Tutkimusmatkailija Närhin seikkailuja: Siena, osa I

Firenzestä on matkaa Sienaan vaivaiset puolitoista tuntia ja hintaa junamatkalle kertyy kuusi euroa. Juna-asema sijaitsee toiveikkaasti (tai vain huonoa kaupunkisuunnittelua) kaukana keskustasta, mutta kävelemällä selviää. Lähde vain tarpomaan vasemmalle ja parin kilsan päästä olet kaupunginmuurilla.

Legendan mukaan Roomaa perustamassa olleen Remuksen pojat Aschius ja Senius pakenivat vuoden 700 eaa paikkeilla setänsä Romuluksen vihaa Roomasta pohjoiseen. Senius päätti pysähtyä ylitettyään Tressa-joen ja perusti Sienan kaupungin. Alkuperään viittaavia Lupa senese (sienalainen susiemo)-patsaita löytyy joka kadunkulmasta.

Maljan muotoinen keskusaukio, Piazza del Campo, on hyvin pieni, varsinkin jos muistaa jokakesäiset Il Palion laukkakilpailut. Kisat aloitettiin jo keskiajalla ja ideana on kiertää Campo ilman satulaa ratsataen mahdollisimman nopeasti. Henkilövahingoilta harvoin vältytään. Ratsastajat edustavat 17 contradea eli paikallista kaupunginosaa, joiden mukaan myös itse piazza on jaettu sektoreihin. Contradeailla on jokaisella oma eläintunnus ja vahva paikallisidentiteetti. Itse kisa kestää vain 90 sekuntia, mutta hypetys jatkuu päiviä. Palkintokaan ei päätä huimaa, sillä voittaja saa palion eli lipun.
Aukiota hallitsee Palazzo Pubblico kellotorneineen. Autoin museovirkailijaa myymään saksalaiselle eläkeläispariskunnalle liput ja pääsin itse ilmaiseksi sisään. Jos ei pidä 1400- ja 1500-lukujen freskoista tuskin kannattaa pyörähtää, ellei loistavien näköalojen vuoksi. Toisaalta silloin voi yhtä hyvin kivuta 505 porrasta campanilen huipullekin.

Siena kukoisti Toscanassa koko keskiajan. Loiston merkit näkyvät yhä upeina palatseina, kuten Palazzo Chigi Saracini ja Palazzo delle Papesse, jotka sijaitsevat kätevästi vastakkain Duomon lähellä. Ensi mainttuun järjestetään opastettuja kierroksia, jälkimmäisessä sijaitsee modernin taiteen museo. Lienee turha mainita etten vieraillut...
Rutto tappoi kolmanneksen kaupunkilaisista 1300-luvun puolivälissä ja Firenze viimeisteli tuhon piirittämällä kaupunkia puolitoista vuotta ja valloittamalla sen 200 vuotta myöhemmin. Medicien sortohallitus pysäytti kehityksen, mistä olemme hyvin kiitollisia, sillä keskiaikainen keskusta on säilynyt koskemattomana. Huono puoli on se, ettei kaupungista ole kunnollista karttaa. Joten jopa minun oli pakko vain vaellella ympäriinsä toivoen olevani suurin piirtein matkalla oikeaan suuntaan.

Törmäsinkin mielenkiintoisiin asioihin, kuten trattoriaan, jonka isännällä oli paksut viikset ja valtava vatsa sekä verinen esiliina ja lihakirves. Ovea vartioi silmälasipäinen villisianpää. Syötyäni jatkoin matkaa Duomolle, joka on harvoja täysgoottilaisia pyhäkköjä Alppien eteläpuolella. Täällä kun kaikki tavattiin muokata uudelleen renessanssikiimassa. Sisäänpääsy Duomoon on kallis, kuutisen euroa (neljä euroa lisää ja pääsee museoon, kryptaan ja kastekappeliin), mutta jos ei muualle Sienassa halua maksaa niin tänne sitten. Vaikkei kirkon koristeluun ole osallistunut montakaan ainakaan minulle tuttua nimeä on jälki aivan uskomatonta. Erityisen upea on kirkon lattia, joka on täynnä yksityiskohtaisia marmorisia upotuskuvioita. Valtansa tunnossa sienalaiset päättivät 1300-luvun alussa laajentaa kirkkoaan sen aikaisen (tunnetun) maailman suurimmaksi. Musta surma keskeytti rakennustyöt ja keskeneräinen uusi keskilaiva palvelee osittain katettuna goottilaisen veistostaiteen museona. Kasoittain patsaita ei kuitenkaan kiinnostanut, joten jätin väliin. Olin taide- ja kultausähkyssä. Kuitenkin on vielä hehkutettava Piccolominin-kirjastoa, joka löytyy Duomon sisältä. Keskiaikaisten kauppiaiden rikkaudesta puhutaan paljon, mutta vasta näitten kultausten jälkeen sen voi todella uskoa. Duomossa on myös ihmeitä tekevä Madonna del Voto, jonka kappelin seinät ovat täynnä hopeisia votiivisydämiä ja kiitoskirjeitä. Ainakin lapsilykky tuntuu olevan ikonilla hallussa.

