Panama, Panama, ihana maa…pt.I: Bocas del Toro

Ystävänpäivän jälkeisenä aamuna, pienen kaaoksen saattelemana, lähdettiin bussilla kohti Panamaa. Mukana olivat Sofia, joka on toinen suomalaisvaihtari, kolme norjalaista ja teksasilainen Holly. Holly ja norjalainen Maria olivat pakanneet kamansa pimeässä ja lähteneet bussiasemalle ilman suihkua, koska niiden kaupunginosa oli koko aamun ilman sähköä. Kaikki kuitenkin ehtivät ajoissa paikalle ja bussikuski käänsi nokan kohti Panaman rajaa. Reissu oli lattarimittakaavalla lyhyt, 8 tuntia, ja rajanylityskin sujui melko leppoisasti. Ensin paperit tarkistettiin Costa Rican puolella, sitten bussi ylitti sillan ja – tadaa! – olimme Panamassa. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt, onko mukana keltakuumerokotustodistusta tai luottokorttia, vaikka nämä oli juuri tätä reissua varten hankittuna. Gringot saivat taas kerran kärsiä vähän muita enemmän ja joutuivat maksamaan rajanylityksestä 5 dollaria tai balboaa, miten kukin haluaa sitä kutsua. Joka tapauksessa kyseessä on sama rahayksikkö, vain kolikot ovat Panamassa erilaisia. Changuinolan bussiasemalta jatkettiin taksilla Almiranteen ja sieltä veneellä Bocas del Toron saaristoon, tarkemmin sanottuna Isla Colónin saarelle, joka on saariston hallinnollinen keskus. Tenkkapoo tulikin siinä vaiheessa, kun kuusihenkisen, väsyneen ja nälkäisen tyttöjoukon piti etsiä yöpymispaikka. Bocas ei ole ihan tuntemattomin mesta, eikä me ainoita turisteja siellä. Kyseltyämme noin kymmenestä paikasta löysimme vihdoin hotellin, joka meidän mittakaavalla oli luksusta: suihkusta tuli lämmintä vettä, huoneessa oli ilmastointi ja aamupala terassilla sisältyi hintaan. Seuraavana aamuna suuntasimme Boca del Dragon rannalle tekemään sitä, mitä Bocasissa kuuluukin: ankaraa chillausta. Ihmiset, jotka väittävät, että rannalla löhöily on tylsää, ovat henkisesti sairaita. Kun on koko syksyn ajan juossut kieli vyön alla joko ympäri kampusta tai nimeltä mainitsematonta K-kauppaa, on harvinaisen terveellistä viettää muutama päivä niin, että suurin huoli on se, menisikö lillumaan Karibianmereen nyt vai vasta parin minuutin päästä tai jaksaisiko lukea kirjaa vai kuuntelisiko mieluummin musiikkia. Sen saattoi melkein fyysisesti tuntea, miten stressi suli pois harteilta. Vietettyämme pari päivää kaupungissa, vuokrasimme mökin Boca del Dragosta. Saatiin mökistä hyvä diili, koska siellä ei ollut sähköä eikä lämmintä vettä. Saatiin kuitenkin Jeesus Kristus-kynttilöitä, joilla luotiin romanttista mökkitunnelmaa. Öisin seurana oli vain aaltojen ja apinoiden äänet ja noin miljoona gekkoa. Kolme yötä viihdyttiin siellä ja sitten ruvettiin kaipaamaan aktiviteetteja. Kaksi tytöistä meni surffitunnille, kaksi snorklaamaan ja minä ja Maarit lähdettiin sademetsäretkelle mökin omistajan, Enriquen, opastamina. Vastaan tuli mm. pikkusammakoita, isoja hämähäkkejä, kilpikonna, apinoita, laiskiaisia ja kuollut boa. Tuntuuhan se vähän oudolta, mutta kävi oikeasti sääliksi kuristajakäärmettä. Sillä seudulla ihmiset tekee niille ansoja, koska ne käy syömässä kanoja ja kananmunia. Illalla tavattiin kaikki kaupungissa hotellissa, enemmän tai vähemmän uupuneina ja lihakset kipeinä. Siinä vaiheessa lämmin suihku teki aika gutaa, ja iltakin vietettiin hyvin rauhallisissa merkeissä, hotellihuoneen parvekkeella tölkkipunkkua siemaillen.