NPH, Joss Whedon ja Nathan Fillion (Firefly) ovat yhdistäneet voimansa makaaberissa musikaalissa! Olen sanaton. Katsokaa itse, jos se on enää tarjolla:
Tämä pelasti päiväni!
torstai 31. heinäkuuta 2008
Dr. Horrible's Sing-Along Blog
Tämä potkii pyllyä aivan uudella tasolla.
NPH, Joss Whedon ja Nathan Fillion (Firefly) ovat yhdistäneet voimansa makaaberissa musikaalissa! Olen sanaton. Katsokaa itse, jos se on enää tarjolla:
Tämä pelasti päiväni!
NPH, Joss Whedon ja Nathan Fillion (Firefly) ovat yhdistäneet voimansa makaaberissa musikaalissa! Olen sanaton. Katsokaa itse, jos se on enää tarjolla:
Tämä pelasti päiväni!
Houston, Texas
Kuka olisi uskonut.
Paadyin Houstoniin pari paivaa sitten US Airwaysin lentosahlayksesta ja maahanmuuttoviraston natsisedasta huolimatta. Nyt siis palloilen viikon verran "pahuuden pesassa" (ette ikina arvaa, kuka suomalaisen elokuvan merkkihenkilo keksi nimen), yritan olla tulematta ammutuksi ja nautin vieraanvaraisuudesta.
Huomenna lahdetaan Austiniin, jonka pitaisi olla taman osavaltion liberaalein paikka. Odotan innolla.
Lisaa raporttia seuraa, kun joskus paasen kotiin.
Uteliaille vinkiksi, etta siihen on alle kaksi viikkoa.
Paadyin Houstoniin pari paivaa sitten US Airwaysin lentosahlayksesta ja maahanmuuttoviraston natsisedasta huolimatta. Nyt siis palloilen viikon verran "pahuuden pesassa" (ette ikina arvaa, kuka suomalaisen elokuvan merkkihenkilo keksi nimen), yritan olla tulematta ammutuksi ja nautin vieraanvaraisuudesta.
Huomenna lahdetaan Austiniin, jonka pitaisi olla taman osavaltion liberaalein paikka. Odotan innolla.
Lisaa raporttia seuraa, kun joskus paasen kotiin.
Uteliaille vinkiksi, etta siihen on alle kaksi viikkoa.
maanantai 28. heinäkuuta 2008
suuria kysymyksiä
Miksi aina väsyttää enemmän sen jälkeen, kun on lähtenyt "rentoutumaan", ku ennenku lähti???
Miksi en ikinä opi, että "yhdelle" ei TOSIAAN tarkoita yhdelle pullolle (tai monelle pullolle)?
Tässä oli mun keskustelunavaukset, joita olen heinäkuun aikana miettinyt mm. feissarissa. En ole saanut vastauksia, mutta myötäileviä kommentteja kyllä. Ilmeisesti ilmiöt ovat suhteelliesen yleisesti havaittuja.
Täällä Kity Kentterissä menee hyvin, istun konttorissa ja kerron asiakkaille et ne vois oikeestaan mieluiten mennä pois ja vaikka viedä rahat muualle. Kotirintamalla Rasse treenaa vuorikiipeilyreissua varten (miinuspuoli siis miehessä on, että on itsetuhoinen??) ja sen takia myös minä lenkkeilen, ihan puhtaasta sympatiasta toisen rääkkiä kohtaan, 2-3x viikossa ja salit päälle. Suheeseen saattaa pikkuhiljaa olla tulossa D, tapasin vanhemmat landella viikonloppuna ja ihan hyvin meni. Tosin mulla on sekä SINELMIÄ että PUNELMIA jaloissa vesihiihtämisestäm (ei siis mitenkään konttaamisesta).
Muuten oon lähinnä keskittyny pohtimaan näitä ylläolevia kysymyksiä, esim. toissa keskiviikkona kun olin yhdellä drinkillä, yhdellä pullolla ja kolmella lasillisella... tai toissa viikonloppuna perjantaisen litran rosétetran jälkeen ja lauantaisen Teatteri-illan jälkeen... Miksiköhän viikonlopun jälkeen väsytti? ja viime viikon tiistaina Kaksun grilli-illan jälkeen.. ja keskiviikkona ulkkari-dinnerin jälkeen... hmmm. Toivoa oppimisesta tuskin on, mutta pääasia että oli hauskaa..
Saanko päivityksen Ainon kemuista, en valitettavasti päässyt koska Rasse = Touho touhuaa niin paljon, et meidän viikonloput näytti olevan vähän kortilla. Tosin ne ihmeesti lisääntyi tän kuluneen viikonlopun jälkeen :) Tän viikon projekti on duuni + kirjanpitolautakunnan yleisohjeet konsernitilinpäätöksestä, laskennallisista veroveloista & rahoitusanalyysista, jättekiva!
Miksi en ikinä opi, että "yhdelle" ei TOSIAAN tarkoita yhdelle pullolle (tai monelle pullolle)?
Tässä oli mun keskustelunavaukset, joita olen heinäkuun aikana miettinyt mm. feissarissa. En ole saanut vastauksia, mutta myötäileviä kommentteja kyllä. Ilmeisesti ilmiöt ovat suhteelliesen yleisesti havaittuja.
Täällä Kity Kentterissä menee hyvin, istun konttorissa ja kerron asiakkaille et ne vois oikeestaan mieluiten mennä pois ja vaikka viedä rahat muualle. Kotirintamalla Rasse treenaa vuorikiipeilyreissua varten (miinuspuoli siis miehessä on, että on itsetuhoinen??) ja sen takia myös minä lenkkeilen, ihan puhtaasta sympatiasta toisen rääkkiä kohtaan, 2-3x viikossa ja salit päälle. Suheeseen saattaa pikkuhiljaa olla tulossa D, tapasin vanhemmat landella viikonloppuna ja ihan hyvin meni. Tosin mulla on sekä SINELMIÄ että PUNELMIA jaloissa vesihiihtämisestäm (ei siis mitenkään konttaamisesta).
Muuten oon lähinnä keskittyny pohtimaan näitä ylläolevia kysymyksiä, esim. toissa keskiviikkona kun olin yhdellä drinkillä, yhdellä pullolla ja kolmella lasillisella... tai toissa viikonloppuna perjantaisen litran rosétetran jälkeen ja lauantaisen Teatteri-illan jälkeen... Miksiköhän viikonlopun jälkeen väsytti? ja viime viikon tiistaina Kaksun grilli-illan jälkeen.. ja keskiviikkona ulkkari-dinnerin jälkeen... hmmm. Toivoa oppimisesta tuskin on, mutta pääasia että oli hauskaa..
