Tänään piti olla se ilta, jolloin minä ja 74-vuotias professorini Saracino vietämme illan oopperan parissa. Tältä eettisesti epäilyttävältä, mutta arvosanankalastuksellisesti täysin viattomalta illalta minut pelasti (?) rakas flunssani. Täyden ympyrän kierrettyään olen siis palannut jälleen kuumeiluun. Onneksi on keksejä, teetä ja hunajalla hajustettuja karitevoipaperinenäliinoja. Luksusta arkeen ja silleen. Jos en kohta ala kuntoutua on edessä uusi seikkailu: italialaiset terveysasemat. Mutta olen jo päättänyt, että sen tragikomedian saavat luvan roolittaa ilman minua. Tämä tyttö on osansa kummallisuuksien kanssa jo hoitanut.
Visa-korttia toimii ja ei toimi. Arvattavasti se on nainen ja nimeltään Clementine. Olen kuin hiiri (pähkinähiiri, jos valita saa) ja nuuskin ympäri huonetta etsien ja luoden yhä uusia rahakätköjä. Ostin lohdutukseksi viimeisillä käteisvaroilla (ehdin käydä kaupassa ja nyt ruokavaliooni kuuluu jo muutakin kuin pastaa, ketsuppia, leipää ja oliiviöljyä) kaksi westerniä. Faccia a faccia ja Django. Jälkimmäisestä on peräisin mm. Reservoir Dogsin korvanleikkauskohtaus. Mitä enemmän Corbuccia ja Sollimaa tuijottaa, sitä tylsemmiksi Tarantinot muuttuvat.
Älkää menkö katsomaan Beowulfia ellette todella syvällisesti kykene näkemään sankaritarinoiden huumoriarvoa (tai vain arvosta lihaksikasta mieskehoa ja verta). Kannattais myös katsoa se tekstityksillä, vaikka sitten vain italialaisilla. Muinaisenglanti on vähän turhan työlästä.
Olen myös pohtinut paljon antiikin patsaiden merkitystä platonisen ja puhtaan rakkauden ja ihmiskehon tulkitsijoina. Ja päätynyt lopputulokseen, että viktoriaaniset taidehistorioitsijat Pater ja Lee rämpivät eivät vain suossa vaan myös lentohiekassa verenhimoisten villien odottaessa molemmilla rannoilla. Eli siis olivat väärässä. Kaikkea sitä päätyy lukemaan kun kyllästyy tarpeeksi.
Tapetilla ovat myös kysymykset 1) miksi minun täytyy opetella keskiaikaisia kankaankudontamalleja ja kukkakuvioiden nimityksiä? sekä 2) miten kukaan kehtaa tunkea tenttejä Itsenäisyyspäivälle? On jo tarpeeksi suuri sokki, ettei se olekaan vapaapäivä. Kuka nyt Suomesta välittäis, mutta multa ryöstetään hyvin ansaittu vapaapäivä! unohtamatta 3) miten kynsilakka, jonka levitin aamulla, on jo nyt lohkeillut? Onko sairastaminen näin aktiivista? Kiipeänkö kenties unissani seinillä tai jotain...
Rakkaudella, teidän Ghiandaia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jep. Enkun lukijat oli käyneet katsomassa Beowulfin ja tuleet siihen tulokseen, että sitä ei ehkä oltu tarkoitettu niin koomiseksi. Jepp huutaa joku kymmenen kertaa "I am Beowulf!" (vrt. Braveheartin "Freedom!") ja tykkää olla alasti. Sit kaikissa taistelukohtauksissa on esim. kynttilöiä sijoitettu strategisille alueille ehkä vähän liiankin läpinäkyvästi. Koita, muruseni, parantua. Jaan sun närkästyksen itsenäisyyspäivän suhteen. Myöskään portugalilaiset eivät arvosta sitä, ja joudun lukemaan koko päivän fonetiikkaa. Prkl.
Pikaisia paranemisia!! Mä sairastan vain jotain kummallista rokkoa (?), mitä ei ole vieläkään ihan määritelty sekä hajanaisten lauseiden käyttöä. Kävin eilen treffeillä ja en ehkä ikinä ole ollut näin teini.
Siis se leffa on ihan selkeesti tarkotus kattoa 3D-versiona niillä päheillä laseilla. Sit tennari vaan mokaili lisenssiasioissaan ja nyt ne "odottaa seuraavaa suurelokuvaa". Painukoot... Vitut mie elokuvataiteesta, tahron jänniä efektejä päheet lasit päässä!
Lähetä kommentti