Haukkuvat ne villakoirat täälläkin. En kiinnitä niihin huomiota, sillä vietän jännittävää kaksoiselämää. Päivisin seuraan opetusta koulussa, josta löytyy oppilaita, jotka pitävät Uudenmaankatua susirajana. Tänään fyssaa ja mattea, huomenna ranskaa ja ruotsia. Alan nähdä tässä aineenopettajaksi opiskelu -suunnitelmassa pienehkön haittapuolen, joka on koulu. Koin tosin ansaitsevani leivoksen Ekbergillä kärsimyksistäni. Iltaisin olen postityöntekijä. Kontrasti ei tee minusta ihmisten sielujen läpileikkaajaa, viiltävän terävää analyytikkoa, se vaan tekee musta väsyneen ja kiukkuisen.
Onko seiskaluokkalaiset todella niin nuoria tai henkisesti niin kypsiä, ettei ne saa Beavis & Butthead -kohtausta potenssilaskuista puhuttaessa? Mihin maailma on menossa? Entä jos opetusharjoittelijaa hihityttää?
Hauskaa kuulla, että olet elossa Anne. Ja kun nyt aloitit, niin lisäänpä minäkin olennaista materiaalia. Laitan tähän kuvan korvastani. Miten niin miksi? Mitä muuta kukaan voisi haluta nähdä? Niin, ja koska mulla on uus korvakoru. Kuvia Jannen tatuoinnista joskus lähitulevaisuudessa. Ei täällä oikeesti mitään tapahdu.
Suoraan pedon korvakäytävästä teille henkensä uhalla raportoi hyvin väsynyt Aino.
Jälkikirjoitus vielä! Ku sit tänään yks oppilas ihan totta väitti opettajalle, ettei se ollu tehny läksyjään, koska koira (ei oma, hoitokoira) oli syöny sen vihon! Ei ollu todellista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti