Dagen före

Tätäkään merkintää ei ole kirjoitettu krapulassa.

Olen löytänyt syyn. Viime aikoina en ole blogannut kovin paljoa, tai kovin hyvin. Syy on epäilemättä puitteissa, koska minussa se ei voi olla. Ilmeisesti lauseiden muodostus on helpompaa kroonisen itseaiheutetun dehydraation kourissa.

Huomiseksi olen aikatauluttanut porvaridarran, josta saatan inspiroitua tai saatan olla inspiroitumatta kertomaan puolijulkisesti. Olen nimittäin päättänyt, että Tapiolan Stokkan kanta-asiakasilta on loistava tapa viettää sunnuntaita. Minulle on luvattu ruokaa, viinitarjoilu ja tyyriinnäköisiä stokkamummoja. Elävästi mieleeni nousevat ne hyypiöt, jotka kailottivat Akateemisen aulassa Bailey's-pullot kätösissään että "Mä haluan vetää perseet Stokkalla!" sen yhden rankkasateen aikana.

Päivän haasteena on saada aikaiseksi riittävän kehno olo jotta toipumiseen on jonkinlainen tekosyy. Olen menossa postilaisten kanssa hohtokeilaamaan, sen jälkeen jonnekin. Ensimmäiset bisset ostetaan virkistysrahoilla.

Jos ette kuule minusta enää, älkää tulko etsimään. Pelastakaa itsenne. Tämä saattaa päättyä huonosti.