Meitsi kävi baarissa

Koska olen melko varma, että hyvien baari-iltojen ikuistaminen kuuluu blogin perinteisiin, raportoin tämän ihan tuoreeltaan. No, myös siksi, että on jokseenkin huvittavaa mennä nukkumaan, kun Suomessa ihmiset aloittelee päiväänsä. Sain jo isosiskolta satikutia tyyliin "Missäs sitä ollaan oltu tähän aikaan yöstä?". Mutta täällä pienetkin asiat on hehkuttamisen arvoisia. Niin kuin se, että kävin baarissa yksin kolmen ticon kanssa ja ymmärsin edes murto-osan siitä, mitä mulle puhuttiin. Ja ne ymmärsi kaiken, mitä mä yritin solkata. Eli punaviinin lisäksi myös Cuba libre (siksi, että se on kaikkialla maailmassa samannimistä ja kuin kiinalainen ruoka alkoholin muodossa - aina tietää, mitä saa) aiheuttaa maagisen kyvyn ymmärtää ja puhua espanjan kieltä omaa tasoaan paremmin. Tunsin itseni proksi vielä taksimatkalla kotiin, kun osasin sujuvasti selittää, missä asun kaupungissa, jossa ei ole osoitteita.
Lisäksi niiden ihmisten innostus Suomeen oli jotain aivan käsittämätöntä. Pistää pakollakin imartelemaan, kun tyypit selittää ihan intona, et "ei herranjumala, ei kukaan 22-vuotias tica osaisi puhua noin montaa kieltä" tai "jos kaikki suomalaiset on tollasia, niin mä haluan ehdottomasti matkustaa sinne". Fofon mainostus kaveripiirissä on siis ollut harvinaisen tehokasta. On ihanaa tulla maasta, jota kohtaan hyvin harvalla on mitään ennakkoluuloja. Jos olisin gringa, niin vastaanotto olis ollut hyvin erilainen. Nyt saan kaikessa rauhassa olla (tai olla olematta) just sellainen käyntikortti kotimaalleni kuin itse haluan. Qué tuanis!
Mä taidan nyt käydä nukkumaan. Huomenna on ilmeisesti ohjelmassa joku Beatles-tribuuttihässäkkä teksasilaisen kaverin kanssa (Kyllä, mulla on kaveri, joka on kotoisin Houstonista. Kuka olisi uskonut?).