Olen näinä muutamina jo vierähtäneinä aamupäivän tunteina osoittautunut kykenemättömäksi suoriutumaan muun muassa seuraavista yksinkertaisilta vaikuttavista mutta todellisuudessa korkeampaa älyä vaativista tehtävistä: voileivän voitelu, julkisten kulkuneuvojen käyttö, luennolla hereillä pysyminen, tapetointi ja hyllyn purkaminen ja sen osien pesu. Ihminen ei voi olla näin käsi, ei vaan voi! Vieno pakotus ohimoiden seudulla sanoo, että kaljaa osaan sentään vielä juoda, mutta siihen se taitaa sitten jäädäkin. Olen tainnut kaiken hyvän lisäksi tämänhetkisen maailmantuskani ansaita, koskapa olen saattanut ehkä hiukan vähän niinku laulaa karaokessa Britney Spearsia ja Shania Twainia. Ei pitäis.
Krapulassa ei varmaan pitäisi myöskään mennä sisustusmessuille, mutta ehkä siitä tulee ihan hauskaa. Ensin aion viettää laatuaikaa lusikan ja maapähkinävoipurkin kanssa sohvalla. Sielunhoitomusiikkina soi repeatilla Alexi Murdochin Orange Sky, jota voin suositella kaikille muillekin, jotka olivat kyllin tyh... siis mediaseksikkäitä lähteäkseen tiistaina baariin. Myös Imogen Heapin Hide and Seek on oiva ratkaisu, kun darra on pesiytynyt sieluun eikä lähde kuin kulumalla.
Tällaisina päivinä itkupotkuraivarin syyksi riittää, etten löydä just sitä maailman parasta villapaitaani mistään, se kun ihan varmasti suojelisi mua niin maailmalta kuin itseltänikin.
Ai niin: paljon synttäriä Pixien rakkaalle miehekkeelle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyvä jos kulumallakaan!
Voi Jeesuksen perse.
Lähetä kommentti