Koska en vaan osaa, osa 667

Olen menettänyt kykyni hallita tekstikokonaisuuksia. Viittaan taannoiseen ranskalaisiin viivoihin nojaavaan kokemuskollaasiini ja toki myöskin siihen viimeiseen viestiini, jonka tosin koen riittävästi kuvanneen senhetkistä tilannettani. Vieläkään ei ole ihan sujuva olo.

Töks.

Seuraa hajanaista kiukuttelua.

Voisiko joku ystävällisesti pikimmiten kieltää facebookin ennenku käy niin, ettei mulla ole yhtään täyspäistä ystävää jäljellä? Lähtötasokaan ei huimannut niin paljoa, että tähän meininkiin olisi varaa, vai mitä jätkät? Hei, jätkät, kuulettekste? Mihin te oikeen menitte?

Ja mikä helvetti siinäkin on, että nukkumisesta pitää tehdä niin vaikeaa? Kun on ollut ensin luennoilla aamulla ja sitten iltapäivällä mennyt töihin ja sieltä lähtenyt kymmeneltä illalla ja sitten vielä tullut baarin kautta kotiin ja ollut kotonakin jo joskus yhden aikaan (Koskakohan olen muuten viimeksi käynyt parilla ja oikeasti tarkoittanut paria? Tuli siis sekin nähtyä.) niin ihminen ei silloin vaan voi herätä varttia yli neljä spontaanisti ja lopullisesti. Ei vaan toimi sillä tavalla tämä.

Klo 04:30 Ryhdyin ilmaamaan patteriani, sillä epäilin sitä kurnutuksesta, mutta syyllinen saattoi olla myös jokin eläin ulkona.

Klo 05:00 Nousin tarkistamaan, onko uusi huonekasvini (jonkinlainen möykkyjuurinen fiikus, jonka istutin viinikuuleriin, ja jonka nimi on Tove) mahdollisesti kuiva. Päätin Toven tarvitsevan kastelua.

Klo 05:10 Kokeilin käsilläseisontaa ja muistin, etten koskaan oikein hallinnut sitä. Lisäksi uskoisin kokeilujen olevan suotavampia tilassa, jossa huonekorkeutta on enemmän kuin 2200, ja mieluiten niin, ettei siinä ole just lamppua kohdalla.

Klo 05:15 Kastelin Toven ja ryhdyin lakkaamaan kynsiäni. Kuivatettuani ne omalla aktiivisella toiminnallani (tuijotin) luovutin ja menin suihkuun.

Ajattelin hajota ennenkuin tämänpäiväinen iltavuoro on lopussa. Kuulin eilen työpaikastani kuvauksen "tihein potentiaalisten itsemurhakandidaattien rykelmä jonka olen ikinä nähnyt".Keksin itsekseni kotiin kulkiessani eilen illalla ryhtyväni isona baariaforistiksi äkättyäni joitain mielestäni ihastuttavia lauseita, joita en onneksenne enää muista.

Syvyyssukelluskiertuemanagerinne Aino.