Mä nyt kirjoitan näistä hiukan. Silläkin uhalla, ettei kukaan enää koskaan suostu puhumaan mulle.
Ensiksi: miksei kukaan kertonut mulle, että meitä edustaa Teräsbetoni? Meni iltasiiderit parketille. Vähän samalla tavalla kansanpetturiolo kuin viime viikolla lentokoneessa kun tajusin, et ei piru, nytkö ne sitä mm-kiekkoa pelaa. Mutta hei, plussaa bikinityttöjen nollatoleranssista ja öljytyistä mieskehoista.
Toiseksi: miksi näitä mielikuvituskieliä? Kun on niin suurella vaivalle kehitetty nämä nykyisetkin? Eikä niitäkään enää/vielä kukaan puhu.
Kolmanneksi: Yliyrittämistä, häh! Näitä venäläisiä oligarkkeja. Kun sitä rahaa on niin, hei, kulutetaan. Pistetään lavalle isoin tähtemme ja hankitaan Timbaland tuottamaan. Ja sitten vielä huippuviulisti vinguttamaan Stradivariustaan. Ja eikös sulla ole Blushenkon puhelinnumero? Se vois niinku tanssia siin lavalla... Ja hei, otetaanko se Madonnan-typykkä keittämään kahvia kun ei sille enää muuta paikkaa löydy...
Neljänneksi: kuka päästi Donatella Versacen lavalle? Ja kuka suostutteli Helena Bonham-Carterin tähän farssiin?
Viidenneksi: Pleeez, Shakira-vaikutteet on niiin lääst year!
Kuudenneksi: Laulava kalkkuna? Ihan pop, koska olen samaa mieltä kaimani herra elokuvakriitikon kanssa, ettei myötähäpeä voi tuntea kuin inhimillisiä olentoja kohtaan. Mutta tää post-ironiakin on jo niin tuutausarin alkua että...
Seitsemänneksi: ... tai antaa olla, mä meen jatkamaan katsomista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti