Tutto in sospendenza

Aspetto, aspetto ma niente succede! Che palle...

Vuokraisantani tytar joutui onnettomuuteen ja olen nyt sitten koditon. Uuteen ei paase ja vanhassa ei ole kuin pahvilaatikoita. Harhailu toimettomana Firenzen kaduilla voisi jostakusta kuulostaa paratiisilta, mutta jotenkin feilaan talla hetkella.

Vuokraisannan nimi on muuten Mazzella. Tein kirjoitusvirheen aiempaan postaukseen.

Luottokortti lakkasi toimimasta. Olen taas rahatonna. OP ja Luottokunta pahoittelevat kovasti, mutta vikahan ei ole heidän järjestelmissään.

Onneksi italialaisen postitäti ymmärsi, että haluan lähettää kirjeen ASAP Suomeen, mutta postimaksu ei voi olla yli 1,4 e koska sen enempää mulla ei ole massia. Kirje lähti ja olen totaalisen rahaton.

Fortunamente on flunssassa enkä siis voi tehdä mitään, eikä tee edes mieli ruokaa, joten tyhjää jääkki ei harmita. Päätä särkee, en voi liikkua, huimaa ja oksettaa, nivelet ovat turvonneet ja nenäni muistuttaa perunaa. Rosamunda-perunaa, koska on myös punainen. NIIN.

Eilinen Oasis-ilta B Bopissä ei varmaan auttanut, mutta laulaja oli elävä look-a-like ja riehu lavalla ihan päättömästi. Mulla oli maatushka-huivi ja olin paikan eksoottisin ilmestys. Tärykalvot toipuvat yhä. Tietokoneeni äänentoistosystematiikka on huonohuonohuono, aka paska. Ikäväin Musiikkia, isolla alkukirjaimella. Jopa Oasis kuulosti hyvältä kun sitä soitettiin kuvaa ja rumpujen kanssa. Yeah, I'm digging now. Mut vois raahata kunnon baariin joululomalla, ettei tule pidempiä traumoja jatkuvasta altistumisesta brittimusiikille.

Kaikkoselle tiedoksi, että Niin, on täysin hyvä lause ja pistä niitä kommentaattoreita dunkkuun. Olet muuten maailman paras suomentaja.

Kaikesta huolimatta aion jättää uuden I promessi sposi-kopioni kotiin ypöyksin ja raahautua Ruthiin (juutalainen kosherkasvisravintola) kerjäämään ruokaa Isabelilta ja Emmalta.

Edit 25.11.
Ihan kuin mä muka kehtaisin vääntää toisenkin postauksen tästä yleisestä laiskuudesta. Kierrän ovelasti ja jatkan vanhaa.

Viihdytän itseäni VideoJugilla ja opettelen kaikenlaisia asioita elämästä. Tuijotin myös läpi hyvin hämärän koosteen kielletyistä mainoksista ja nukuin 24. viime tunnista 17.

Juoksivat sitten maratoninkin täällä. Huusin parille hullulle suomalaiselle, jotka välttämättä halusivat tulla kärsimään tänne kurjaan säähän. Lämmintä kyllä on (ulkona siis, eroa sisälämpötilaan huikeat 2C, sisällä +19C ja ulkona +17C), mutta harmaata ja sataa. Poliisin hukilupterit pörräsivät talomme yläpuolella koko aamun. Kiitos vain kovasti.

Ruth oli kiinni, joten päädyimme meksikolaiseen ja joimme liikaa hämäriä litkuja. Ruoka oli myös hyvin tulista ja ravintola liian täynnä, kiipeilimme pöytien yli ja ali. Logiikka seuraten Firemzen vanhon englantilainen pubi on meksikolainen Kikuya. Visa-korttini heräsi horroksesta baarissa ja toimi hetken. Omistaja selitti laitteen hyväksyvän vain kauniiden ja hänen rakastamansa naisten kortteja. POP. Mulla on siis Visa, jolla voi ostaa vain alkoholia. Sääli vain, et tarvitsisin lähinnä ruokaa.

Kruunaan tän kaiken kuuntelemalla loopilla Zazien Un point C'est toi. Katsokaa ihmeessä video.

Olen ollut kotona kaksi päivää, samoin Ema. Emmekä silti ole nähneet toisiamme kertaakaan. Tätä kutsutaan taidoksi.

Ei hyvä elämä.

Joku saatanan kivettynyt mulkosilmäinen fakki-idiootin äpärä sitten päätti varastaa mun lompakkoni.

