Aloitetaan vitutuksen syvimmästä kerroksesta, a.k.a. alusta. Perjantaiksi olin ajatellut etukäteen mielessäni ihan loistavan päivän. Suunnitelmaani kuului erään pakollisen asian toimitus, josta ei nyt sen enempää, mutta olin ajatellut kävellä läpi kauniin keväisen Helsingin. Olin etukäteen ihan justiinsa varma, että säästä tulee hieno (Olen muuten diagnosoinut itselleni hyvin erityisluontoisen keskittymishäiriön: en kykene seuraamaan säätiedotuksia. Kuuntelen mielestäni, mitä meteorologitäti tai -setä sanoo, ymmärrän kaikki sanat, ainakin jos s

Noin yhden aikaan iltapäivällä oksentaessani sappinestettä, ihmettelin, mitä olin tehnyt ansaitakseni näinkin uskottavan alun viikonlopulleni. Mutta sää oli kaunis, oikein harvinaisen kaunis. Tästä lähtien on lähinnä vituttanut.
Minä en ole jo hereillä, vaan edelleen. Käsi ylös, kuka on yllättynyt? Sitä minäkin. Äitini, joka muuten meni nukkumaan yhdeltä (yöllä) lähti vähän ennen viittä (koska jossain välissä se muuttui aamuksi) töihin. Sen jälkeen olen aakkostanut vinyylini, langannut hampaani, klikannut Wikipedian Satunnainen artikkeli -linkkiä tarpeeksi monta kertaa päätelläkseni, että ihminen ei voi tietää riittävän vähän konsolipeleistä ja aseista, oppinut Christien dekkarista kaksi uutta sanaa (cantankerous ja cur

Jos tuolla eläimellä on joskus oikeasti joku hätä, se kuolee siihen, koska se ei voi mitenkään kommunikoida sitä meille. Olen yrittänyt kertoa sille tarinaa siitä pojasta, joka huusi sutta, mutta se rääkyy mun tarinan päälle.
Niin, sitä pitikin mainitsemani. Kahvi maistuu todella hyvältä, kun sitä ei ole pystynyt juomaan pariin päivään. Lisäksi haluaisin neuvoa, ettei primääristä dysmenorreaa ja vatsatautia pidä yhdistää, koska jos särkylääkkeet eivät pysy sisällä, on helvetti valloillaan.
Post scriptum: Tarkennuksena ilmoitetaan, että jos kyseinen säänkertojaihminen on Mette Mannonen niin sitten ei ole mun vika etten ymmärrä, koska se ei vaan osaa.
2 kommenttia:
Ei oo todellista! Oon aina luullut, etta vika on mussa, mutta muutkaan ihmiset ei ymmarra saatiedotuksia! Jes! Ma oon siirtyny ihan kattomaan kuvat Hesarista. Nain pysyn suunnilleen jarjissani. Osanottoni sun huonolle paivalle, ja terveiset Jalmarille, jonka kaukaisia sukulaisia taitaa asua meidan naapurissa. Se on koira, mutta ei vaan osaa kuulostaa silta. Jokin on vialla.
Joo ei säätiedotuksia pysty seuraamaan nukahtamatta jossain välissä silmät auki tai kiinni. Hesari auttaa. Toivottavasti vointi on parempi ja teille muillekin kuuluu hyvää!
Lähetä kommentti