Ramble on

Tätä kai kutsutaan rutiiniksi, ja tämän takia kaikki ihmiset eivät ole paljastuskirjan kirjoittajia. Tosin monien niistäkään jotka ovat ei kannattaisi olettaa, että muita kiinnostaa vaikka näyttää meitä kiinnostavan ja mikä meitä oikein vaivaa? Mitään ennensanomatonta ei tapahdu. Tässä möllötän, muuta en voi.

Meen tenttiin, hakkaan päätäni pöytään, tuun pois, meen töihin, mulle vittuillaan, vittuilen takas, tuun pois.

Ihan kohtalainen kuhmu alkaa olla otsassa ja häiritseviä, häiritseviä mielikuvia Keskuksesta tuliaisina. Koska ette ihan aikuisten oikeasti halua tietää mitä mun esimies on nyt sanonut, ajattelin tässä lämpimikseni hieman muotiblogata minäkin. Pysyy näppistatsi vieränä. Olisi sääli, jos ruostuisi tämä huipputekninen etsi-ja-tökkää-metodi.

Olen nimittäin viettänyt syksyni kengissä, joilla tuntuu olevan mielipiteitä. Kieltäydyn uskomasta että kyseisissä korottomuutensa ansiosta huippukäytännöllisissä, farkunlahkeen ja villasukanmentävissä saappaissa olisi mitään vikaa. Kaikissa muissa vaatteissa täytyy olla.

Allekirjoittaneen perussyysolemiseen erottamattomalla tavalla kuuluvan rotsin (tiedättehän, jos olisin oikea muotiblogaaja, sanoisin, että se sellainen, jota olen käyttänyt vuosia ja joka on tänä syksynä kaikilla, like omg) kanssa käytettyinä ne kirvoittivat nuuskahuuliselta espoolaispojalta kommentin "Sä taidat tykätä moottoripyöristä." Yritin heikosti argumentoida, että siinä nahkahameessa olisivat munasarjat jäätyneet ja illuusiot siveydestä rapisseet jos olisin oikeasti hypännyt kumitassuille, mutta vahinko oli tapahtunut, ryhdyin välttelemään yhdistelmää. Takista en luovu ja hamekin on syksyn parhaita hankintoja, niitä ei käy syyttäminen. Nuuskaavia espoolaiskundeja järkityttö välttelee ihan itsesuojeluvaiston nojalla, siihen linjaukseen ei tarvinnut tehdä korjauksia.

Kapeiden farkkujen, poolopaidan ja korkean ponnarin kanssa saappaat saivat minut tuntemaan itseni esteratsastajaksi ("Pohkeilla, Kiia-Eleonoora, pohkeilla"), ja koska olen vastikään alkanut todella viihtyä farkuissa ja maailma on kääntynyt sillä lailla kieroon, että nyt kun omistan kiitettävän housuarsenaalin ovat kaikki vanhat hameeni muuttuneet vääränlaisiksi (Btw: voisiko joku oikea muotiblogaaja pohtia vääränlaisuutta ilmiönä ja sen keskittymistä nimenomaan minun vaatekaappiini?) ei tätä systeemiä sovi nyt mennä tönimään. Reagoin vetyperoksoimalla sen ponnarin, mikä ei arvattavasti auttanut asiaa, mutta mistä blondi sen olisi voinut tajuta (sic)?

Myöskin polvipituinen, korkeakauluksinen vyötettävä villakankainen talvitakkini ja leveälierinen musta huopahattu innoittavat näitä kenkiä joustavuuteen (sanoisin, että jopa löysyyteen!), näytän palkkamurhaajalta ("Joo on se mutka mun taskussa, ei iloa sun näkemisestä beibi"). Tässä ilmiössä olen havainnut toistaiseksi vähiten haittapuolia, suurimpana kuitenkin se, etten löydä lelustani riittävän siistiä ja elokuvallista jännitysmusiikkia, ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt kun vielä saisin näille kengille opetettua, että kun kopautan kantoja kolmasti, ne veisivät minut kuivaan ja lämpimään ja kotiin tuolta maailmanlopusta, voisin elää asian kanssa.

Tässä tarinassa ei ole loppuhuipennusta, ei päätelmää eikä ratkaisua esitettyihin ongelmiin. On vai loputonta ihmetystä siitä, että ylipäätään lähes joka aamu saan lähes menestyksekkäästi pukeuduttua. Peiliin katsominen ennen uloslähtöä on viime aikoina tosin vähentynyt huomattavasti.

Sitten muihin aiheisiin. Ihan tosi kiva kuulla teistä kaikista samana päivänä! Olen aivankin erityisen iloinen siitä, että Piks on päässyt julkaise teksti -napin painamiskammostaan (kyllä mä oon huomannu, että oot kirjoitellu luonnoksen asteelle jääneitä tekstejä tonne kybertilaan mätänemään!) ja ettei Janne ole esim. kuollut. Oulu tähän vuodenaikaan on epäilemättä hooseempää (taivuta ite ku kert osaat paree) kuin perusurbaanille puoliteekkarille sopii, koskapa täällä etelässäkin ollaan hetkittäin selviämisen äärirajoilla. Biletyssuoritteet kuulostavat hyväksyttäviltä kaamoksentorjumismekanismeilta, keep up the good work.

Disclaimer:
1)Kuvitusta ei ole, sillä en ole ihan niin tyttö, että jaksaisin vaihdella vaatteita. Tai saatan olla. Emme koskaan saa tietää, sillä lähistöllä ei ole toimivaa kameraa ja vaatteiden vaihtelu yhdistettynä peilin kautta otettujen kännykkäkuvien postaukseen on jo hieman LIIAN like omg.
2)Tämä merkintä kuulostaa kovin kriittiseltä muotiblogaajia kohtaan. Se ei ole tarkoituksellista. Tai saattaa olla. En ole muodostanut vahvoja mielipiteitä kyseisestä ihmisryhmästä, mutta mikäli en siitä pidä, ei kritiikkini kuitenkaan yllä niihin muotiblogaajiin, joista pidän ja jotka ovat ihan ns. vitun ässiä mimmejä.
3)Lisäksi kuulostaa siltä, kuin vihaisin elämääni. Tämä on kategorisesti epätotta, sillä minulla on uusi mekko ja hattu ja irtokarkkeja.

Lopuksi haluaisin vielä jakaa kanssanne päivän wellerismin, sekä tiedustella, onko kukaan lukenut sitä Dickensin tekstiä, jossa esiintyy sellainen hahmo kuin hra Weller, ja jos on, tiedustella edelleen, käyttääkö hra Weller erityisen runsaasti kyseisen muotoisia kaskuja ja ovatko jotkin niistä mahdollisesti erityisen mieleenpainuvia:

"On hyödyllistä kun on tytär joka on gorilla, sanoi äiti kun Ikeassa käytiin"

Ratsastusharrastuksensa pariin prätkällään karauttava palkkamurhaaja joka tunnetaan piireissä Gorillana, Aino