Saanko päivityksen Ainon kemuista, en valitettavasti päässyt koska Rasse = Touho touhuaa niin paljon, et meidän viikonloput näytti olevan vähän kortilla. Tosin ne ihmeesti lisääntyi tän kuluneen viikonlopun jälkeen :) Tän viikon projekti on duuni + kirjanpitolautakunnan yleisohjeet konsernitilinpäätöksestä, laskennallisista veroveloista & rahoitusanalyysista, jättekiva!
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Synttäreiden kunniaksi!
Löysin luppoajallani tiikeriäkin tiukemman pelin netistä:
Rose and Camellia!
"Let the bitch slap -contest begin!"
torstai 24. heinäkuuta 2008
Sähkeuutisia
Tulossa vanhaksi STOP Tehkää jotain äkkiä STOP Surffaan marthastewart.comissa STOP Leivon ja hyräilen STOP Uunista kohoilee vuorotellen raparperin ja tomaatin tuoksuja STOP Kuuntelen Petula Clarkia STOP Se on tosin Saaran syytä STOP
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Heippa peipot!
Jäin lomalle! Kävin aloittamassa vapauteni Hietsussa jossa tanssin Scotty Doesn't Known tahtiin hiekalla ja sukelsin vaatteet päällä Itämereen (bisse pysyi pinnan yläpuolella), sittemmin olen ehtinyt myös käydä läksyttämässä yhtä pariskuntaa sinne Osloon muuttamaan, ja jatkanut läksiäisistä sujuvasti yösaunan kautta grafiikkapäivään tyttöjeni kanssa. Autotallissa oli harvinaisen sivistynyttä ja rauhallista, ja normaaliin kikatteluun ja pojista puhumiseen taannuimme vasta kun vierailijamme herrat A ja O olivat lähteneet. Hyväkäytöksisiä vierailijoita olivat, istuivat sohvalla piirtämässä ja katsoivat kiltisti Strömsön ja kaikkea. Oon lisäksi ehtinyt syödä jumalattomasti krapulasafkaa, monia lomajätskejä ja kaikkea missä on paljon rasvaa, eikä loma oikeastaan ala kuin vasta huomisaamuna!
Tänään ajattelin vielä suunnitella pehmeäpohjasyövytystä. Ja ehkä jotain vedoksia. Ja ruokaa. Ja itseni onnelliseksi. Ja hammaslääkäriin täytyy mennä lähipäivinä, mun hampaasta puuttuu joku neljänneksen tyyppinen osa. Minne vittuun se muka on menny?
Tehkää kaikki jooko mun kanssa paljon kaikkea kivaa loppukesän aikana (Sanni, huomaatko, kuinka ovelasti keksin pitää lomaani vasta tässä ihan kesän lopussa, että mulla olis aikaa niihin lupaamiini valkoviinihiprakassa vietettyihin espoolaisiin kesäöihin?) ja mieluiten niin, että voin samalla luonnostella, koska mulla alkaa kohta olla näyttelykiireitä. Kuten Elinan isoäiti sanoi: ilman projektia ei ole mitään. Hyvät kiireet rok, huonot ei!
torstai 17. heinäkuuta 2008
Ville Vallgren Mansesterissa
Heipä hei!
Lähdettiin Saaran kanssa liftaamaan tiistaina ja herättiin tänään täältä Tambereelta. Tajusimme matkustavamme Ville Vallgrenin hengessä, koska emme ole vielä kertaakaan nostaneet peukaloitamme. Lähdin itse edeltä Oton kyydillä Mäntsälään tarkastamaan Oton isän uutta omakotitalotyömaata ja moikkaamaan mummoa. Saara tuli äidin kyydillä perässä ja minut poimittiin mukaan matkan jatkuessa kohti Vammalaa. Matkalla pysähdyimme Hattulan kirkossa ja Ideaparkissa (näiden kahden paikan sakraalin yhteneväisyyden voi ymmärtää lukemalla artikkelini "Agorafagia - Kuinka markkinatalous hotkaisi toriaukion" Arkkitehtiopiskelija-lehdestä viime vuodelta). Vammalassa majoituimme äidin opiskelijakaveripariskunnan mökille, jossa kävimme kajakoimassa ja pyöräilimme läheiselle Kiskokabinetille (Siis paikka, jossa Hitler kävi moikkaamassa Mannerheimiä sodan aikana!). Se oli kiinni.
Sitten menimme Tampereelle äidin opiskelijakaverin kyydillä Tampereelle ja majoituimme hänen kakkosasuntoon kaupungin keskustaan seitsemänteen kerrokseen. Illalla katsoimme Airheads -leffan (ihan mahtava), joimme ja kävimme bilettämässä.
Tänään mennään särkänniemeen!
Lähdettiin Saaran kanssa liftaamaan tiistaina ja herättiin tänään täältä Tambereelta. Tajusimme matkustavamme Ville Vallgrenin hengessä, koska emme ole vielä kertaakaan nostaneet peukaloitamme. Lähdin itse edeltä Oton kyydillä Mäntsälään tarkastamaan Oton isän uutta omakotitalotyömaata ja moikkaamaan mummoa. Saara tuli äidin kyydillä perässä ja minut poimittiin mukaan matkan jatkuessa kohti Vammalaa. Matkalla pysähdyimme Hattulan kirkossa ja Ideaparkissa (näiden kahden paikan sakraalin yhteneväisyyden voi ymmärtää lukemalla artikkelini "Agorafagia - Kuinka markkinatalous hotkaisi toriaukion" Arkkitehtiopiskelija-lehdestä viime vuodelta). Vammalassa majoituimme äidin opiskelijakaveripariskunnan mökille, jossa kävimme kajakoimassa ja pyöräilimme läheiselle Kiskokabinetille (Siis paikka, jossa Hitler kävi moikkaamassa Mannerheimiä sodan aikana!). Se oli kiinni.
Sitten menimme Tampereelle äidin opiskelijakaverin kyydillä Tampereelle ja majoituimme hänen kakkosasuntoon kaupungin keskustaan seitsemänteen kerrokseen. Illalla katsoimme Airheads -leffan (ihan mahtava), joimme ja kävimme bilettämässä.
Tänään mennään särkänniemeen!
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Mutta Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen...
Isosisko ei tainnut arvata kuinka osuvan lempinimen aikoinaan valitsi...Costa Ricasta lähteminen oli vaikeaa, mutta jo bussissa istuessa naamalla oli leveä hymy; oli ihanaa palata tien päälle.
