lauantai 10. marraskuuta 2007

Elämää italialaisten keskellä

Jokelan koulun tapahtumat toivat sitten Suomen maailmankartalle myös täällä. Kun on parin päivän ajan selitellyt Suomen aselakeja ja itsemurha-alttiutta kaikilla mahdollisilla kielillä, ei oikein jaksa olla enää sympattinen tai empaattinen.

Syksy on tullut ja lämmitys aloitettu. Elämä on taas kivaa. Ensin lähtivät vaahteranlehdet ja kerääntyivät valtaviksi matoiksi, joissa oli kiva kahlata. Seuraavaksi isot lehdet nirhautuivat autojen alla oksa silpuksi, joka lenteli kaikkialle. Lähinnä hiuksiini. Nyt ovat vuorossa pienilehtiset puut. Mönjää sataa niskaan kaikkialta. Jouluvalot saatiin lähikatujen varsille tänään. Ehkäpä ne jo kohta sytytetään. Keskustan ainoan tavaratalon ikkunaan ilmestyi jouluasetelma, jonka edessä turistit kuvaavat toisiaan. Turisteista puheenollen kausi alkaa olla ohi, vaikkei koskaan lopukaan. Via Calzaioulilla oli niin vähän väkeä, että huolestuimme kauppojen liikevaihdon puolesta.

Maailman rumimmasta kahvilasta piazza Brunelleschilla saa jumalaista kaakaota. Ulkoasun puolesta paikka voisi sijaita Kontulassa "esson-baarina" ja pyörittää kulunutta karaoke-levyä aina tiistai-iltaisin. Myös italialainen tapa tarjota ruokaa happy hourin aikana saa kannatusta. Olemme tutustuneet paikalliseen gastronomiaan baarikierroksilla. Nerokasta. Nykyinen suosikkimme on Sei divino, joka tarjoaa Piña Coladan ruusunterälehdillä.

Ilkeä lompakkorosmo vei myös PIN- ja PUK-koodini, joiden uudelleen hakemiseen meni säädyttömän kauan. Italialainen numeroni toimii jälleen, enkä ole enää eristäytynyt koko maailmasta.

Tervehdin joka aamu naapurin autokorjaamon mekaanikkoa. En kehtaa olla tekemättä niin vaikka suomalaiselle sielulleni riittäisi nopea nyökkäys. Kohta pitää varmaan alkaa harrastaa pientä jutustelua. Auta armias.

Istuin neljä tuntia luennolla, joka käsitteli vain yhtä ainoata taulua. Gentile da Fabrianon "L'Adorazione dei Magi". Olin lähes aivokuollut, kunnes vierailin Uffizissa ja näin alkuperäisen. Ei niin kauniita värejä ole olemassakaan. Uffizissa vieraileminen kesäisin on muuten täyttä hulluutta, paikka on kauneimmillaan juuri ennen sulkemista syksyisin. Pimeässä illassa Ponte Vecchion seutu hohtaa ikkunoiden läpi ja vanhat käytävät ovat tunnelmallisimmillaan. Onnistuin löytämään monia tuttuja kasvoja oppikirjojeni sivuilta. Onneksi kukaan ei ole keksinyt tunkea "white cube"-ajattelua näihin käytäviin.

Italialaiset tekevät oikein laatuunkäypiä nuorisoelokuvia. Esim. "Notte prima degli esami". Kokonainen elokuva, enkä kertaakaan peittänyt korviani, sulkenut silmiäni tai alkanut laulaa epämääräistä lastenlaulua myötähäpeästä selvitäkseni!

Italiassa järjestetään vuosittain yli 710 000 jalkapallo-ottelua ja niistä 99,9% alkaa ja päättyy ajoissa. Mikään muu tässä maassa ei pysty vastaavaan, toisaalta mikään muu ei olekaan yhtä tärkeää. Fiorentina kohtaa Interin 2. joulukuuta. Aion olla paikalla.

Huomenna lähdemme joukolla oliiveja poimimaan. Toivottavasti saamme vaihdossa öljyä.

1 kommentti:

pixie kirjoitti...

Täällä lehdet tuli ja meni ja nyt ei ole muuta taivaalta tullut kuin räntää. Valitettavan huono aika alkaa tutustua paikallisbusseihin ja huomata vähän liian myöhään että 110 tulee Varissuolta viidessä minuutissa pysäkille vaikka oli varautunut seitsemään.
Oliivien poimiminen kuulostaa ihanalta. Hyvin idylliseltä. Voisin minäkin.