Mahtoi olla hauskaa huomata, ettei sieltä löytynyt pennin pyörylää ja ehdin kuolettaa korttinikin. Jätit laukkuuni parin huntin kameran ja puhelimen. Ähäkutti.

Mutta kiitti näin ihan vitusti aiheuttamastasi vaivasta. On uusittaa aika monta korttia. Ja italialaisten korttien uusimisella on varmasti oma sektionsa Danten helvetissä.

Veit sitten myös verkkopankin salasanat, etten varmasti saa rahaa ulos mitään kautta. Kiitän. Et tee niillä mitään, sillä ne ovat suomeksi. Mutta kiva et otit matkaasi kuitenkin.

Miksi maailmassa on krapulaa?

Sattuu.

Ja hävettää,

tosin vähemmän kuin voisi luulla. Vähemmän, kuin mihin olisi aihetta.

Olen viime aikoina ollut niin saatanan ärsyttävä, että ihmettelen, miten mua ei ole lukittu vielä mihinkään laitokseen. Olen itse tiedostanut tämän yleisen huonouden, mutten jotenkin vaan ole tehnyt asialle mitään. Eilen päivällä olin töiden jälkeen taas sijaistamassa sitä yhtä kuvisopea. 12-vuotiaita oppilaitani kiinnosti metalligrafiikan tekniikoita huomattavasti enemmän keskustella mun tukasta, mun seksielämästä ja siitä, onko kalja hyvää. Joku pedakoomikko kertokoon mulle, mitä viimeiseen kysymykseen olisi kuulunut vastata!

No niin. Aiheen välttely sikseen. Kävin opetuksen jälkeen ihan itse toteamassa, että onhan se edelleen hyvää, ei ole kalja muuttunut pahaksi maailmasta.

Se, ettei Nokia ole vieläkään tuonut markkinoille puhelinta jossa on alkometri (tiedättehän, ensin sulkeutuvat vastakkaisen sukupuolen edustajien numerot, sitten kaikki muutkin, ja lopulta kun on ihan kasipromillessa, pystyy soittamaan enää taksin, äidille tai hätänumeroon) osoittaa, ettei se ole oikeasti yhtään suomalainen lafka. Hankkisin tällaisen luurin välittömästi, varsinkin kun vanha on eilisen jäljiltä useammassa osassa. Toimii tosin edelleen. Toisaalta ihmisen voisi kuvitella ihan itsekin tajuavan, että jos täytyy pitää kädellä toista silmää kiinni voidakseen tarkentaa katseensa ruutuun nähdäkseen, mitä on kirjoittamassa, ei tekstiviestien lähetys ole kovin hyvä idea.

Ei se mitään.

Seuraavaksi haluaisin jakaa elämänviisauksia, joiden ohittamista suosittelen kaikille niille, jotka paheksuvat elämääni tai epäilevät viisauttani tai molempia ja kaikille muillekin.

-Baarista kannattaa aina lähteä itseään helvetin paljon paremman näköisen tyypin matkaan. Tällä tavalla varmistetaan se, että aamulla jotakuta hävettää enemmän, mikä lämmittää darran kanssa painivaa sielua. Hehkeyden lisäksi muita kriteerejä ei tarvita, mutta jos henkilöllä on kohtalainen musiikkimaku, löytyy aamulla sielunhoitovälineitä läheltä, mikä on kivaa. Tänä aamuna parantuminen alkoi King Crimsonin tahtiin, ei se siis ihan riemuidiootti voinu olla.

-Don't drink and dial -tyyppiset viisaudet ovat täyttä paskaa. Kännipuhelut ovat nimittäin hienoja siitä, että jollei mene tekemään jotain niinkin tyhmää kuin selvin päin olevan henkilön kanssa keskustelu, ei se toinenkaan tyyppi muista aamulla, mistä puhuttiin. Tekstiviesti, tuo saatanan kätyri, sensijaan säilyy seuraavaan päivään, ja niiden saajat voivat sitten kaikessa rauhassa tarkastella, kuinka tuhannen päissään lähettäjän on täytynyt olla. Mikä pahinta, ne säilyvät myös, jotta voin itse lukea, mitä olen kirjoittanut.

-Morkkiksen alhosta kannattaa yrittää nousta muistuttamalla itseään esim. siitä, että ei ole laulanut karaokea, tanssinut pöydällä tai hukannut omaisuuttaan kaupungin yöhön. Paitsi tietysti jos on tehnyt jotain edellisistä, silloin kannattaa keksiä niiden tilalle muita kohtia.