Olen siis aloittanut pitkän kotimatkani. Ollaan tällä hetkellä ensimmäisellä etapilla, Nicaraguan Leónissa, jossa kummastellaan Ruben Daríon hautaa, esiteinien tanssikilpailuja ja muita paikallisia kummallisuuksia. Tästä reissu jatkuu reitillä Honduras-Guatemala-Meksiko-Yhdysvallat-Lontoo-Helsinki. Raunioiden tutkiskelun lisäksi tarkoitus olisi löytää se kadoksissa oleva "kiva palata kotiin"-fiilis.
Seuraavaan muutamaan viikkoon ei siis kannata odotella kummempia yhteydenottoja, mutta yritän aina välillä ilmoittaa olevani hengissä.
Syökää uusia perunoita ja mansikoita vähän munkin puolesta, elokuussa tavataan.
Olen siis aloittanut pitkän kotimatkani. Ollaan tällä hetkellä ensimmäisellä etapilla, Nicaraguan Leónissa, jossa kummastellaan Ruben Daríon hautaa, esiteinien tanssikilpailuja ja muita paikallisia kummallisuuksia. Tästä reissu jatkuu reitillä Honduras-Guatemala-Meksiko-Yhdysvallat-Lontoo-Helsinki. Raunioiden tutkiskelun lisäksi tarkoitus olisi löytää se kadoksissa oleva "kiva palata kotiin"-fiilis.
Seuraavaan muutamaan viikkoon ei siis kannata odotella kummempia yhteydenottoja, mutta yritän aina välillä ilmoittaa olevani hengissä.
Syökää uusia perunoita ja mansikoita vähän munkin puolesta, elokuussa tavataan.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Mystisiä tavarailmiintymisiä
Epäilemättä on hyvin tarpeellista omistaa viinilasit 20 hengelle, samoin 30 hengen kahvikalusto. Sen sijaan äärimmäisen epäkäytännöllisiä ovat mm. ruokailuvälineet ja kattilat.
Mä en halua enää lisää tavaraa. Epämiellyttävien yllätysten määrä ekspotentiaalistuu.
"Ai onko mulla tuollainenkin?"
"Pahus, tämäkin. Eikö se olis voinu särkyä jo edellisessä muutossa?"
Laiskalle tavaranhaalijalle reilut viisi muuttoa 14 kuukauden sisään tekee hieman tiukkaa...
Pitää ajatella positiivisesti. Nyt reissataan vain yhden maan sisällä!
Mä en halua enää lisää tavaraa. Epämiellyttävien yllätysten määrä ekspotentiaalistuu.
"Ai onko mulla tuollainenkin?"
"Pahus, tämäkin. Eikö se olis voinu särkyä jo edellisessä muutossa?"
Laiskalle tavaranhaalijalle reilut viisi muuttoa 14 kuukauden sisään tekee hieman tiukkaa...
Pitää ajatella positiivisesti. Nyt reissataan vain yhden maan sisällä!
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Asioita, jotka tänään tekivät minut iloiseksi
Ostin kirjan. Siis sellaisen, jota luetaan huvin vuoksi, jonka lukeminen ei vaadi hypoteesia ja jonka henkilöiden nimiä tai suhtautumista Yhdysvaltoihin mun ei koskaan tarvitse eritellä kenellekään. Tähän mennessä en ole vielä avannut sitä, vaan hypistellyt ja herkutellut sillä ajatuksella, että mulla oikeasti on aikaa sen lukemiseen eikä mitään pakkoa aloittaa just nyt.
Oheistoiminta ei enää ole kiellettyä. Voin pelata tietokoneen pasianssia vaikka tuntikausia, jos siltä tuntuu, lukea uusimman Imagen, jonka kannesta Anna Eriksson on tuijotellut mua jo pari viikkoa tai sitten vain istua ja hymyillä. Tai juosta kämppisten huoneeseen ja hihkua ”Libre!”
Espanjan kieli on olemassa myös ilman, että mä tiedän, mikä on lauseen subjektin semanttinen rooli, onko verbi tila- vai toimintaverbi, mikä on käyttämäni aikamuodon virallinen nimi kolmessa eri kieliopissa tai tuleeko demonstratiivipronominiin aksentti. Joskin tiedän tämän kaiken, koska sain syntaksikurssista YSIN!!!
Mulla on yliopistokrääsää. En voinut vastustaa kiusausta ja ostin itselleni UCR-hupparin ja –t-paidan. Ne on todiste mun täällä olosta paljon enemmän kuin mikään arvosanalomake, jonka saapumisesta Suomeen mulla on epäilykseni.
Mulla ei ole aavistustakaan missä maassa olen tasan viikon päästä tästä.
Oheistoiminta ei enää ole kiellettyä. Voin pelata tietokoneen pasianssia vaikka tuntikausia, jos siltä tuntuu, lukea uusimman Imagen, jonka kannesta Anna Eriksson on tuijotellut mua jo pari viikkoa tai sitten vain istua ja hymyillä. Tai juosta kämppisten huoneeseen ja hihkua ”Libre!”
Espanjan kieli on olemassa myös ilman, että mä tiedän, mikä on lauseen subjektin semanttinen rooli, onko verbi tila- vai toimintaverbi, mikä on käyttämäni aikamuodon virallinen nimi kolmessa eri kieliopissa tai tuleeko demonstratiivipronominiin aksentti. Joskin tiedän tämän kaiken, koska sain syntaksikurssista YSIN!!!
Mulla on yliopistokrääsää. En voinut vastustaa kiusausta ja ostin itselleni UCR-hupparin ja –t-paidan. Ne on todiste mun täällä olosta paljon enemmän kuin mikään arvosanalomake, jonka saapumisesta Suomeen mulla on epäilykseni.
Mulla ei ole aavistustakaan missä maassa olen tasan viikon päästä tästä.
Calle de la Amarguran huono viikko
Ne, jotka eivät tiedä, mikä kyseinen katu on, virkistäkööt muistiaan merkinnällä ”Kampuselämää”. Sunnuntaiyönä jokin Calle de la Amarguran kopiointipaikoista syttyi tuleen. Palo ehti riehua niin kauan, että puoli korttelia kärsi vaurioista. Kun maanantaina lähdettiin lounastauolle, todettiin, että tässä maassa ulkonäkö ei näköjään ole valintaperuste palomieskouluun. Mikä pettymys.
