Blogin alusysäyksen jälkeen olen valitettavasti vajonnut aika-paikka-teknologia-koordinaattien leikkaamattomuusalueeseen, josta punnersin itseni pois vasta tänään. Tälläkin hetkellä yritän epätoivoisesti tulla toimeen Saran ompun kanssa, sillä oma koneeni palvelee nykyisin lähinnä rakkaan miehekkeeni gradua. Pöytäni on kasaamatta jo neljättä kuukautta, eli kotityöpistettä ei ole ja viimeksi kun jaksoin kantaa koneeni kotiin, netti ei toiminut. Ollapa taas töissä, missä voisi kirjoittaa päivittäin...
Koulu on alkanut leppoisasti miellyttävän pienellä kurssimäärällä, joskin vaatimustason radikaali kasvu ei ole valitettavasti vähentänyt työn määrää juuri ollenkaan. Elämääni onneksi piristää stand-up komiikkaan taipuvainen algoritmisen matematiikan luennoitsija, joka pelastaa jokaisen liian aikaisen aamun, jonka kohtaan viikottain.
Kynteni hohtavat pelottavasti viime viikonlopun bettre folk-teemaisten rapujuhlien jälkeen. Koin yhden tähänastisen elämäni aikuisimmista hetkistä kun söimme rapuja Saran mökilla Hirvensalossa kymmenen pariskunnan kokoonpanolla. Ei olisi tapahtunut vielä vuosi sitten.. Keski-ikäisyyttä kompensoitiin runsaalla aurinkopuuterilla, vaaleanpunaisilla paidoilla ja ranskalaisilla manikyyreillä, mutta en voinut olla ajattelematta, että parin vuoden päästä ainakin osa tulee osallistumaan ihan oikesti rapujuhliin jossa ingatjaollet ja camillatjabamset keskustelevat sivistyneesti purjehduksesta helmet kaulalla kilisten. Nyt vielä sentään kinattiin juustokakun palan jakamisesta, syötiin vain kaksi rapua per naama ja kihlasormukset oli tehty pussinsulkijoista. Ja vain yksi henkilö taisi oikeasti omistaa sen purjeveneen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihana kuulla et olet elossa.
Lähetä kommentti