Kurpitsapäisen tytön uudet seikkailut

Tällä viikolla sain kaksi (2) päivää sairaslomaa. Ensin kävin lääkärissä ja sanoin aaa (oikeesti) ja lääkäri sano, että et taida olla menossa tänään töihin. Sitten tänään lääkäri soitti ja sano et en oo menossa huomennakaan. Ei sit. En leiki mitään työn sankaria, mutta epäkohdalta vaikuttaa, että silloin kun olen omasta mielestäni oikeasti kipeänä, ei kukaan ole usuttamassa kotiin, silloin kysytään, että onko taas se aika kuukaudesta. Tämän kysymyksen kuultuani tapanani on kasvattaa raatelukynnet, sapelihampaat ja myrkkynuolia ampuvat korvat, vastauksen voisi siis pyöristää sanaan "kyllä".

Sit nyt ku oon mielestäni ihan okei, ni hirvee haloo.

Kurkussa on rakkuloita, nieleminen on ollut äärimmäisen kivuliasta jo useamman päivän. Eikä kasvava lapsi elä mustikkakeitolla! Tänään valmistuneen nieluviljelyn perusteella tarvitsen lääkityksen että se menee pois. Noh. Sama se. Olen todennut jo lääkärille ja esimiehelle ja kaikille vastaantulijoille, etten pysty nielemään (there goes my social life). Muutenkin voitte uskoa, että tänään töissä viljeltiin aivan riittävästi temaattisesti syvän kurkun ympärillä pyörivää huumoria. Näytin tätä (kamerakännykät, joo mä tiedän) kuvaa esimiehelleni, ja kerroin sen olevan kuva kurkkuni sisäpuolesta. Fiksumpi olisi tajunnut sen olevan avattu kurpitsa, mutta ei saa olettaa liikaa, se on kuitenkin Posti... Anteeksi, siis Suomen suosituin riisi Itella.

Kasvan minkä kerkeän ja olen niin lapsellinen kuin huvittaa, ettäs tiedätte! Ei kyseenalaisteta taiteellisia vapauksia siellä!

Toisaalta aion viettää saikkupäiväni taistellen hyvän puolesta pahaa vastaan: leipoen ja laittaen ruokaa rakkaille ystävilleni. Luulen, että huomisesta on tulossa huomattavan kiva ilta, odotan jo. Koska Anne tulee Suomeen? Koska? Koska se... Whoa. Kosmista. Kirjoitin ton tohon, ja siltä tuli tekstiviesti, että se on Suomessa niinku nyt!

Olen sesonkituote. Keskiyöllä pääni muuttuu kokonaan kurpitsaksi. Toistaiseksi juhlaa viettää vain hiusten väri. En pysty keskittymään mihinkään. Jatkan ajatustani kun pystyn. Huomisesta tulee ehkä vuoden paras päivä (tähän asti).