Lounaspaikkaa etsiessä pistettiin pian merkille toinenkin jännä juttu. Tulipalo oli ilmeisesti houkutellut paikalle muitakin viranomaisia ja lähes jokaisen ravintolan ovella oli lappu ”suljettu terveysviranomaisen toimesta”. Kyllä muuten nauratti, kun mietittiin, että jep, joka ikisessä noista paikoista on tullut joskus syötyä. Katsotaan sitten syksyllä, millaisia suolistoparasiittejä niiden keittiöistä löytyy…
Lounaspaikkaa etsiessä pistettiin pian merkille toinenkin jännä juttu. Tulipalo oli ilmeisesti houkutellut paikalle muitakin viranomaisia ja lähes jokaisen ravintolan ovella oli lappu ”suljettu terveysviranomaisen toimesta”. Kyllä muuten nauratti, kun mietittiin, että jep, joka ikisessä noista paikoista on tullut joskus syötyä. Katsotaan sitten syksyllä, millaisia suolistoparasiittejä niiden keittiöistä löytyy…
Hyvästit Don Carlosille
Kuulostaa muuten ihan joltain García Marquezin kirjan nimeltä…
Loppu siis lähenee kovaa vauhtia, ja siksi oli aika käydä sanomassa heipat ”pulpen” eli pulperían eli kulmakaupan sedälle. Don Carlos on palvellut meitä ystävällisesti joka arkipäivä aamuviidestä iltaseitsemään, tai ainakin jonnekin seitsemän hujakoille, vähän fiiliksestä riippuen. Kun olin flunssassa ja kävin ostamassa kurkkupastilleja, se muisti vielä kahdella seuraavallakin käynnillä tiedustella mun vointia. Lisäksi se suositteli mulle omaa suosikkitonnikalaansa, eikä ollut väärässä; se oli parasta. Se tietää keitä talossa asuu, mitä maitoa me juodaan (halvinta, tietysti) ja mitä tupakkaa Elena polttaa.
Kävin nappaamassa Don Carlosista kuvan muistoksi ja kerroin lähteväni Costa Ricasta pian. Se teki ristinmerkin, toivoi Jumalan olevan mun matkakumppani ja antoi suklaata läksiäislahjaksi. Uskotteko nyt, että se tosiaan tuntee mun kulutustottumukset?Neiti San José kuittaa ja vaatii lähikaupan setiä Suomeenkin.
Loppu siis lähenee kovaa vauhtia, ja siksi oli aika käydä sanomassa heipat ”pulpen” eli pulperían eli kulmakaupan sedälle. Don Carlos on palvellut meitä ystävällisesti joka arkipäivä aamuviidestä iltaseitsemään, tai ainakin jonnekin seitsemän hujakoille, vähän fiiliksestä riippuen. Kun olin flunssassa ja kävin ostamassa kurkkupastilleja, se muisti vielä kahdella seuraavallakin käynnillä tiedustella mun vointia. Lisäksi se suositteli mulle omaa suosikkitonnikalaansa, eikä ollut väärässä; se oli parasta. Se tietää keitä talossa asuu, mitä maitoa me juodaan (halvinta, tietysti) ja mitä tupakkaa Elena polttaa.
Kävin nappaamassa Don Carlosista kuvan muistoksi ja kerroin lähteväni Costa Ricasta pian. Se teki ristinmerkin, toivoi Jumalan olevan mun matkakumppani ja antoi suklaata läksiäislahjaksi. Uskotteko nyt, että se tosiaan tuntee mun kulutustottumukset?Neiti San José kuittaa ja vaatii lähikaupan setiä Suomeenkin.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Vokabulaarista kehitystä
Opin uuden sanan alati kasvavaan venäjän kielen sanastooni.
Kun rekkakuskit huutavat
"Vasili, vasili!"
niille kannattaa kylmänviileesti vastata, että
"Davai, davai!"
Intelletku keskustelumme käy siinä tapauksessa suomeksi jotakuinkin näin:
rekka: "Nopeammin, nopeammin!"
minä: "Eteenpäin, eteenpäin!"
ja sitten kumpaakin ketuttaa ja samalla hykerryttää toisen vittuilu ja oma nerokkuus.
Että meitä kielineroja on moneksi.
Tänään alkavat Miehikkälän Pelimannipäivät, tähtiesiintyjinä Frederik, Marita Taavitsainen ja Matti Esko. Viime vuonna oli Antti Tuisku. Oh, how the mighty have fallen!
Illalla lähdetään radalle ja katsastetaan Miehikkälän ylpeys Assault. Ysiluokkalaista hevimetallia. Ensimakua saatiin jo männäviikolla Iltatorilla. Soittotaito kohdallaan, omaperäisyys ei niinkään.
Iltaa voisi vaikka jatkaa Puniksessa, kun se nyt kerrankin pitää ovensa auki iltakymmenen jälkeenkin.
Kun rekkakuskit huutavat
"Vasili, vasili!"
niille kannattaa kylmänviileesti vastata, että
"Davai, davai!"
Intelletku keskustelumme käy siinä tapauksessa suomeksi jotakuinkin näin:
rekka: "Nopeammin, nopeammin!"
minä: "Eteenpäin, eteenpäin!"
ja sitten kumpaakin ketuttaa ja samalla hykerryttää toisen vittuilu ja oma nerokkuus.
Että meitä kielineroja on moneksi.
Tänään alkavat Miehikkälän Pelimannipäivät, tähtiesiintyjinä Frederik, Marita Taavitsainen ja Matti Esko. Viime vuonna oli Antti Tuisku. Oh, how the mighty have fallen!
Illalla lähdetään radalle ja katsastetaan Miehikkälän ylpeys Assault. Ysiluokkalaista hevimetallia. Ensimakua saatiin jo männäviikolla Iltatorilla. Soittotaito kohdallaan, omaperäisyys ei niinkään.
Iltaa voisi vaikka jatkaa Puniksessa, kun se nyt kerrankin pitää ovensa auki iltakymmenen jälkeenkin.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Teoria housuista ja seinistä
Mulla on teoria.
No, itse asiassa mulla on uutukainen lupaus jonain päivänä vielä sanoa lause, joka ei ala noilla sanoilla. Siis jonain, ei tänä-.
Aloitin päiväni tänään tervehtimällä työtoveriani sanoin "You know what i realised this morning? Pants are totally overrated!" Pyjamanhousut for life, I say. Pukeutuminen on niille ketkä jaksaa nousta kaks minuuttia aiemmin ku minä jaksan.
