Ei, minulla ei ole vieläkään uusia puheenaiheita. Olemme aloittaneet ihastuttavan porvarilliset grafiikkateekutsut seurassa, josta 80 prosenttia nosti kätensä ilmaan vastauksena kysymykseen "Kuka on opetettu siihen, että ruoka kuuluu hankkia vaan Stokkan herkusta?" Kesän taidekokouksista ollaan täällä pääkaupunkiseudun villissä lännessä niin vinkeinä, että ystäväni sanoi perjantaina "kunpa olis jo maanantai". Ja se on aika innostunutta, sanoisin.Maailmanvalloitus jatkuu taas ensi viikolla. Siihen asti syövyttelen metallilevyjä keskenäni. Mielenterveys kiittää siitä, että lopulta joku tajuaa mistä puhun, eikä nukahda seisaalteen heti kun mainitsen hartsin ja tarlataanin. On kivaa, muusta en aio vähään aikaan välittää!
Kaikki tämä uho siitä huolimatta, että olen huomannut piirtäväni kuin tyttö. Se on kuulemma hyväksyttävää sillä perusteella, etten toisaalta väännä kättä kuin tyttö, siis kuulemma.
Tänään pitää vielä kokeilla rautakloridin kaatamista alumiinille. Siitä tulee savua, väittää lähteeni. Lähteeni on entinen sykkiläinen, nykyinen postityöntekijä, ja näinollen erinomainen metalligrafiikka-auktoriteetti.
Viikonlopun leikin mökillä, onkimassa saaliitta ja lukemassa pakotta, osin samanaikaisesti. Puhelin jäi aidon vahingon kautta kaupunkiin, vaikkei kukaan uskokaan, ettei vahinko ollut tarkoitus. Teki hyvää sekin.
Lisäksi olen istuttanut minttua. Mojitokesä alkaa än, yy, tee...
1 kommentti:
Ihmettelin, että miksi kaikki (lue: sinä kultaseni) ovat niin hiljaa. Sitten tajusin päivittää sivun. Jännä juttu, miten sitä oppii...
Lähetä kommentti