Vapaapäivät Miehikkälässä

Mua vaivaa a) netin puute ja b) tyhjän sivun kammo.

Sitä paitsi mun on vaikea uskoa kenenkään innostuvan bunkkereista, norsu-pyssyistä tai sotkista. Eli olen varoittanut: seuraava sisältää maalaiselämää. Ja se tarttuu...

Vaikka kiivettiin eilen Idan kanssa yhden Sotkan sisälle ja tapettiin ryssiä. Silleen leikisti. Lisäksi käytiin paikallisella uimastadionilla ja metsästettiin nuijapäitä, jouduttiin venäläisten yllättämiksi ja lyötiin päitämme kitapuihin. Tai Ida löi ja mä nauroin. Oltiin viihteellä paikallisella iltatorilla, jolla ei tällä viikolla soittanut hevibändi Assault ja tunnelma läsähti sen mukaisesti. Ei edes voitettu täytekakkua, joten menimme muiden oppaiden kanssa lohdutuskaljalle Punikseen eli Punahilkkaan. Paikallinen iloravinteli kuitenkin sulki jo kymmeneltä, joten ei auttanut kuin hiipiä kotiin tien toiselle puolelle. Kiistelimme Harlekiini-kirjoista myöhään yöhön.

Tänään sain vastuutehtävän. Valmistan karjalanpaistia karjalaistytölle. Hirvittää. Onneksi mulla on noin kilometrin pituiset ohjeet. Illalla mennään vielä saunaan ja huomenna pyöräilen Salpalinuja-museolle siivousavuksi ja kuuntelemaan Sota-ajan kirjasensuuriseminaaria.

Maanantaina voisi sitten harkita jopa sitä leipäpuunkin hoitamista, mutta onneksi seuraava vapaapäivä onkin sitten jo tiistaina. Silloin voisi pistäytyä kirjastossa, joka viimein avaa ovensa. Saatan jopa innostua päivittämään useammin kun nettiinkin pääsee jälleen. Nyt istuskelen Pioneerimuseon aulassa ja kulutan häikäilemättä Pioneeriaselajiliiton laajakaistaa.