Kumppanina kävimme läpi vaikeitakin hetkiä, mutta selvisimme jokaisesta. Ipod nanon kestävyys hämmensi mieltäni usein enkä voi kuin ihailla suurta stressin sietokykyä. Edes lukuisat pudotukset, pakastukset ja yllättävät kylvyt erilaisissa nesteissä eivät lannistaneet urheaa ponnistelijaa ja pikkuinen jatkoi eteenpäin menon hyytymättä.
Viimeisenä vuotenaan rajut elämän tavat ja ikä saivat Ipodin kiinni ja soitto kävi raskaaksi. Lopulta kadotimme yhteyden toisiimme eikä seuralaiseni enää kuullut toiveitani. Tiesimme, että yhteinen taipaleemme oli päättymäisillään. Silti loppu tuli yllättäen ja aivan liian nopeasti, kuten usein käy.
Olen rakkaalle seuralaiselleni ikuisessa kiitollisuuden velassa.
2 kommenttia:
Niin yksityishenkilönä kuin iPodin omaistajanakin otan osaa suureen suruusi ja kuljen rinnallasi näinä vaikeina aikoina. Ainut lohdutuksemme olkoon se, että sen mukana kuoli myöskin se huono musiikki, jota sinne oli erehdyksessä ja hetken mielijohteesta tallennettu. Tiedän, ettei mikään voi korvata kallista ystävää, mutta ehkä jonain päivänä pääset jälleen hivelemään tutuksi käyneitä näppäintoimintoja ja työntämään hellästi korvaasi juuri täydellisiksi muotoutuneet plugit.
Surunvalitteluni.
"Ja yhdessä laulamme taivaalle helää,
ne yhdessä kuolee ja yhdessä elää"
L.Onerva
Lähetä kommentti