Jatkoin Duomolta matkaa San Domenicon kirkolle, jossa Sienan suojeluspyhimys Katariina Sienalainen koki useimmat hurmosunensa. Ensin oli kuitenkin päästävä kirkolle. Siena on Rooman tapaan rakennettu seitsemälle kukkulalle, joten yksikään katu ei ole suora, ei vertikaalisesti eikä horisontaalisesti. Onnettumuudekseni näin kirkon (valtava tiilimöhkäle, vaikea olla havaitsematta), mutta välissämme oli laakso täynnä rakennustyömaita ja talonrunkoja. Kiertäminen tuntui liian tylsältä, Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää... siispä päätin mennä läpi. Mukaani sain rempseän brittiseurueen. Pienellä tiedustelulla keskeltä keskiaikaisia kujia löytyivät rullaportaat. Laskeutuminen kuilun pohjalle vaati yhdeksät rullaportaat. Rakennusjätteiden keskelle oli raivattu kapea kuja, jota pitkin tarvoimme kapeille portaille. Ympärillämme nousivat jyrkät muurit ja ymmärsin hyvin miksi Firenze päätyi aikoinaan piirittämään eikä yrittänyt turhaan valloittaa muureja silkalla voimalla. Noustessamme portaita ylös kohti kirkkoa tunnelma lähenteli pyhiinvaellusta (kuuluisa pyhiinvaellusreitti, joka muuten loi pohjan keskiaikaisen Sienan vauraudelle, via Francigena Canterburysta Roomaan kulkee tätä kautta) ja Danten nousua helvetin syövereistä. Kirkosta löytyi pyhän Katariinan kappeli ja hänen päänsä kultaisessa tabernaakkelissa. Lisäksi valtavien ikkunoiden pieliin oli hämähäkki kutonut verkkonsa. Verkossa räpisteli suurin koskaan näkemäni sudenkorento, reilusti yli 10 senttiä pitkä. San Domenicossa on myös Cappella delle Volte, jossa Katariina legendan mukaan sai stigmatansa. Sakaristosta löytyi matkamuistokauppa, josta sai kaikkea, ihan kaikkea, varustettuna Katariinan tai paavi Johannen Paavali II:sen kuvalla.

San Domenicosta poispäin keskustasta jatkamalla päätyy Fortezza Mediceaan. Olisipa kiva jos joku päättäisi rakentaa minullekin linnoituksen. Vaikka vain pienen. Mutta toisaalta en ole Toscanan suurherttua enkä ole valloittanut Sienaa. Dammit! Baldassarre lanci niminen tuuppi rakensi Sienan keskustan laidalla nököttävän linnoituksen (Firenzessä on muuten samanlainen, mutta mikään opaskirja ei mainitse sitä) Cosimo I:lle. Muureilta on loistavat näköalat ympäristöön, eikä maksa mitään. Sisäänpääsee kaupungista katsoen oikealta reunalta (ettette turhaan kierrä kokonaan ympäri ja törmää aivan liian moneen saksalaiseen turistiryhmään, kuten eräät...) Medicien vaakuna koristaa hyökkäysbastioneja. Kunnon firenzeläisenä tunnistan jo mokoman, samoin ehdin oppia Sienan vaakunan. Tosin siitä tuskin saa keksi-pisteitä, vaakuna on jaettu kahtia horisontaalisesti: alaosa on musta ja yläosa valkoinen.
Linnoitus muistaa kuitenkin yhä sotaisan menneisyytensä. Bastioneilla kasvavat hevoskastanjat pommittivat minua hedelmillään ja pahus, yksi osuikin. Onneksi olin kumartunut eteenpäin ja takaraivolle nutturalle kerätyt hiukset pehmensivät iskua. Isäni sanoisi, että onneksi ei mikään päätä tärkeämpi paikka kärsinyt. Mutta sattui silti. Poimin kurimuksen ylös ja valokuvasin todisteeksi. Vieressä iPod mittatikkuna, eivät olleet ihan pikkiriikkisiä kastanjoita. Ja piikkejä! Ilmasotaa lukuunottamatta suosittelen kaikkia kävijöitä ostamaan eväät mukaan keskustasta ja tulemaan muureille piknikille. Rauhallista ja kaunista. Maisemat näyttävät juuri sellaisilta, mitä renessanssiajan freskoissa. Tosin freskoja katsellessa kuvittelin niiden olevan tyyliteltyjä. Muurien sisään on piilotettu myös päiväkoti. Tälle seikalle hihittelin pitkään. Minäkin tahdon viedä lapseni linnaan hoitoon. Laskeutuessani linnoituksesta on päätynytkään takaisin sille tielle, jota pitkin olin tullut vaan löysin itseni Garibaldin aukiolta. Yläasteella ainoan tekemäni tarkentavan kysymyksen kysyin aikoinaan juuri Garibaldista. Kuulin silloin ensimmäistä kertaa hallitusälystä ja häpesin aika paljon. Tosin vanhemmiten olisi hävettänyt vielä enemmän.