Perjantain metafysiikkaa

Ens kuun jälkeen on helmikuu. Ollaanko me tulossa vanhoiksi?

Eilen olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan pitänyt olla rai-rai päällä. Olihan sentään perjantai, palkkapäivä ja pikkujouluviikonlopun suuri avajaistarjous. Töiden jälkeen olin vielä toisissa töissä, ja kuvataidekoululla tytöt korjasivat jälkensä oikein kiltisti, kunhan olin kysynyt, että luulevatko tosiaan, ettei mulla ole perjantai-iltana perempaa tekemistä kuin siivota. Päästyäni kahdesti töistä samana perjantaina koin, että olisi pitänyt olla. Silti, tässä kirjoitan sans mal aux cheveux.

Bensishoppingia tosin harrastin, puolen yön aikaan istuin autopesussa syömässä karkkia ja kertomassa tarinaa parhaasta jäynästä, sellaisesta, johon kuului Italian suurlähetystön virallisia leimoja täysin turhassa paperissa. Epäilen, että lätkäisevät leimansa kaikkeen mihin ei kuuluisi, mutteivät mihinkään, missä oikeasti olisivat tarpeen.

Espoon-rintamalla on hiljaista. Paitsi että ai niin: joulu tulee joulu tulee joulu tulee!