Jo kauan on mieltäni askarruttanut eräs toinen kysymys. Esitän keskeisen ongelman tässä, keskusteluun kannustetaan. Jos siinä on tosi huono, niin missä vaiheessa parkour lakkaa olemasta parkouria ja alkaa olla seinää päin juoksemista? Jos se videoidaan, se on parkouria, paitsi jos se on taidetta. Koska se on taidetta? Ja onko se äpärä, joka lataa mun podiin paskaa musiikkia se nimenomaisen sama äpärä, joka juo mun kaljat ja sotkee mun huoneen? Luulen että on mutta että parkouria ei ole, on vain jackass-sukupolvi ja maailmanlaajuinen asfaltti-ihottumaepidemia! Lisäksi olen kehitellyt graafikon juomapeliä, jossa huikkaa otetaan aina, kun joku tekee näyttelyvedoksen.
Metalligrafiikkaa. Siinä pääasiallinen elämänsisältö. Tein uuden kuvan tänään. Huomenna meillä on töissä termarit ja tekarit -teemapäivä. Mä en koe tarpeelliseksi selittää sitä tuon enempää. Espoo vaikenee.
a.
Ps. Eikö vaan, että on ihan kohtuutonta lähettää kavereille tekstiviesti, jossa lukee vaan että "muutamme Osloon" ja sitten läksiäisten aika ja paikka? Mun mielestä se on jollei epäkorrektia ni ainaski sairasta! Slaagin sain melkein ja tyrän.
No, itse asiassa mulla on uutukainen lupaus jonain päivänä vielä sanoa lause, joka ei ala noilla sanoilla. Siis jonain, ei tänä-.
Aloitin päiväni tänään tervehtimällä työtoveriani sanoin "You know what i realised this morning? Pants are totally overrated!" Pyjamanhousut for life, I say. Pukeutuminen on niille ketkä jaksaa nousta kaks minuuttia aiemmin ku minä jaksan.
Jo kauan on mieltäni askarruttanut eräs toinen kysymys. Esitän keskeisen ongelman tässä, keskusteluun kannustetaan. Jos siinä on tosi huono, niin missä vaiheessa parkour lakkaa olemasta parkouria ja alkaa olla seinää päin juoksemista? Jos se videoidaan, se on parkouria, paitsi jos se on taidetta. Koska se on taidetta? Ja onko se äpärä, joka lataa mun podiin paskaa musiikkia se nimenomaisen sama äpärä, joka juo mun kaljat ja sotkee mun huoneen? Luulen että on mutta että parkouria ei ole, on vain jackass-sukupolvi ja maailmanlaajuinen asfaltti-ihottumaepidemia! Lisäksi olen kehitellyt graafikon juomapeliä, jossa huikkaa otetaan aina, kun joku tekee näyttelyvedoksen.
Metalligrafiikkaa. Siinä pääasiallinen elämänsisältö. Tein uuden kuvan tänään. Huomenna meillä on töissä termarit ja tekarit -teemapäivä. Mä en koe tarpeelliseksi selittää sitä tuon enempää. Espoo vaikenee.
a.
Ps. Eikö vaan, että on ihan kohtuutonta lähettää kavereille tekstiviesti, jossa lukee vaan että "muutamme Osloon" ja sitten läksiäisten aika ja paikka? Mun mielestä se on jollei epäkorrektia ni ainaski sairasta! Slaagin sain melkein ja tyrän.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Aikuisten oikeesti landella
Kuvittelin, että Miehikkälä olis ihan tarpeeksi helvetin tuolla puolen, mutta ei. Tämähän on jumalauta ihan metropoli verrattuna naapurikyliin! Vietettiin ihastuttava ilta muurinpohjalettujen ja savukalan seurassa keskellä, kirjaimellisesti, ei mitään.
Kaunista oli ja löytyi koiria, kissoja, kaloja, hamstereita ja kalkkunanpoikasia. Lisäksi merta, lampea, iiriksiä, uima-allas ja kaksi saunaa. Viisi tietokonetta, kolme autoa, traktoreita, mopoja, prätkä ja vanha ruotsinvallanaikainen rajakivi. Tämä kaikki pikku metsätien päässä. Ainakin minun mielestäni. Ja oli muuten mutkainen tie, thus tuskainen ajomatka. Lisäksi nähtiin se meri, vene, rajavartiolaitos ja keisarinlähde. Opittiin myös missä oli keisarin huvijahti ja huvipuisto (paljon hupijuttuja tällä keisarilla) ja mikä on tura. Opettavaista.
Tajusin nimittäin, että näin landella, keskellä ei mitään, en ole ollut reiluun pariin vuoteen. Havainto oli aika pelottava, kun just tuli muutettua tähän hukkapalaan.
Tätä kaupunkivajetta oli paikattava pikimmiten ja onneksi pääsin tänään Haminaan. Juu, ymmärrän miten säälittävät hoitokeinot mulla on, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Tulen ensi viikolla stadiin, joten eiköhän tämä tästä...
Muuten päivän kohokohtiin kuuluivat hirveä pankkisäätö vuokravakuuden kanssa, Salpapesulassa vierailu (ne silittää alushousutkin!) ja ilmaisen Pelimannipäivä-lipun hankinta. Kunnan työntekijäjä olen näes etuoikeutetusti etuoikeutettu kaikenlaisiin etuoikeuksiin (hih). Kuten kuntosaliin, uimahalliin ja Miehikkälän Pelimannipäivien sunnuntaikonserttiin. Onneksi olen sunnuntaina töissä, ettei tarvitse keksiä tekosyitä kotiin jäämiselle.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
[sic]
Otsikko sen kunniaksi, että olen tänään kerran jos toisenkin läntännyt kyseisen merkin lopputyöhöni. Kokeilkaapa analysoida chat-keskustelua, siinä niitä kertyy…
Kun chatin aiheena on vielä naisen seksuaalisuus, laajenee sanavarasto ihan uusiin ulottuvuuksiin. Vaikka kämppikset on jo aika tottuneita mun lingvistisiin konsultointeihin, ne saattoi hieman hämmentyä, kun kävelin niiden ovelle ja kysyin: ”Hei, kun ihmiset harrastaa seksiä, niin miksi kutsutaan sitä osuutta, joka tulee ennen yhdyntää?” Sanakirjan tarjoama ”eroottinen alkusoitto” ei ihan vakuuttanut mua…Mulle tulee vielä kova ikävä sitä, että kotona on aina ihmisiä kahdesta eri murreryhmästä, joilta voi kysyä mitä milloinkin mieleen juolahtaa.
