Päiväni muotiblogaajana

Ajattelin tässä ihan aavistuksenomaisen krapulan kourissa kompensoida sitä, kuinka kova jätkä oikeasti olen. Valitettavasti minulla ei ole tarjota valokuvia todisteeksi itsenäisyydestämme, mutta revittiin eilen neiti Sikon keittiö alas. Käsin, lähinnä, ja vasaroilla paukutimme myös. Hyvin maskuliinisia olimme, ihan kahdestaan revittiin kaikki alas vaan ja purettiin vaatekaappi ja pöytä ja jotain muuta pientä. Mutta tasapainon säilymiseksi siis: puhukaamme kengistä, laukuista ja huulipunista.

Ulkona on tapahtunut jänniä juttuja. Liitän oheen kuvan perjantaina töistä lähtiessäni vastaan tulleesta todistusaineistosta. Todistusaineisto ehti hieman kuivahtaa viikonlopun vierähtäessä, mutta yhtä kaikki, I present to you: syksy.


Tämähän on vaatteiden kannalta nerokasta. Parempaa tekosyytä uusille... no, uudelle kaikelle on vaikea keksiä. Kaikki oikeasti hyvät tai fiksut ihmiset tietää, ettei vuosi suinkaan ala tai ole muutenkaan uusi uutenavuotena. Käännekohta on syyskuun alku, silloin maailma vääntelehtii. Koska kaupoissa ei vieläkään ole suuresta kysynnästä huolimatta vaihtopäitä, jouduin eilen tyytymään muihin uusiin juttuihin.

Nythän on niin, etten oikeastaan muuta elämässäni tee kuin paikkaan ja kompensoin, kallistelen vastaan ja kiiskeilen rannalla. Eilen pullistelin työkalupakin kanssa, tänään kirjoitan vaatteista. Olisiko siis niin, että olen nyt uusine vaatteineni muuttumassa joksikuksi muuksi? Sellaiseksi, joka on kaukana poissa arkeamme sulostuttamasta? Jonka garderoobiin bolero ja vihreä käsveska isuisivat huomattavasti paremmin kuin allekirjoittaneen?

Oheinen kuvamateriaali saattaa järkyttää heikkohermoisia. Poseerauskoulutus by America's Next Top Model, Cycles 1-8. Yhdeksäs alkaa muuten pyöriä 19. päivä tätä kuuta!

En kyennyt keksimään syitä, joiden takia olisin ansainnut tällä viikolla hirveästi uusia vaatteita, mutta hankin niitä silti. Boleroita ja kaikkee. Olen lopulta oppimassa viettämään tyttöpäiviä yksin, ihan ilman apua. Olkoon silti viimeinen kerta kun raportoin näistä synkistä hetkistä: itsensä kuvaaminen on yllättävän häiritsevää. Saatan olla kuitenkin lopulta enemmän egoisti kuin narsisti...

Silti, uudet kengät pelastaa paljon, lähes kaiken. Varsinki jos ne kilisee, ja on tyttömäiset (lue: korolliset tahi muutoin epäkäytännölliset). Ja jos on kert tulossa viileetä, ni ihan hyvä vaan et on tyttökengät, jotka ei olekaan pienen pienet avokkaat, vai mitä jätkät? Naisellisten kenkien ehdottomasti huonoin puoli on kyllä niiden täydellinen yhteensopimattomuus villasukkien kanssa.

Kilin kilin kilin. Vetoketjusamba rytmittää kipsutteluani kauppoihin taas huomenna (sunnuntaiaukiolo, we miss ya!). Palkkapäivä tulee taas ens viikolla, ja mulla on ihan liian kiukkunen ja uhmakas ja makeanelämänperso olo voidakseni ajatella järkevästi, käytännöllisesti, säästäväisesti, fiksusti, kypsästi tai makrobioottisesti. Ja jos alkupamaus voidaan lukea minkäänlaiseksi viitteeksi siitä, kuinka vuosi tulee sujumaan, suhtaudun tulevaan melko optimistisesti. Vietin nimittäin eilen äärimmäisen hauskan illan hyvien tyyppien seurassa herkullisista tarjoiluista nauttien. Valkosipulia oli riittämiin, flunssakin taisi vähän pelästyä.

Ai niin, huulipunat. En osaa vieläkään käyttää.

Hauskaa uutta elämää, tyypit!

Tämän kollaasioargumentatiivisen tyttöhärpätyksen kasasi Aino