiolla oli myös söpöjä enotecoja, joihin vierailijat pääsevät seurakseni istumaan. Siis sippailemaan viiniä.

Vielä voisin esitellä lempipuistoni, jossa tänäänkin lueskelin pari tuntia. Kapea kaistale vihreää, puistokaistale ja penkkejä löytyvät Ponta San Niccolon vierestä Lungarno del Tempion ja joen välistä. Paikalta löytyvät koirapuisto, vanhoja pariskuntia koiria taluttamassa (loistavaa viihdettä, tänään kolmen mummon ja yhden papan seurue sai hirveän riidan aikaiseksi ja yksi mummoista uhkasi lähteä paikalta, mutta hänet ylipuhuttiin jäämään... samanlainen kohtaus olisi voitu käydä myös steissillä lauantai-iltana teinien kesken), kahvila, pingis-pöytä, joki ja paljon varjostavia puita.

Näin viettää lomaileva, flunssasta juuri parantunut kaukopohjalainen aikaansa etelä-Euroopan kulttuurikaupungissa. Huomenna aloitan kunnon turisteilun tapaamalla vähän sukulaisia.