-Kivenlahdesta herääminen on aina jännittävä seikkailu.

-Kun ns. "palkkapäiväkänni" kohtaa ns. "konkurssikännit" liikutaan kielitieteellisesti harmaalla alueella josta tuloksena on luultavimmin tukkakipu.

-Sit oli vielä jotain mut nyt en muista.

Vituttaa se, että jotkut ihmiset tekee mitään niin tervehenkistä ku seuraa maailmanpolitiikkaa tai kiipeilee tuntureilla. Voisittekste ystävällisesti käyttäytyä vähän huonommin?


Suomen Känniääliöt, Esijuopot & Yleiset Epäonnistujat r.y.:n psta

Aino

Edit: Sunnuntai, klo 12:14. Pimeydessä näkyy valonsäde ja tuon säteen nimi on New York Super Fudge Chunk. Myös 20 tunnin yöunet auttavat. On lakannut sattumasta ja alkanut hävettää lisää.


Vasemmassa kyynärpäässäni on jokin hiertymätyyppinen ratkaisu. Tämä ei jaksaisi juuri hämmentää, jos olisin ollut ainut, joka heräsi eilen aamulla kyseisenkaltaisen vamman kanssa. Juuri samassa kohtaa. Julistan ideakilpailun otsikolla "Miten helvetissä?".

Tieto lisää tuskaa

Firenze näkee auringon ensimmäistä kertaa kolmeen päivään, netti toimii ja telkkari toimii. Ja mitä? Maailma on mennyt sekaisin tässä välillä.

Burmalaiset munkit antavat periksi, mutta Hesari on ryhtynyt käyttämään yhdistelmää Myanmarin eli Burman. BBC puhuu pelkästä Burmasta, italialaiset Myanmarista. Pukeuduin punaiseen paitaan vaikken poistunut kotoa. Näytin punahilkalta.

Venäjä marsii ulos Etyjin kokouksesta. Ei sillä, että kukaan varmaan oikeasti yllättyi. Onneksi italilaiset tietävät, mikä tässä maailmassa ihmisiä kiinnostaa ja uutisoivat Naomi Campbellin esiintymisestä Ballando Con Le Stelle-ohjelmassa. Myös Totti (muistatteko? jalkapalloilija, sylki Poulsenin päälle 2004... mitä mä oikein yritän...) näkyy huutavan kostoa ManUlle. Uuh, striking.

Ja Espoo seisoo yhä pienen ihmisen puolella. Tällä kertaa vastaan pahoja sielua vahingoittavia pakanauskontoja ja Helinä Rautavaaraa vastaan. Jos joku väkiälytön lässyttäjä koskaan lähestyy minua noin niin kuin kouluviranomaisen olemuksessa ja yrittää tunkea eteen jotain allekirjoitettavaa, ettei vain minun kullanmussujeni herkkää henkistä maailmaa täräytettäisi, niin tungen sen arvaatte kyllä minne. Ja pistän verikoirat perään. Museo-sähköpostilistalla asiasta tiedotettiin jo aiemmin, joten mulla on ollut aikaa vaahdota. Pysyin vielä mukana Lauslahden argumentoinnissa. Joten kuten. Tietysti voisi olla helpompaa vain pitää vanhempainilta, jossa kerrottaisiin koko kulltuuripolusta ja sen tarkoituksesta. Mistä sitä tietää, vaikka Sibelius aiheuttaisi jollekin traumoja. Tai improvisaatio teatteri. Minulle ainakin aiheuttaa. Mutta tämä Metsämaan täti. Voi pyhä Sylvi! Olkaa kuule espoolaiset huolettomia, poikas' valveil'on.

Ylimääräisiä miinuspisteitä, jos tunnistaa lainauksen. Paitsi Sandralle. Ei noista kuorolaisista koskaan tiedä.

Koska tieto selvästi tekee minulle pahaa ja aiheuttaa vain turhaa verenpaineennousua ja ryppyjä, lähden nyt kaupungille ostamaan jotain kivaa ja syömään jäätelöä.
Siitäs saatte typerät uutistoimistot! Hah.

Chikungunya-epidemia... pyh

Lainaus suomalaisille lääkäreille lähetetystä tiedotteesta. Sama löytyisi kai italiankielisistä lehdistä ja telkusta. Mutta ensimmäisiä ei tule kotiin ja jälkimmäinen ei vieläkään toimi.