Joku saisi selittää mulle seuraavan ilmiön: omasta mielestään niin kovin aikuinen nainen selviytyy ihan hyvin itsenäisesti siihen saakka, kunnes sairastuu. Vatsatauti iski eilen illalla (totta kai sopivasti ennen koeviikkoa), ja on vähän ollut äitiä ikävä. Mutta koska neiti Costa Rican äiti on reppumatkailemassa Thaimaassa, sai neiti selvitä ihan keskenään. Ja kyllähän sitä sitten selviää, kun on pakko. Kyseessä on ilmeisesti mystinen tauti, joka tarttuu vain suomalaisiin, koska Sofiakin sairastaa. Huomenna on kuitenkin vakaa aikomus lähteä Sonámbulon keikalle vaikka vaipoissa. En tahdo uskoa, että tää on viimeinen mahdollisuus nähdä ne livenä.
Tätä ei Suomessa näe: mun seinällä on gekko iltapalalla. Se on niin iso, että näen sen kielen tänne asti, kun se nappailee hyttysiä. Eikä mun liikuskelu näytä mitenkään häiritsevän sitä. Olen päättänyt, että gekot on kivoja kavereita, koska kuulin, että ne syö torakoita. Ja ”cuca” ei mitenkään kuulu mun suosikkieläimiin. Olen juoksennellut liikaa ympäri hostellihuoneita metsästellen niitä milloin milläkin kättä pidemmällä. Ihmiset väittää, että niitä ei saa tappaa, koska sitten ne jättää jälkeensä kasan munia, mutta tämä asia on tarkastettu internetin ihmeellisestä maailmasta ja todistettu urbaaniksi legendaksi.
Uni vois olla hyvä idea…Se jäi viime yönä pikkasen vähiin, laadusta puhumattakaan. Siitä, että nukun vessanpönttöä halaillen, alkaa tulla pelottava viikonloppuperinne, joskin syyt vaihtelevat kovasti.
Kun chatin aiheena on vielä naisen seksuaalisuus, laajenee sanavarasto ihan uusiin ulottuvuuksiin. Vaikka kämppikset on jo aika tottuneita mun lingvistisiin konsultointeihin, ne saattoi hieman hämmentyä, kun kävelin niiden ovelle ja kysyin: ”Hei, kun ihmiset harrastaa seksiä, niin miksi kutsutaan sitä osuutta, joka tulee ennen yhdyntää?” Sanakirjan tarjoama ”eroottinen alkusoitto” ei ihan vakuuttanut mua…Mulle tulee vielä kova ikävä sitä, että kotona on aina ihmisiä kahdesta eri murreryhmästä, joilta voi kysyä mitä milloinkin mieleen juolahtaa.
Joku saisi selittää mulle seuraavan ilmiön: omasta mielestään niin kovin aikuinen nainen selviytyy ihan hyvin itsenäisesti siihen saakka, kunnes sairastuu. Vatsatauti iski eilen illalla (totta kai sopivasti ennen koeviikkoa), ja on vähän ollut äitiä ikävä. Mutta koska neiti Costa Rican äiti on reppumatkailemassa Thaimaassa, sai neiti selvitä ihan keskenään. Ja kyllähän sitä sitten selviää, kun on pakko. Kyseessä on ilmeisesti mystinen tauti, joka tarttuu vain suomalaisiin, koska Sofiakin sairastaa. Huomenna on kuitenkin vakaa aikomus lähteä Sonámbulon keikalle vaikka vaipoissa. En tahdo uskoa, että tää on viimeinen mahdollisuus nähdä ne livenä.
Tätä ei Suomessa näe: mun seinällä on gekko iltapalalla. Se on niin iso, että näen sen kielen tänne asti, kun se nappailee hyttysiä. Eikä mun liikuskelu näytä mitenkään häiritsevän sitä. Olen päättänyt, että gekot on kivoja kavereita, koska kuulin, että ne syö torakoita. Ja ”cuca” ei mitenkään kuulu mun suosikkieläimiin. Olen juoksennellut liikaa ympäri hostellihuoneita metsästellen niitä milloin milläkin kättä pidemmällä. Ihmiset väittää, että niitä ei saa tappaa, koska sitten ne jättää jälkeensä kasan munia, mutta tämä asia on tarkastettu internetin ihmeellisestä maailmasta ja todistettu urbaaniksi legendaksi.
Uni vois olla hyvä idea…Se jäi viime yönä pikkasen vähiin, laadusta puhumattakaan. Siitä, että nukun vessanpönttöä halaillen, alkaa tulla pelottava viikonloppuperinne, joskin syyt vaihtelevat kovasti.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Lissabon, Portugali
Tervehdykseni. Olen Euroopan toisella laidalla suhteessa tämän blogin valtalukijastoon (tuo ei varmasti ollut oikein).
Ilma on tukahduttavan kuuma, olen palanut sievästi rintakehästäni ja puolivälistä polvilumpioitani aina jalkapöytiin asti. Kipu on kuin huonosti suomeksi dubatut näyttelijäelokuvat. Mutta ainakin nyt runoilijanrintani on jonkun muun, kuin sinertävän valkoisen värinen. Tietenkin sinertävä+palaminen tulisi olla yhtä kuin violetti, mutta osaksi onneksi, toisaalta harmiksi näin ei päässyt käymään.
Toissa iltana tapasin tusinan norjalaisia malleja matkalla kohti Lissabonin yötä ja osittaisessa mielenhäiriössä (ja osittain vanhempieni läsnäolon takia) EN tunkenut itseäni näiden pitkäsääristen kaunokaisten seuraan. Vihaan itseäni vielä pitkään tästä syystä.
Muuten täällä on katseltu nähtävyyksiä, kuvattu nähtävyyksiä, liikuttu nähtävyyksien välillä, sekä syöty hyvin ja juotu paljon. Kaupunki on viehättävä ja sen asukkaat (nuoret, sorjat ja naispuoliset) viehättävämpiä. Mieleen tulee rauhallisempi versio Barcelonasta. Arkkitehtuuri on puolivillaista, mutta menettelee. Sapuska ja juoma on kohtuuhintaista ja ostoksiakin on varaa tehdä. Täällä on hyvä olla, mutta kai täältä on tultava takaisin.
Kuvat tulee myöhemmin.
Ilma on tukahduttavan kuuma, olen palanut sievästi rintakehästäni ja puolivälistä polvilumpioitani aina jalkapöytiin asti. Kipu on kuin huonosti suomeksi dubatut näyttelijäelokuvat. Mutta ainakin nyt runoilijanrintani on jonkun muun, kuin sinertävän valkoisen värinen. Tietenkin sinertävä+palaminen tulisi olla yhtä kuin violetti, mutta osaksi onneksi, toisaalta harmiksi näin ei päässyt käymään.
