Maailma on ikävä paikka.
Itkettää, en saa nukuttua. Kun laitan valot pois, rupean tärisemään pelosta.
Kerron mieluiten, mitä on tapahtunut ihan henk. koht. ja kasvokkain itse kullekin, mutta ne, jotka jo tietävät ja ovat olleet mulle kivoja, kiitos. Paha maailma ei haittaa niin paljon, kun huomaa, että omat ystävät on aika upeita.
Jotta hauskaa kolmatta sadatta postausta vaan saatana!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En tiedä mitä sulle on tapahtunut, mutta lähetän sinulle näin virtuaalisesti ison sylillisen halauksia!
Meissä jokaisessa asuu pieni nainen joka tarvittaessa antaa lisää voimia jaksaa... Elämä voittaa, usko pois!
<3 Sandran isosisko
:(
Voimia, sitten myöhemmin toiv. nähdään kunnolla ja puhutaan (mistä on liian kauan).
Lähetä kommentti