Aino teki mulle sitten oharit maanantaina. Ei viestiä, ei puheluita, ja vielä Emilian-päivänä. Eikä kukaan turkulaisista vastaa kyselyihini tapaamisajoista ja yöpaikoista. Kuinka surkeaa!
Olen hylkiö.
Lohduttaudun tekemällä päivätripin Lahteen. En olekaan käynyt siellä sitten Kaarina-tädin uurnanlaskutilaisuuden jälkeen. Puhutaan suurinpiirtein 90-luvun viimeisistä vuosista.
Olen myös onnistunut hukkaamaan laturini (yksi per muutto! ensimmäinen meni välillä turku-klaukkala, seuraava klaukkala-firenze ja nyt jälleen firenze-klaukkala, en viitsi ostaa uutta voidakseni hukata sen välille klaukkala-miehikkälä. kaikkia traditioita ei tarvitse jatkaa), opintopaperini, talvitakkini, sandaalini ja aurinkolasini. Kaikki olen myös löytänyt, paitsi laturia, jonka löysin ja hukkasin uudelleen. Yhä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei hylkiö, mä en ainakaan ole saanut tiedusteluja tapaamisajoista ja yöpaikoista, eli joko mä puutun sun listalta, tai sitten se ei ole tullut perille...
-emppis
Pahoittelut niistä ohareista. Mä siirrän vastuun tylysti eteenpäin ja syytän Jannea, jolle mun piti saada työpäivän jälkeen postiin erinäinen esine. Unohdin sitten ihan tykkänään, ettei se ollutkaan iltapäivän ainoa säntäily.
Lähetä kommentti