Löytöretkiä Itä-Helsingissä

Puhutaanpas nyt sitten elämän hyvistä puolista.

Aloitin kesän virallisesti vapun jälkeisenä viikonloppuna käymällä lintsillä miehen kanssa. Hauskaa oli, lämmintä ja kesäistä eikä liikaa ihmisiä, vaikka yllättävän paljon silti ajankohtaan nähden. 5h laitteissa kieppumisen jälkeen mentiin kotiin katsomaan leffaa ja nukkumaan pitkät yöunet. Tosin toi leffan katsominen ja pitkät yöunet on aika yleistä meidän nykyisille viikonlopuille (todettu molemmat, että baarissa käyntiä = juomista vois vähentää).

Olen otsikon mukaisesti käyttänyt aurinkoiset päivät hyväkseni ja löytöretkeillyt asuinalueellani. Kuka olisi uskonut, miten älyttömän kauniita alueita merellisestä Itä-Helsingistä löytyy? Kivinokka, Herttoniemen kartanonpuisto, Viikin/Länsi-Herttoniemen metsä ja viimeisimpänä tuttavuutena juuri äsken Marjaniemi. Sitten jos mulla joskus on tilaisuus niin Marjaniemessä mä haluan asua (mihin humanistilla tuskin tulee koskaan olemaan varaa, mutta elättelen toiveita, että mies maksaa). Poskettoman kauniita taloja ja pihoja, joista melkein kaikista meri/saaristonäköala. Hiljaista kuin haudassa jos ei lintuja oteta huomioon.

Myös kesätyöt ovat lähteneet mukavasti käyntiin. Työkaverit ovat mukavia, työ on (vielä nyt kun sesonki ei ole päällä) leppoisaa ja mukavaa. Leirintäalueen respaan ei aurinko paista, mutta suklaata tai muuta karkkia sieltä löytyy joka päivä (miksei muissa työpaikoissa ole tällaista yhteismakeispöytää? Käsittämätöntä). Vielä on vähän opettelua jäljellä, mutta harvinaisen kärsivälliset työkaverit kyllä ovat hyviä opettajia.

Ai niin, ja mä olen kesälomalla.