Hei, minä olen Aino ja minä pidän joulusta.

Hei Aino. Kiva kun jaat tän meidän kanssa. Ensimmäinen askel kohti parantumista on, että myöntää ongelmansa.

Jouluhan on siis vastoin yleistä ja alati vain yleistyvää käsitystä mitä parhain asia.
Joulu on kiva esimerkiksi siksi, että se vietetään maaseudulla. Maaseudulla puhutaan eri kieltä kuin kaupungissa, siellä käytetään sellaisia sanoja kuin tättähäärä, vehkaheikki, riispietari, toothollari, kriipu, liekijö, nisuneerata tai häkäräpala, muutaman mainitakseni. Lisäksi maaseudulla on puita sun muuta tilpehööriä, ja vaikka luonto onkin edelleen perseestä (Hiukan lunta! Onko paljon pyydetty mitä häh?) niin jouluna se on vähemmän perseestä kuin muulloin ja tervehenkisyys on muutenkin vähemmän rasittavaa kuin arkena. Näin on asia, kysykää vaikka keneltä. Maaseudulla ei voi tehdä mitään mitä ihmisen kuuluisi tehdä, ei ole edes tietokonetta eivätkä yliopistoihmisten viestit siis tavoita, siellä voi vaan syödä suklaata riippumatossa (joo, roikkuu sisätiloissa) ja lukea kirjaa ja kuunnella sitä täydellisen sekavaa paikallisradiota (93,5 Salo) ja katsoa telkkarista "koko perheen elokuvia", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ja ja ja...

Joulu on kiva myöskin siksi, että silloin saa askarrella joulukortteja. Toki korttieni postitus on aina myöhässä, kuten kunnon jouluihmiseltä ja postityöntekijältä voi olettaa, ja perille ne pääsevät vasta pyhien jälkeen... Silloin kun niitä vähiten odottaa... Ovelaa, ovelaa. Seuraava argumentti joulun puolesta on, että on kivaa, että saa tehdä mitä haluaa. On aikaa istua siveltimen ja tussipullon ja vihon kanssa kattomassa telkkarista keskellä yötä ohjelmia jotka on nähny (juu, Jack Bauer on kova jätkä vielä tokallakin katsomalla). Jouluna on jätkänkynttilöitä pihalla palamassa. Jouluna koen universaalia rakkaudentunnetta selvin päin enkä pyörittele silmiäni muiden ihmisten parisuhteille. Jouluna olen laiska ja onnellinen ja minusta lähtee ääniä, jotka on luettava lisätodisteiksi sen puolesta, että saatan olla kissa. Joulu on jatkuvaa liikettä kellarin ja ruokapöydän ja telkkarin edessä olevan nojatuolin välillä, ruokien siirtelyä astioiden välillä ja puita sisällä. Kun permannolla on jumalattomasti neulasia, ei sen muunkaan siisteyden ole enää niin väliksi.

Sain lahjaksi kirjoja. Soittakaa äkkiä Hesariin, käskekää pysäyttää painokoneet. Etusivu uusiksi.

Ootte kivoja, melkeen yhtä kivoja ku joulu. Jos panostatte laatikkoruokiin, avotuleen, piirrettyihin ja erityisesti kiireettömyyteen, saatan alkaa tykätä teistä yhtä paljon. Ihan vinkkinä.

Miten niin olen itse se joka säntäilee?