Ehdin olla hetken kuntosalilla (taas!) ennen vesijumppaa (taas!) ja päivää sai kutsua urheilulliseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lupauduin muuttoavuksi. Laatikot siirtyivät, ja aloin miettiä, olenko mahdollisesti aiemminkin autellut vastaavissa proggiksissa. Kun eli jos joskus muutan, tulee siitä ohvensiivista vähintäänkin kansanvaellus, sillä puoli pääkaupunkiseutua alkaa olla mulle roudausavun pystyssä.
Sitten tulin kotiin ja paistoin pekonia.
Ulkona on pimeää ja märkää, ja olen hyvällä tuulella. Tänään kotimatkalla ravintola Hullun Kukon kohdalla jotkut böönat tarjoili glögiä termarista. Vähänkö ässä kampanja! Siemaillessani kuumaa ja mausteista mehua mietin, että asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin. Voisin esimerkiksi olla edelleen oppivelvollinen, jolloin joutuisin vielä monta viikkoa kuuntelemaan aamunavauksia, joissa rehtori änkyttää, ettei kannata tappaa itseään ja/tai muita puoliautomaattipistoolilla, ainakaan koulun vakuutuksen voimassaoloaikana. Niin, siksipä en ole koskaan kokeillut. Sitäpä vituttaisi kuunnella vähän samaan tapaan kuin paikalle oikeasti ajoissa raahautuneita otti luonnolle kuunnella, kuinka opettaja aloittaa aamun valittamalla siitä, että kaikki ovat taas myöhässä... Noh, pakollinen aihe kuitattu.
Ja katso, tänään on ollut ihan tavallinen päivä, aika hauska tosin. Toisaalta pienen hysteriapiikin tarjoamaan riittää jokainen kerta, kun avaan puhelimeni, ja näen taustakuvan, jossa työtoverini poseeraa mun FM-buutsit jalassa. Siis miespuolinen työkaveri ja kyllähän te ne tiedätte ne kengät, ne melko pornografiset (joita ei kuitenkaan saa haukkua FMH-kengiksi, koska ne eivät yllä yli polven, siinä on kriittinen ero). Vitsi luultavasti vanhenee lähiaikoina, mutta siihen mennessä joku muu on varmasti tehnyt jotain vähintään yhtä tyhmän näköistä.
Mistä puheen ollen:
2 kommenttia:
Mä en enää kykene puhumaan kokonaisia lauseita; vain kirjoittamaan. Ja mun aamu alkoi sillä että MINUN aulaani asteli Hildenin Jukka. On se veikeä. Mutta puhekyvyttömyyteni ei sentään siitä johdu. Ja kävi yks enemmän ku nolo juttu eilen, mut en sitä tänne kirjoita, vaan kerron ku nähdään. Mutta sen jutun seurauksena päätin melkein etten enää ehkä ikinä pane. Ketään. Ikinä. EVER.
niin ja kiitoksia lihastesi lainasta. en olisi pärjännyt yksin (minun käsivarsissani on vain pienet herneet)
Lähetä kommentti