Paikalle pöristeltiin uskomattoman turvallisesti avolavapakun lavalla. Tiukassa oltiin kuin sillit suolassa. Sophie näyttää iloiselta, itse voin uskomattoman pahoin kiivetessämme kukkuloita ylös ja alas.
"The little Black Riding Hood" ja vuoden kotirouva oliivimetsässä.
Älkää uskoko ilmettä, oikeasti oliivien poiminta oli loistavaa touhua. Voittaa ainakin marjojen kanssa kyykkimisen 6-0. Olin vielä ihan superhyvä, edessä siis loistava tulevaisuus oliivifarmarina.
Raskaan (huikea tunti keräilemässä vähän näytteeksi) työn jälkeen meidät syötettiin ja ruokittiin. Pöydässä lähinnä saksalaisia. Sinipaitainen smurffi paikallisia Erasmus-tyyppejä, muistaakseni Giacomo, mutta saatan muistaa väärinkin.
Miika pyörittää oliivien murskainta. Poikien piti päästä uhoamaan, eikä tytöt päässeet kokeilemaan. Paitsi saksalaiset... (muistui mieleen Helga and her rigorous exercices)
1 kommentti:
oon mie vähä kade. mun töissä vaan meinaa nukahtaa seisaalleen ja joutuu kuuntelee uskomattoman typeriä juttuja. niinku tässä samaan aikaan tossa yks setä vaan päpättää menee. haloo?! eikö tää näppäimistön näpyttely ole jokin vinkki?!
Lähetä kommentti