Voi pyhä jysäys

Mä taisin juuri luvata, että luen luokassa Kalevalaa ääneen. Se proffa tuijotti niillä suklaasilmillään, en mä voinut sille mitään! Sedälle vain juolahti mieleen, jos mulla, ”por casualidad” olis Kalevala mukanani (no totta kai! eihän se paina kuin muutaman kilon!). Teos ilmeisesti kiehtoo sitä kovasti. Mä hämmennyin niin paljon siitä, että joku tietää, mikä Kalevala on, että lupauduin etsimään pätkiä netistä ja lähettämään sille Rajattoman musiikkia. Tässä sitä taas ollaan. Mä mikään lausuja ole. Perkele. Siinä niille suomalaista kansanperinnettä.