Toissa iltana tapasin tusinan norjalaisia malleja matkalla kohti Lissabonin yötä ja osittaisessa mielenhäiriössä (ja osittain vanhempieni läsnäolon takia) EN tunkenut itseäni näiden pitkäsääristen kaunokaisten seuraan. Vihaan itseäni vielä pitkään tästä syystä.
Muuten täällä on katseltu nähtävyyksiä, kuvattu nähtävyyksiä, liikuttu nähtävyyksien välillä, sekä syöty hyvin ja juotu paljon. Kaupunki on viehättävä ja sen asukkaat (nuoret, sorjat ja naispuoliset) viehättävämpiä. Mieleen tulee rauhallisempi versio Barcelonasta. Arkkitehtuuri on puolivillaista, mutta menettelee. Sapuska ja juoma on kohtuuhintaista ja ostoksiakin on varaa tehdä. Täällä on hyvä olla, mutta kai täältä on tultava takaisin.
Kuvat tulee myöhemmin.
torstai 26. kesäkuuta 2008
Bunkkerimuseo tervehtii!
Noh, nyt se lapsi palas sivistyksen pariin. Meille hommattiin tänne korpeen mokkulallinen netti. Ja kannettava, jota pitää hakata kuin vanhaa kirjoituskonetta.
Valmistaudumme Salpavaellukseen, joka tuo linnoitteillemme arviolta satakunta ihmistä. Lisäki Haminansotapoijjat pitävät alueella harjoituksiaan. Ikkunat helisevät kun tykit ja hävittäjät jyskäävät. Ainakin tunnelma on autenttinen. Paitsi ettei näin lännessä koskaan taisteltu...
Olen saanut lempinimen Maanvaiva. Kunnan byrokratia ja yleinen saamattomuus rassaavat. Soittelen ja tappelen jatkuvasti joka suuntaan. Vaan alkaa piru vie tapahtuakin.
Valmistaudumme Salpavaellukseen, joka tuo linnoitteillemme arviolta satakunta ihmistä. Lisäki Haminansotapoijjat pitävät alueella harjoituksiaan. Ikkunat helisevät kun tykit ja hävittäjät jyskäävät. Ainakin tunnelma on autenttinen. Paitsi ettei näin lännessä koskaan taisteltu...
Olen saanut lempinimen Maanvaiva. Kunnan byrokratia ja yleinen saamattomuus rassaavat. Soittelen ja tappelen jatkuvasti joka suuntaan. Vaan alkaa piru vie tapahtuakin.
tiistai 24. kesäkuuta 2008
"Mä luulen, että mä olen vähän onnellinen."
Kuuden neliön saunaan mahtuu 11 ihmistä. Ihan totta.
Minulla oli pienen elämäni paras juhannus. Kolme päivää voi tuntua paljon pidemmältä ajalta, jos niihin mahduttaa viikon edestä syömistä, saunomista ja uimista. Merivesi oli pinnasta yhdeksäntoista-asteista ("PARHAUTTA!") mikä tietysti tarkoitti, että vedessä piti suunnilleen asua, että sinne piti hypätä vaatteet päällä, että saunasta piti sännätä elvyttämään joukkuekisassa mehukattikanistereita baywatch-hidastuksilla, että jumppapalloa piti käyttää vesileluna ja pallotella riemukkaasti, että poikien kanssa piti uida vastarannalle istumaan kaislikossa ja puhumaan tyhmiä poikajuttuja, että piti kiljua hysteerisesti kun pärskeet lensivät veneen sisälle ja että aattoiltana oli istuttava laiturilla jalat vedessä skumppapullo sylissä.
Järjestimme saunan terassilla ihan oikeat juhannustanssit ("PARHAUTTA!") valsseineen ja tangoineen, tytöillä oli hameet ja kukkaseppeleet ja pojilla hatut päässä ja heinänkorret suupielessä. Tietty valmistautumisen aikana poikia piti mennä hihitellen vaklaamaan ikkunoista salaa. Tanssien aikana nautittiin myös lauluesityksistä. Moderneimmillaan musiikki taisi olla Beatlesin kohdalla.
Mieleen jäivät myös jälkkärit ("PARHAUTTA!"), niitä kun oli sovittu jokaisen puuhaavan tahoillaan ja tarjoilevan muille. Monet onnistuttiin nauttimaan täydellisellä hetkellä: ahvenenmaan pannari saunan jälkeen, vaahtokarkki-suklaakastike-mansikka-jätskiklähmäys silloin kun olin jo kuvitellut ahtaneeni itseni kuolemaan asti täyteen grillisafkaa, hedelmätarjotin brunssilla, raparperi-marenkipiiras iltapäivän kahvituokiolla, suklaatäytteiset grillatut banaanit grillin jälkilämmöstä ja dumle-suklaakohokkaat iltamyöhällä. Itse tein tiramisutäytteisiä tuulihattuja, jotka syötiin heti kun oltiin päästy perille. Viikonlopun teemabiisiksi nousi jotenkin SMG:n Hölmö rakkaus, joka aiheutti kollektiivisia fiksaatioita tyttöjen tanssittamiseen laiturilla. Pakko kuunnella sitä vieläkin, tulen siitä hymyileväiseksi. Kun tulimme sunnuntaina jätskitauon kautta kotiin ja vedostimme vielä hiukan grafiikkaa ("PARHAUTTA!") Elinan ja Eevin kanssa, soitimme autotallissa sitä laulua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja hehkutimme sitä, kuinka hyvin kaikki on.
Keräsimme kukkia tyynyn alle, kierimme alasti mäkeä alas saunalle, luimme Tove Janssonin novelleja ääneen toisillemme, sidoimme vihtoja (minä olin virallinen vastaava, mutta kokeilimme myös katajavihtaa, mistä en ota minkäänlaista vastuuta), askartelimme pajupillejä, mato-ongimme, nukuimme siskonpedissä ja teippasimme huussin seinään skissipaperin, johon yhdessä piirsimme taiteen.
Kuvottavan tervehenkistä? VOI KYLLÄ ja juuri sitä mitä kaipasin. Elämä alkaa voittaa. On aika turvallinen olo, kun yhtäkkiä taas muistaa, että omat sosiaaliset turvaverkot ovat lujia ja laajoja. Jussiviikonlopun viimeisenä päivänä aloimme huomattavan konkreettisesti pohtia, kuinka hyvin voisimme elää yhdessä kommuunissa kesämökillä, kuinka hyvin työttömyyskorvaukset riittäisivät ruokaan, kuinka ehtisimme opettaa toisillemme kieliä, ruumiinavauksen kulkua (josta opin jo aika paljon), maailmanpolitiikkaa ja Suomen postinumeroita, kuinka helppoa olisi olla menemättä enää koskaan takaisin. Tuntui kodilta.
Tämä kuva voisi olla vaikka kansikuva taiderockduo Snappertunan levylle. Snappertunan postinumero on muuten muistaakseni 10710. Sanni, olen pahoillani, tiedän aiheuttavani hillittömät Suomen kesä -ikävät. Jos yhtään lohduttaa, mullakin on jo ikävä mun juhannusta.
Minulla oli pienen elämäni paras juhannus. Kolme päivää voi tuntua paljon pidemmältä ajalta, jos niihin mahduttaa viikon edestä syömistä, saunomista ja uimista. Merivesi oli pinnasta yhdeksäntoista-asteista ("PARHAUTTA!") mikä tietysti tarkoitti, että vedessä piti suunnilleen asua, että sinne piti hypätä vaatteet päällä, että saunasta piti sännätä elvyttämään joukkuekisassa mehukattikanistereita baywatch-hidastuksilla, että jumppapalloa piti käyttää vesileluna ja pallotella riemukkaasti, että poikien kanssa piti uida vastarannalle istumaan kaislikossa ja puhumaan tyhmiä poikajuttuja, että piti kiljua hysteerisesti kun pärskeet lensivät veneen sisälle ja että aattoiltana oli istuttava laiturilla jalat vedessä skumppapullo sylissä.
Järjestimme saunan terassilla ihan oikeat juhannustanssit ("PARHAUTTA!") valsseineen ja tangoineen, tytöillä oli hameet ja kukkaseppeleet ja pojilla hatut päässä ja heinänkorret suupielessä. Tietty valmistautumisen aikana poikia piti mennä hihitellen vaklaamaan ikkunoista salaa. Tanssien aikana nautittiin myös lauluesityksistä. Moderneimmillaan musiikki taisi olla Beatlesin kohdalla.
Mieleen jäivät myös jälkkärit ("PARHAUTTA!"), niitä kun oli sovittu jokaisen puuhaavan tahoillaan ja tarjoilevan muille. Monet onnistuttiin nauttimaan täydellisellä hetkellä: ahvenenmaan pannari saunan jälkeen, vaahtokarkki-suklaakastike-mansikka-jätskiklähmäys silloin kun olin jo kuvitellut ahtaneeni itseni kuolemaan asti täyteen grillisafkaa, hedelmätarjotin brunssilla, raparperi-marenkipiiras iltapäivän kahvituokiolla, suklaatäytteiset grillatut banaanit grillin jälkilämmöstä ja dumle-suklaakohokkaat iltamyöhällä. Itse tein tiramisutäytteisiä tuulihattuja, jotka syötiin heti kun oltiin päästy perille. Viikonlopun teemabiisiksi nousi jotenkin SMG:n Hölmö rakkaus, joka aiheutti kollektiivisia fiksaatioita tyttöjen tanssittamiseen laiturilla. Pakko kuunnella sitä vieläkin, tulen siitä hymyileväiseksi. Kun tulimme sunnuntaina jätskitauon kautta kotiin ja vedostimme vielä hiukan grafiikkaa ("PARHAUTTA!") Elinan ja Eevin kanssa, soitimme autotallissa sitä laulua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja hehkutimme sitä, kuinka hyvin kaikki on.
Keräsimme kukkia tyynyn alle, kierimme alasti mäkeä alas saunalle, luimme Tove Janssonin novelleja ääneen toisillemme, sidoimme vihtoja (minä olin virallinen vastaava, mutta kokeilimme myös katajavihtaa, mistä en ota minkäänlaista vastuuta), askartelimme pajupillejä, mato-ongimme, nukuimme siskonpedissä ja teippasimme huussin seinään skissipaperin, johon yhdessä piirsimme taiteen.
Kuvottavan tervehenkistä? VOI KYLLÄ ja juuri sitä mitä kaipasin. Elämä alkaa voittaa. On aika turvallinen olo, kun yhtäkkiä taas muistaa, että omat sosiaaliset turvaverkot ovat lujia ja laajoja. Jussiviikonlopun viimeisenä päivänä aloimme huomattavan konkreettisesti pohtia, kuinka hyvin voisimme elää yhdessä kommuunissa kesämökillä, kuinka hyvin työttömyyskorvaukset riittäisivät ruokaan, kuinka ehtisimme opettaa toisillemme kieliä, ruumiinavauksen kulkua (josta opin jo aika paljon), maailmanpolitiikkaa ja Suomen postinumeroita, kuinka helppoa olisi olla menemättä enää koskaan takaisin. Tuntui kodilta.
Tämä kuva voisi olla vaikka kansikuva taiderockduo Snappertunan levylle. Snappertunan postinumero on muuten muistaakseni 10710. Sanni, olen pahoillani, tiedän aiheuttavani hillittömät Suomen kesä -ikävät. Jos yhtään lohduttaa, mullakin on jo ikävä mun juhannusta.
torstai 19. kesäkuuta 2008
Maalaiskunnan plussa-puolia
Kato saatana ku Miehikkälä yllätti. Kunnan tädit ja sedät menivät varaamaan meille kesäorjille mökin ja pistivät piikin pystyyn lähikauppaan. Matkaamme siis Myllylammen rannalle mökkeilemään ensi viikonloppuna kunnan laskuun. Hämmentävää...
Jopa alkomahoolijuomat on luvattu maksaa. Se on sitten tietysti ihan toinen juttu, että mitä tuosta yo-kylän kauppaa pienemmästä Salesta edes saa...
Tämän lisäksi valmistaudumme juhannuksen viettoon. Mun kunnianarvoisa tehtäväni on hommata vihta-ainekset jostain lähimetsästä tai työmatkani varrelta. Lisäksi kehitellään jotain grillailua. Rauhallisestihan tämä menee: menopaikkoja on Osmo's Cosmos Myllylammella ja Reijo Taipale Kreivinkalliolla, jee, ja kaikki paiskivat töitä koko jussin.
Potkin muuten itseäni päähän löydettyäni kamoistani kaikkiaan neljä korttia/kirjettä tuonne Väli-Ameriikan suunnille, jotka eivät nyt sitten koskaan pääse sinne. Olen pahoillani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)