"13.9.2007 mennessä Ravennan alueella Italiassa on todettu 254
Chikungunya-kuumetapausta. Alueelle matkustavan kannattaa käyttää
suojaavaa vaatetusta (pitkät hihat, pitkät lahkeet) erityisesti aamun ja
illan hämärissä, jolloin hyttyset ovat aktiivisimmillaan. Suojaavan
vaatetuksen lisäksi kannattaa käyttää hyttyskarkotteita, joissa
DEET-pitoisuus on vähintään 30 prosenttia. Raskaana olevien naisten ja
alle 12-vuotiaiden lasten kannattaa tiedustella apteekista heille
sopivia hyttyskarkotteita. Alle kolmen kuukauden ikäisille vauvoille ei
saa käyttää hyttyskarkotteita lainkaan, ja heidät tulisikin suojata
hyttysenpistoilta vaatetuksella ja vuodeverkoilla. Chikungunya-kuume voi
olla vakava tauti vastasyntyneelle ja vakavia perussairauksia
sairastaville henkilöille, joten loppuraskauden aikana ja kroonisia
sairauksia sairastavien kannattaa välttää matkustamista
Chikungunya-virusalueelle."

Kaikkea varten sitä pitääkin varustautua. Onneksi nyt myrskyää, muuten pitäisi vaeltaa kauppaan ostamaan myrkkyjä. Huono elämä.

Joskus elämä vaan on "rompicoglioni".

Ulkona raivoaa ukkonen. Televisio pimeni aamupäivällä. Venetsia tulvii. Unohdin ikkunan auki ja nyt tulvii täälläkin. Onneksi ystävällinen turisti lahjoitti aikoinaan Venetsian rautatieasemalla minulle sateenvarjonsa. Joskus vaan kannattaa olla blondi maassa jossa muut eivät ole. Sain siis hankittua ruokaa.

Olen pahalla tuulella, mikä ehkä näkyy otsikostakin. Lähinnä kiroilen.
Kulutan aikaani tutkimalla poissaolevien kämppisten musiikki ja leffavalikoimia. Lähinnä löytyy tuhat erilaista versiota Final fantasysta (siitä on tehty CD:itäkin!). Jos sade ei lopu lankean kohta niihin. Soitan jo loopilla kasarihittiä Like the Way I Do.

Musiikkimakuani on kutsuttu skitsoferiseksi. Mutta hah, en ole ainoa. Kävin läpi Manun polttamia levyjä ja samalta levyltä löytyi niin "Holding Out For a Hero", "I Like the Way You Move" kuin "One More Time". Olen löytänyt musiikillisen kaksoseni. Manu yritti myös varastaa pyykkinarulta Clockwork Orange-paitani, tekee hyvää ruokaa ja keittää kahvia pulloveteen. Onneksi emme yleensä puhu toisillemme. Saattaisimme vaikka pitää toisistamme.

Mut on todellakin opetettu liian hyvälle ja hemmoteltu pilalle. Elämä ilman naistenlehtiä on kidutusta ja tyhjää. Ihan tosi. Luen lähes ekstaattisessa tilassa mummon lähettämää ET-lehteä. Mutta edes elämäniloinen ET ei saa mielialaani paranemaan. Päivastoin.
BTW Mummon status paikallisissa eläkeläisriennoissa nousi kohisemalla. Ei se sijoitus kovin huono voinut olla aiemminkaan kun molemmat pojat ovat lääkäreitä. Mikään ei saa vanhojen ihmisten verta kohisemaan kuin lääkärit. Mutta meidänpä isä pääsikin vielä kaikista hoteimpaan julkaisuun eli ET-lehteen. Ollaan nyt kovin kuuluisia. Öhöm...

Jos TV toimisi yrittäisin seurata uutisia. Korkein oikeus on nimittäin tuominnut rangaistuksen domikaanimunkkille, joka erehtyi verisesti loukkaamaan poliisia sanomalla " Non rompermi le palle!" (engl. don't break my balls, en osaa suomentaa). Mahdollisesti hän saattoi myös sanoa "Vaffanculo!" (engl. fuck you), josta tehtiin jo kesällä periaatepäätös. Suosituksen mukaan fraasin käyttöä ei voi enää pitää loukkauksena johtuen sen yleisestä käytöstä. Tosi raaka rikos esivaltaa kohtaan siis. Älytöntä. Toivottavasti sarkasmini paistaa tekstistä läpi.

Mutta ei. Kohta ryhdyn tekemään lohturuuaksi IKEAsta hankittuja lihapullia ja perunamuussia. Ostin jopa puolukkahilloa.